RAAMATTU LÄPI VUODESSA
heinäkuu 27
____________________________________
2 Aik 19:1 – 20:37
19. LUKU
Profeetta Jeehu nuhtelee Joosafatia
1. Joosafat, Juudan kuningas, palasi onnellisesti takaisin kotiinsa Jerusalemiin.
2. Silloin Jeehu, Hananin poika, näkijä, meni kuningas Joosafatia vastaan ja sanoi hänelle: ”Oliko sinun autettava jumalatonta, ja rakastatko sinä niitä, jotka vihaavat Herraa? Sen tähden on sinun päälläsi Herran viha.
3. Sinussa on kuitenkin löydetty myös hyvää, sillä sinä olet hävittänyt aserat maasta ja kiinnittänyt sydämesi Jumalan etsimiseen.”
Joosafat järjestää oikeudenkäytön
4. Joosafat jäi Jerusalemiin. Sitten hän meni jälleen kansan keskuuteen, Beersebasta lähtien Efraimin vuoristoon saakka, ja palautti heidät takaisin Herran, heidän isiensä Jumalan, puoleen.
5. Hän asetti tuomareita maahan, kaikkiin Juudan varustettuihin kaupunkeihin, kaupunki kaupungilta.
6. Hän sanoi tuomareille: ”Harkitkaa, mitä teette, sillä te ette tuomitse ihmisinä, vaan teette sen Herran puolesta, ja hän on teidän kanssanne, kun te tuomitsette.
7. Hallitkoon siis teitä Herran pelko. Olkaa huolellisia sen suhteen, mitä teette, sillä Herrassa, meidän Jumalassamme, ei ole vääryyttä eikä puolueellisuutta, eikä hän ota lahjuksia.”
8. Myös Jerusalemiin Joosafat asetti leeviläisiä, pappeja ja Israelin perhekuntien päämiehiä jakamaan Herran oikeutta ja ratkaisemaan riita-asioita. He palasivat Jerusalemiin.
9. Hän käski heitä: ”Tehkää Herraa peljäten, uskollisesti ja ehyellä sydämellä näin:
10. Jokaisessa riita-asiassa, minkä kaupungeissaan asuvat veljenne tuovat teidän eteenne, koskipa se murhaa tai lakia, käskyä, säädöksiä tai oikeuksia, varoittakaa heitä, etteivät saattaisi itseään syypäiksi Herran edessä, ja ettei viha kohtaisi teitä ja teidän veljiänne. Näin tehkää, ettette tulisi syypäiksi.
11. Ylimmäinen pappi Amarja olkoon teillä esimiehenä kaikissa Herran asioissa ja Sebadja, Ismaelin poika, Juudan heimoruhtinas, kaikissa kuninkaan asioissa. Olkoot leeviläiset teillä kirjureina. Olkaa lujat ja ryhtykää työhön. Herra olkoon hyvin toimivien kanssa.”
20. LUKU
Joosafat voittaa vihollisensa
1. Sen jälkeen tulivat mooabilaiset ja ammonilaiset, ja heidän kanssaan ammonilaisten lisäksi muita, sotimaan Joosafatia vastaan.
2. Tästä tultiin ilmoittamaan Joosafatille: ”Suuri joukko tulee sinua vastaan [Kuolleen]meren toiselta puolelta, Edomista*. He ovat jo Hasason-Taamarissa”, se on, Een-Gedissä.
3. Joosafat pelästyi, kääntyi kysymään Herralta ja kuulutti paaston koko Juudaan.
4. Niin Juuda kokoontui etsimään apua Herralta. Myös kaikista Juudan kaupungeista tultiin etsimään Herraa.
5. Joosafat astui Juudan ja Jerusalemin asukkaiden eteen Herran temppelissä, uuden esipihan edessä,
6. ja sanoi: ”Herra, meidän isiemme Jumala, sinä olet Jumala taivaassa, ja sinä hallitset kaikkia kansojen valtakuntia. Sinun kädessäsi on voima ja väkevyys, eikä kukaan kestä sinun edessäsi.
7. Sinä, meidän Jumalamme, karkotit tämän maan asukkaat kansasi Israelin tieltä ja annoit sen ystäväsi Aabrahamin jälkeläisille ainiaaksi.
8. He asettuivat tänne ja rakensivat täällä sinulle, sinun nimellesi, temppelin sanoen:
9. ’Jos meitä kohtaa jokin onnettomuus, miekka, rangaistus, rutto tai nälänhätä, niin me astumme tämän temppelin eteen ja sinun eteesi, sillä sinun nimesi on tässä temppelissä. Me huudamme sinua hädässämme, ja sinä kuulet ja autat’.
10. Siinä ovat nyt ammonilaiset, mooabilaiset ja Seirin vuoristolaiset, joiden alueen kautta sinä et antanut israelilaisten kulkea, kun he tulivat Egyptin maasta, vaan he kääntyivät heistä pois eivätkä tuhonneet heitä.
11. Nyt he maksavat sen meille, tulevat karkottamaan meitä maasta, joka on sinun omasi, ja jonka sinä olet antanut meidän omaksemme.
12. Meidän Jumalamme, etkö tuomitse heitä? Emmehän me mahda mitään tätä suurta joukkoa vastaan, joka hyökkää meidän kimppuumme. Me emme itse tiedä mitä tehdä, mutta sinuun meidän silmämme katsovat.”
13. Kaikki Juudan miehet seisoivat siinä Herran edessä pikkulapsineen, vaimoineen ja poikineen.
Herran sana hädässä
14. Herran Henki tuli väkijoukon keskellä Jahasieliin, Sakarjan poikaan, joka oli Benajan poika, joka Jegielin poika, joka Mattanjan poika, leeviläisen, joka oli Aasafin jälkeläisiä.
15. Hän sanoi: ”Kuunnelkaa, kaikki te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat, ja sinä kuningas Joosafat. Näin sanoo teille Herra: ’Älkää pelätkö älkääkä arkailko tätä suurta joukkoa, sillä sota ei ole teidän, vaan Jumalan.
16. Menkää huomenna heitä vastaan. He nousevat silloin Siisin solaa pitkin, ja te kohtaatte heidät laakson päässä, itäänpäin Jeruelin erämaasta.
17. Mutta silloin ei ole teidän asianne taistella. Astukaa esiin, seisokaa ja katsokaa, kuinka Herra pelastaa teidät, Juuda ja Jerusalem. Älkää pelätkö älkääkä arkailko. Menkää huomenna heitä vastaan, ja Herra on oleva teidän kanssanne’.”
18. Silloin Joosafat kumartui kasvoilleen maahan, ja kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat lankesivat Herran eteen, rukoilemaan Herraa.
19. Ne leeviläiset, jotka olivat Kehatin ja Koorahin jälkeläisiä, nousivat ylistämään Herraa, Israelin Jumalaa, hyvin voimakkaalla äänellä.
20. Varhain seuraavana aamuna he menivät Tekoan erämaahan. Heidän lähtiessään Joosafat astui esiin ja sanoi: ”Kuulkaa minua, te Juudan ja Jerusalemin asukkaat. Uskokaa Herraan, Jumalaanne, niin te olette hyvässä turvassa, ja uskokaa hänen profeettojaan, niin te menestytte.”
21. Neuvoteltuaan kansan kanssa hän asetti veisaajat laulamaan Herralle ylistysvirsiä pyhässä asussa ja kulkemaan aseväen edellä sanoen: ”Kiittäkää Herraa, sillä hänen armonsa pysyy iäti.”
Vihollisten tuho
22. Juuri kun he aloittivat riemuhuudon ja ylistysvirren, Herra antoi väijyjiä tulla niiden ammonilaisten, mooabilaisten ja Seirin vuoristolaisten selkään, jotka olivat hyökänneet Juudan kimppuun. Heidät lyötiin,
23. sillä ammonilaiset ja mooabilaiset kävivät Seirin vuoristolaisten kimppuun surmaamaan ja hävittämään heitä. Kun he olivat tehneet lopun Seirin asukkaista, he auttoivat toisiaan toistensa tuhoamisessa.
24. Kun Juudan miehet tulivat paikalle, josta he voivat tähystää erämaahan, ja kääntyivät joukkoon päin, he näkivät ruumiita makaamassa maassa, eikä kukaan ollut pelastunut.
25. Joosafat väkineen meni ryöstämään heiltä saalista, ja he löysivät heidän keskuudestaan paljon tavaraa, vaatteita ja kallisarvoisia esineitä. He ottivat itselleen enemmän kuin saivat kannetuksi. He ryöstivät saalista kolme päivää, sillä sitä oli paljon.
26. Neljäntenä päivänä he kokoontuivat Beraka-laaksoon, ja siellä he kiittivät Herraa. Siitä on sen paikan nimenä
Beraka-laakso* vielä tänäkin päivänä.
27. Sen jälkeen kaikki Juudan ja Jerusalemin miehet kääntyivät Joosafatin johtamina paluumatkalle Jerusalemiin, sillä Herra oli antanut heille ilon heidän vihollisistaan.
28. He tulivat soittaen harpuilla, kitaroilla ja torvilla Jerusalemiin, Herran temppeliin.
29. Jumalan kauhu valtasi kaikkien maiden valtakuntia, kun he kuulivat Herran sotineen Israelin vihollisia vastaan.
30. Sen jälkeen Joosafatin valtakunnalla oli rauha. Hänen Jumalansa soi hänen päästä rauhaan joka taholla.
31. Niin Joosafat hallitsi Juudaa. Hän oli 35-vuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa 25 vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Asuba, Silhin tytär.
32. Joosafat vaelsi isänsä Aasan tietä, siltä poikkeamatta, ja teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä.
33. Uhrikukkulat eivät kuitenkaan hävinneet, eikä kansa vielä ollut kiinnittänyt sydäntään isiensä Jumalaan.
34. Mitä muuta on kerrottavaa Joosafatista, sekä hänen aikaisemmista että myöhemmistä vaiheistaan, se on kirjoitettuna Jeehun, Hananin pojan, historiassa, joka on otettu Israelin kuningasten kirjaan.
Laivojen rakentamisyritys
35. Sen jälkeen Joosafat, Juudan kuningas, liittoutui Ahasjan, Israelin kuninkaan, kanssa, joka oli jumalaton menoissaan.
36. Hän liittoutui tämän kanssa rakentaakseen laivoja, joiden oli määrä kulkea Tarsiiseen. He rakensivat niitä Esjon-Geberissä.
37. Elieser, Doodavahun poika, Maaresasta, profetoi Joosafatia vastaan sanoen: ”Koska olet liittoutunut Ahasjan kanssa, on Herra särkevä sinun työsi.” Niin laivat haaksirikkoutuivat eivätkä päässeet Tarsiiseen.
____________________________________
Room 10:14 – 11:22
14. Mutta kuinka he huutavat häntä avukseen, jos eivät usko häneen? Ja kuinka he voivat uskoa häneen, jos eivät ole hänestä kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
15. Kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Onhan kirjoitettu: Kuinka suloiset ovatkaan niiden jalat, jotka julistavat evankeliumin hyvää sanomaa!
16. Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Sanoohan Jesaja: ”Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?”
Usko kuulemisesta
17. Usko tulee siis kuulemisesta, ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
18. Mutta minä kysyn: Eivätkö he ole kuulleet? Kyllä ovat: ”Heidän äänensä on kulkenut kaikkiin maihin, ja heidän sanansa asutun maan ääriin asti.”
19. Minä kysyn: Eikö Israelilla ole ollut siitä tietoa? Sanoohan jo Mooses: ”Minä herätän teidät kadehtimaan kansaa, joka ei ole kansa, kiihotan vihastumaan ymmärtämättömään kansaan.”
20. Jesaja on rohkea ja sanoo: ”Minut ovat löytäneet ne, jotka eivät ole minua etsineet. Minä olen ilmoittanut itseni niille, jotka eivät ole minua kysyneet.”
21. Israelista hän taas sanoo: ”Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni epäuskoista ja vastaansanovaa kansaa kohti.”
11. LUKU
Israel Jumalan suunnitelmassa
1. Kysyn siis: ei kai Jumala ole hylännyt kansaansa? Ei suinkaan! Olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin jälkeläisiä, Benjaminin heimoa.
2. Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän on ennalta valinnut. Vai ettekö tunne Raamatun kertomusta siitä, kuinka Elija Jumalan edessä syyttää Israelia:
3. ”Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, ja he väijyvät minun henkeäni”?
4. Minkä vastauksen hän saa Jumalalta? ”Minä olen jättänyt itselleni 7000 miestä, jotka eivät ole polvistuneet Baalin edessä.”
5. Samoin on nykyäänkin olemassa jäännös armon valinnan mukaan*.
6. Jos siis valinta on armosta, se ei ole teoista. Muutenhan armo ei enää olisikaan armo.
7. Miten siis on? Israel ei ole saavuttanut, mitä se on tavoitellut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet. Muut ovat paatuneet.
8. Onhan kirjoitettu: Tähän päivään asti on Jumala antanut heille turtuneen hengen, silmät, jotka eivät näe, ja korvat, jotka eivät kuule.
9. Daavid sanoo: Tulkoon heidän pitopöytänsä heille paulaksi, ansaksi, lankeemukseksi ja ansaituksi rankaisuksi.
10. Pimennettäköön heidän silmänsä, että he eivät näkisi, ja paina heidän selkänsä jatkuvasti kumaraan.
Pelastus muille kansoille
11. Kysyn siis: Eivät he kaiketi ole sitä varten kompastuneet, että jäisivät lankeemukseen? Ei suinkaan! Vaan heidän lankeemuksensa kautta on tullut pelastus muille kansoille*, että he itse heräisivät kateuteen*.
12. Jos siis heidän lankeemuksensa on maailmalle siunaukseksi ja heidän tappionsa muille kansoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heille tuleva täyttymys*!
13. Teille muihin kansoihin kuuluville minä sanon: Koska olen kansojen apostoli, minä pidän palveluvirkaani kunniassa
14. sytyttääkseni, jos mahdollista, heimolaisiani kateuteen* ja pelastaakseni heistä edes muutamia.
Israelin armoon ottaminen
15. Jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista?
16. Jos uutisleipä on pyhä, niin on myös koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat.
17. Jotkut oksat on kyllä taitettu pois. Sinä metsäöljypuun oksa olet tullut oksastetuksi oikeiden oksien joukkoon, päästen niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta.
18. Älä silti ylpeile oksien rinnalla. Mutta jos ylpeilet, et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.
19. Sanonet: ”Nuo oksat taitettiin pois, että minut oksastettaisiin.”
20. Totta! Epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, sinä taas pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää.
21. Jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan.
22. Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttään sinua kohtaan, jos pysyt hänen hyvyydessään. Muuten sinutkin hakataan pois.
____________________________________
Ps 21:1-14
21. PSALMI
Kuningas ylistää Herraa
1. Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi.
2. Herra, sinun voimastasi kuningas iloitsee. Kuinka suuresti hän riemuitseekaan sinun avustasi!
3. Mitä hänen sydämensä kaipasi, sitä sinä hänelle annoit, et kieltänyt, mitä hänen huulensa anoivat. Sela.
4. Sinä suot hänelle onnen ja siunauksen, panet hänen päähänsä kultaisen kruunun.
5. Hän anoi sinulta elämää, sen sinä hänelle annoit: pitkän iän, ainaisen, ikuisen.
6. Suuri on hänen kunniansa, kun sinä häntä autoit. Sinä annat hänelle loiston ja kirkkauden.
7. Sinä asetat hänet suureksi siunaukseksi nyt ja aina. Sinun kasvojesi edessä hänellä on ilo ja riemu.
8. Kuningas luottaa Herraan, ja Korkeimman armo tekee hänet horjumattomaksi.
9. Sinun kätesi saavuttaa kaikki vihollisesi, oikea kätesi tavoittaa vihamiehesi.
10. Sinun edessäsi he joutuvat kuin tuliseen pätsiin. Herran viha nielee heidät, tuli kuluttaa heidät.
11. Sinä hävität maan päältä heidän hedelmänsä, heidän jälkeläisensä ihmisten keskuudesta.
12. Vaikka he hankkivat pahaa sinua vastaan, miettivät juonia, he eivät mitään voi.
13. Sinä ajat heidät pakoon, tähtäät jousellasi heitä kasvoihin.
14. Nouse voimassasi, Herra! Laulaen ja veisaten me ylistämme sinun voimatekojasi.
____________________________________
Snl 20:4-6
4. Laiska ei kynnä syksyllä, ja elonaikana hän tapailee tyhjää.
5. Kuin syvät vedet ovat miehen sydämen ajatukset, mutta ymmärtävä mies vetää ne esiin.
6. Monet huutavat hyvyyttään kukin, mutta kuka löytää luotettavan miehen?