RAAMATTU LÄPI VUODESSA
elokuu 24
____________________________________
Job 12:1 – 15:35
Jobin neljäs puhe
12. LUKU
Minullakin on viisautta
1. Job vastasi:
2. “Totisesti, te yksin olette kansa, ja teidän mukananne kuolee viisaus!
3. Onhan. minulla ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä. En ole teitä huonompi, ja kuka ei tuollaisia tietäisi.
4. Olen ystävieni pilkkana, minä, jota Jumala kuuli, kun hän huusi. Hurskas ja nuhteeton on pilkkana.
5. Turvassa olevan mielestä onnettomuudelle sopii ylenkatse. Se on valmiina niille, joiden jalka horjuu.
6. Rauhassa ovat väkivaltaisten majat, turvassa ne, jotka ärsyttävät Jumalaa, ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan.
7. Kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle.
8. Tai tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle.
9. Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt,
10. hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?”
11. Eikö korva koettele sanoja ja suulaki maista ruoan makua?
12. Vanhuksilla on viisautta, ja pitkäikäisillä ymmärrystä.
Jumalan viisaus ja voima
13. Jumalalla on viisaus ja voima, hänellä neuvo ja ymmärrys.
14. Jos hän repii maahan, sitä ei rakenneta jälleen. Kenet hän telkeää sisälle, sille ei avata.
15. Hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus. Hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan.
16. Hänen on väkevyys ja ymmärrys. Hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin.
17. Hän vie neuvosmiehet pois paljaiksi riistettyinä ja tekee tuomarit tyhmiksi.
18. Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa ja sitoo köyden heidän omiin vyötäisiinsä.
19. Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä, ja ikimahtavat hän kukistaa.
20. Hän hämmentää luotettavien puheen ja ottaa vanhoilta taidon.
21. Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja aukaisee virtojen padot.
22. Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo valoon pilkkopimeän.
23. Hän korottaa kansat, ja hän hävittää ne. Hän laajentaa kansakunnat, ja hän kuljettaa ne pois.
24. Hän ottaa ymmärryksen maan kansojen johtajilta ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa.
25. He haparoivat pimeässä valoa vailla, ja hän panee heidät hoipertelemaan kuin juopuneet.”
13. LUKU
Job: Jospa osaisitte vaieta!
1. “Kaikkea tätä silmäni on nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut.
2. Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin. En ole teitä huonompi.
3. Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, tahdon puolustautua Jumalan edessä.
4. Te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.
5. Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi luettava teille viisaudeksi!
6. Kuulkaa siis, mitä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.
7. Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan.
8. Tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväkseen tai ajaa Jumalan asiaa?
9. Koituuko siitä hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan? Voitteko pettää häntä, kuten ihmistä petetään?
10. Hän rankaisee teitä ankarasti, jos salassa olette puolueellisia.
11. Eikö hänen korkeutensa pelästytä teitä ja hänen kauhunsa valtaa teitä?
12. Tuhkaa ovat teidän mietelauseenne, savea teidän puolustuksenne.
13. Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.
14. Minä otan lihani hampaisiini ja panen elämäni käteeni?
15. Vaikka Hän minut surmaisi, häneen minä panen toivoni*. Tahdon vain puolustaa vaellustani hänen edessään.
16. Sekin on minulle pelastukseksi, että jumalaton voi käydä Hänen kasvojensa eteen.
17. Kuulkaa tarkasti puhettani ja mitä lausun korvienne kuullen.
18. Olen ryhtynyt käymään oikeutta ja tiedän olevani oikeassa.
19. Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin vaikenen ja kuolen.
20. Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:
21. ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua pelättäkö.
22. Sitten kysy, niin minä vastaan, tai minä puhun, ja vastaa sinä minulle.
Mitkä ovat syntini?
23. Mikä on pahojen tekojeni ja syntieni luku? Ilmoita minulle rikkomukseni ja syntini.
24. Miksi sinä peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?
25. Lentävää lehteäkö sinä pelotat, kuivunutta korttako vainoat,
26. koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot.
27. Sinä panet jalkani jalkapuuhun, vartioit kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?”
28. Ihminenhän on laho, kuin koin syömä vaate.”
14. LUKU
Job: Ihminen elää vain vähän aikaa
1. “Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta.
2. Hän kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
3. Sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut eteesi tilille!
4. Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei ainoaakaan.
5. Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi. Sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka yli hän ei pääse.
6. Käännä katseesi hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja saisi iloita kuin palkkalainen päivän työt päätettyään.
7. Onhan puullakin toivo: vaikka se kaadetaan maahan, se kasvaa uudelleen, eikä siltä puutu vesoja.
8. Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
9. veden henkäys saa sen jälleen versomaan ja tekemään oksia kuin istukas.
10. Mutta kun mies kuolee, hän makaa pitkänään. Kun ihminen on heittänyt henkensä, missä hän on sitten?
11. Vesi juoksee pois järvestä, joki tyhjenee ja kuivuu.
12. Niin ihminen lepoon mentyään ei enää nouse. Ennen kuin taivaat katoavat, he eivät herää eivätkä havahdu unestaan.
13. Jospa sinä kätkisit minut hautaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!
14. Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä odotan kaikki työvuoroni päivät, kunnes pääsyaikani joutuu.
15. Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöisit kättesi tekoa.
16. Sinä laskisit minun askeleeni, et tarkkaisi syntiäni.
17. Rikokseni olisi sinetillä kukkaroon lukittuna, ja pahat tekoni sinä peittäisit kätköön.
18. Vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltaan.
19. Vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan. Niin sinä hävität ihmisen toivon.
20. Sinä lannistat hänet ainiaaksi, ja hän lähtee. Sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.
21. Saavatko hänen poikansa kunniaa, sitä hän ei tiedä, vaipuvatko vähäisiksi, hän ei sitä huomaa.
22. Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen.”
Elifaan toinen puhe
15. LUKU
Oma suusi tuomitsee sinut, Job
1. Teemanilainen Elifas puhui jälleen:
2. “Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
3. Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
4. Jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
5. Pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
6. Oma suusi tuomitsee sinut syylliseksi, enkä minä. Omat huulesi todistavat sinua vastaan.
7. Onko sinut synnytetty ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennen kukkuloita?
8. Olitko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastitko viisauden itsellesi?
9. Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
10. Onhan meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
11. Onko Jumalan lohdutus mielestäsi vähäinen? Entä kanssasi oleva lempeä sana?
12. Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
13. niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
14. Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
15. Pyhiinsäkään hän ei luota, taivaatkaan eivät ole puhtaat hänen silmissään,
16. saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä kuin vettä.
Jumalattoman osa
17. Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
18. mitä viisaat ilmoittavat. En salaa, mitä he ovat isiltään saaneet,
19. niiltä, joille yksin maa oli annettu ja joiden parissa ei muukalainen liikkunut:
20. ‘Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, mitkä väkivaltaiselle on määrätty.
21. Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissaan, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
22. Hän ei usko pääsevänsä pimeydestä, ja hänet on määrätty miekalle.
23. Hän harhailee leivän haussa: missähän sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
24. Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet kuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
25. Hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
26. ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä suurten kilpiensä suojassa.
27. Hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi.
28. Hän asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
29. jotka oli määrätty jäämään raunioiksi. Sen tähden hän ei rikastu, hänen omaisuutensa ei ole pysyvä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohti.
30. Hän ei pääse pimeydestä. Tuli korventaa hänen vesansa, ja hän tuhoutuu Jumalan henkäyksestä.
31. Älköön hän turvatko turhuuteen! Hän pettyy! Hänen palkkansa on tyhjyyttä.
32. Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
33. Hän on kuin viiniköynnös, joka pudottaa raakileensa, kuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
34. Jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjusten ottajan majat.
35. He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heistä sikiää petosta’.”
____________________________________
1Kr 15:29-58
Kastaminen kuolleiden puolesta
29. Mitä muutoin saavat aikaan ne, jotka kastattavat itsensä kuolleiden puolesta? Jos kuolleet eivät herää, miksi nämä kastattavat itsensä heidän puolestaan?
Miksi antautua vaaroihin?
30. Miksi me joka hetki antaudumme vaaraan?
31. Olen päivittäin kuoleman vaarassa*, niin totta kuin te, veljet, olette kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
32. Jos olen ihmisten tavoin Efesossa taistellut petojen kanssa, mitä se on minua hyödyttänyt? Jos kuolleet eivät herää, niin “syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme.”
33. Älkää eksykö. Huono seura turmelee hyvät tavat.
34. Raitistukaa oikealla tavalla, älkääkä tehkö syntiä. Onhan niitä, joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta. Teidän häpeäksenne tämän sanon.
Ylösnousemusruumis
35. Joku ehkä kysyy: “Millä tavalla kuolleet heräävät? Millaisessa ruumiissa he tulevat?”
36. Sinä tyhmä! Se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole.
37. Kylväessäsi et kylvä koko tulevaa kasvia, joka on nouseva, vaan pelkän jyvän, vehnän jyvän tai minkä muun tahansa.
38. Jumala antaa sille sellaisen varren kuin tahtoo, kullekin siemenelle sen oman varren.
39. Kaikki liha ei ole samaa lihaa, vaan ihmisten liha on toista kuin karjan liha, lintujen liha on toista kuin kalojen.
40. On taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita. Mutta taivaallisten kirkkaus on toisenlainen kuin maallisten.
41. Auringon kirkkaus on toista kuin kuun kirkkaus, ja toista on tähtien kirkkaus. Myös toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa.
42. Samoin on kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavana, nousee katoamattomana,
43. kylvetään alhaisena, nousee kunniassa, kylvetään heikkona, nousee voimassa,
44. kylvetään luonnollinen* ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on luonnollinen ruumis, on myös hengellinen.
45. Onhan kirjoitettu: Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, “tuli elävä olento*”. Viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä Henki.
46. Ensimmäisenä ei ole hengellinen, vaan luonnollinen. Sen jälkeen on hengellinen.
47. Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.
48. Millainen oli maallinen, sellaisia ovat myös maalliset. Millainen on taivaallinen, sellaisia ovat myös taivaalliset.
49. Kuten meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on oleva myös taivaallisen kuva.
50. Mutta sen minä sanon, veljet, ettei liha ja veri* voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoava peri katoamattomuutta.
51. Ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki nuku kuolemaan, mutta kaikki me muutumme.
52. Se tapahtuu yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Sillä pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme*.
53. Tämän katoavan on näet tultava puetuksi katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen puetuksi kuolemattomuuteen.
54. Kun tämä katoava puetaan katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen puetaan kuolemattomuuteen, toteutuu kirjoitettu sana: Kuolema on nielty ja voitto saatu.
55. Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on pistimesi?
56. Kuoleman pistin on synti, ja synnin voima on laki*.
57. Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!
58. Sen tähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.
____________________________________
Ps 39:1-14
39. PSALMI
Elämän katoavaisuus
1. Veisuunjohtajalle. Jedutunin mukaan. Daavidin psalmi.
2. Minä sanoin: “Tahdon valvoa vaellustani, etten kielelläni tekisi syntiä. Olen varuillani suuni suhteen ja vaikenen niin kauan kuin jumalaton on läsnä.”
3. Minä olin vaiti, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä on hyvää. Tuskani kuitenkin yltyi.
4. Sydämeni hehkui rinnassani. Huokaillessani minussa syttyi tuli, ja niin minä puhuin kielelläni.
5. Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä on päivieni mitta, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen olen.
6. Kämmenen leveydeksi sinä teit päiväni, ja elämäni on edessäsi kuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela.
7. Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.
8. Mitä minä nyt odotan, Herra? Sinuun panen toivoni.
9. Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua houkkien pilkaksi.
10. Minä vaikenen enkä suutani avaa, sillä sinä sen teet.
11. Käännä vitsauksesi minusta pois – minä menehdyn kätesi kuritukseen.
12. Kun sinä ihmistä rangaistuksilla kuritat synnin tähden, sinä kulutat hänen kauneutensa kuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela.
13. Kuule rukoukseni, Herra, ota korviisi huutoni. Älä ole kuuro itkulleni. Minähän olen muukalainen luonasi, vieras, kuten kaikki isänikin.
14. Käännä pois [syyttävä] katseesi minusta, että ilostuisin ennen pois menoani, kun minua ei enää ole.
____________________________________
Snl 21:30-31
30. Herraa vastaan ei auta viisaus, ymmärrys eikä mikään neuvo.
31. Hevonen on varustettu taistelun päiväksi, mutta voitto on Herran käsissä.