RAAMATTU LÄPI VUODESSA
lokakuu 29
____________________________________
Val 1:1-2:19
Valitusvirret
1. LUKU
Jerusalem hävitettynä
1. Kuinka istuukaan yksinään tuo väkirikas kaupunki! Kuinka onkaan lesken kaltaiseksi tullut se, joka oli suuri kansakuntien joukossa! Ruhtinatar maakuntien joukossa on tullut työveron alaiseksi.
2. Se itkee katkerasti yössä, ja sillä on kyyneleet poskillaan. Ei ole sillä lohduttajaa kaikkien sen rakastajain keskuudessa. Uskottomia ovat sille olleet kaikki sen ystävät, jotka ovat tulleet sille vihamiehiksi.
3. Juuda on siirtynyt maastaan kurjuutta ja työn kovuutta pakoon. Se istuu muiden kansojen keskuudessa eikä löydä lepoa. Kaikki sen vainoojat saavuttivat sen, kun se oli ahdistuksien keskellä.
4. Siionin tiet surevat, sillä juhlille tulijoita ei ole. Kaikki sen portit ovat autioina, sen papit huokailevat, sen neitsyet ovat murheissaan, ja sillä itsellään on katkera mieli.
5. Sen viholliset ovat päässeet voitolle, sen vihamiehet menestyvät. Herra on saattanut sen murheelliseksi sen rikkomusten paljouden tähden. Sen pienet lapset ovat menneet vankeuteen vihollisen vieminä.
6. Mennyt on tytär Siionilta kaikki sen kauneus. Sen ruhtinaat ovat kuin peurat, jotka eivät löydä laidunta. He kulkivat voimattomina vainoojan edessä.
7. Jerusalem muistelee kurjuutensa päivinä ja kodittomuudessaan kaikkea kallisarvoista, mitä sillä oli muinaisista päivistä asti. Kun sen kansa sortui vihollisen käsiin eikä sillä ollut auttajaa, sen viholliset katselivat sitä ja nauroivat sen turmiota.
8. Jerusalem on tehnyt raskaasti syntiä, sen tähden se on tullut saastaksi. Kaikki, jotka sitä kunnioittivat, nyt halveksivat sitä, kun ovat nähneet sen alastomuuden. Itsekin se huokaa ja kääntyy poispäin.
9. Sen tahrat ovat sen liepeissä. Se ei ajatellut, mikä sille oli tuleva, ja niin se sortui järkyttävästi. Ei ole sillä lohduttajaa. Herra, katso minun kurjuuttani, sillä vihamies ylvästelee.
10. Vihollinen levitti kätensä kaikkia sen kalleuksia kohti. Sen täytyi nähdä, kuinka pakanat tunkeutuivat sen pyhäkköön, ne, jotka sinä olit kieltänyt tulemasta sinun seurakuntaasi.
11. Kaikki sen kansa huokaa etsiessään leipää: He antavat ruuasta, mitä heillä on kallista, saadakseen nälkänsä tyydytetyksi. Herra, katso ja näe, kuinka halveksittu minä olen.
“Hän teki minut autioksi”
12. Eikö tämä koske teihin, kaikki ohikulkijat? Katsokaa ja nähkää: Onko kipua, minun kipuni vertaista, joka on pantu minun kannettavakseni, jolla Herra on murehduttanut minut vihansa hehkun päivänä?
13. Hän lähetti korkeudesta tulen minun luihini ja kuritti niitä. Hän viritti verkon minun jalkaini varalle, hän pani minut peräytymään, hän teki minut autioksi, ainiaan sairaaksi.
14. Hänen kätensä sitoi minun rikosteni ikeen: Ne kiedottiin yhteen, tulivat minun niskalleni. Hän saattoi minun voimani horjumaan. Herra antoi minut niiden käsiin, joita en voi vastustaa.
15. Herra hylkäsi kaikki minun uljaat soturini, joita oli minun keskuudessani. Hän kutsui kokoon juhlan minua vastaan murskatakseen minun nuorukaiseni. Herra polki viinikuurnan neitsyelle, tytär Juudalle.
16. Näitä minä itken, minun silmäni, silmäni vuotaa vettä. Kaukana on minusta lohduttaja, joka virvoittaisi minun sieluani. Hävitetyt ovat minun lapseni, sillä vihamies on väkevä.
17. Siion levittää käsiään: Ei ole hänellä lohduttajaa. Herra on nostanut Jaakobia vastaan sen viholliset joka taholta. Jerusalem on tullut saastaksi heidän keskellään.
18. Vanhurskas on hän, Herra, sillä hänen käskyään vastaan minä olen niskoitellut. Kuulkaa, te kansat kaikki, ja katsokaa minun kipuani: Minun neitsyeni ja nuorukaiseni ovat menneet vankeuteen.
19. Minä kutsuin rakastajiani: He pettivät minut. Minun pappini ja vanhimpani ovat kuolleet kaupungissa, kun he etsivät ruokaa tyydyttääkseen nälkäänsä.
20. Herra, katso kuinka ahdistettu minä olen, minun sisimpäni kuohuu, sydämeni vääntyy rinnassani, sillä minä olen ollut ylen uppiniskainen. Ulkona on miekka riistänyt minulta lapset, sisällä rutto.
21. He ovat kuulleet, kuinka minä huokailen. Ei ole minulla lohduttajaa. Kaikki minun vihamieheni ovat kuulleet minun onnettomuudestani. He iloitsevat, kun sinä olet tämän tehnyt: sinä olet antanut tulla sen päivän, jonka olit ilmoittanut. Mutta käyköön heidän samoin kuin minun.
22. Tulkoon kaikki heidän pahuutensa sinun kasvojesi eteen, ja pane heille kannettavaksi se, minkä olet minulle pannut kaikkien minun rikoksieni tähden. Monet ovat minun huokaukseni, ja minun sydämeni on sairas.
2. LUKU
Jumalan vihan rangaistus
1. Kuinka onkaan Herra vihassaan pilvillä peittänyt tytär Siionin! Hän heitti Israelin kunnian taivaasta maahan eikä vihansa päivänä muistanut jalkainsa astinlautaa.
2. Herra on hävittänyt säälimättä kaikki Jaakobin majat, on hajottanut vihastuksissaan tytär Juudan linnoitukset, pannut ne maan tasalle. Hän on häväissyt valtakunnan ja sen ruhtinaat.
3. Hän on vihan hehkussa hakannut kokonaan poikki Israelin sarven. Hän veti oikean kätensä takaisin vihamiehen edestä ja poltti Jaakobia kuin liekitsevä tuli, joka kuluttaa kaiken ympärillä olevan.
4. Hän jännitti jousensa kuin vihamies, seisoi oikea käsi koholla kuin vihollinen ja tappoi kaiken, mihin silmä oli ihastunut. Tytär Siionin majaan hän vuodatti kiivautensa kuin tulen.
Jerusalem hävitettynä
5. Herra on ollut kuin vihamies, on hävittänyt Israelin: Hän hävitti kaikki sen palatsit, turmeli sen linnoitukset ja antoi tytär Juudalle paljon valitusta ja vaikerrusta.
6. Hän särki aitauksensa kuin puutarhan aidan, hävitti sen juhlapaikan. Herra on saattanut unohduksiin Siionissa juhlakokouksen ja sapatin ja on kiivaassa suuttumuksessaan pitänyt halpoina kuninkaan ja papin.
7. Herra on hylännyt alttarinsa, syössyt häväistykseen temppelinsä, luovuttanut vihamiehen käteen palatsiensa muurit. He nostivat huudon Herran huoneessa, huudon kuin juhlapäivänä.
8. Herra oli päättänyt turmella tytär Siionin muurit: hän jännitti mittanuoran, ei pidättänyt kättään hävittämästä, saattoi murheeseen varustukset ja muurit. Ne nääntyvät yhdessä.
9. Sen portit ovat vajonneet maahan, hän poisti ja särki sen salvat. Sen kuningas ja ruhtinaat ovat vieraiden kansojen* keskuudessa. Lakia ei ole, eivätkä sen profeetat saa näkyjä Herralta.
10. Maassa istuvat ääneti tytär Siionin vanhimmat. He ovat heittäneet tomua päänsä päälle, vyöttäytyneet säkkeihin. Maata kohden ovat painaneet päänsä Jerusalemin neitsyet.
11. Minun silmäni ovat itkusta hiuenneet, minun sisimpäni kuohuu, voimani valuvat maahan* tyttären, minun kansani, sortumisen tähden. Lapset ja imevät nääntyvät kaupungin kaduilla.
12. He sanovat äideilleen: “Missä on viljaa ja viiniä?” He nääntyvät kuin kaatuneet kaupungin kaduilla, heittävät henkensä äitiensä syliin.
13. Minkä sinulle mainitsisin, mihin vertaisin sinua, tytär Jerusalem? Minkä asettaisin rinnallesi lohduttaakseni sinua, neitsyt, tytär Siion? Sillä suuri kuin meri on sinun sortumisesi. Kuka voi sinut parantaa?
14. Profeettasi ovat sinulle nähneet petollisia, äiteliä näkyjä. He eivät ole paljastaneet sinun syntiäsi kääntääkseen sinun kohtalosi, vaan ovat nähneet sinulle petollisia, eksyttäviä ennustuksia.
15. Sinulle paukuttavat kämmeniään kaikki ohikulkijat, he viheltävät ja nyökyttävät ilkkuen päätään tytär Jerusalemille: “Tämäkö on kaupunki, jota sanottiin kauneuden täydellisyydeksi, kaiken maan ihastukseksi?”
16. Suu ammollaan sinua vastaan ovat kaikki sinun vihamiehesi. He viheltävät, kiristelevät hampaitaan ja sanovat: “Me olemme sen hävittäneet. Tämä on juuri se päivä, jota olemme toivoneet. Se on meille tullut, olemme sen nähneet.”
17. Herra on tehnyt, mitä oli aikonut. Hän on täyttänyt sanansa, sen, mitä oli päättänyt muinaisista päivistä asti: Hän on repinyt alas säälimättä, on antanut vihamiehen iloita sinusta ja kohottanut vihollisen sarven.
18. Heidän sydämensä huutaa Herran puoleen. Sinä, tytär Siionin muuri, anna kyyneltesi virtana vuotaa yötä päivää! Älä suo itsellesi lepoa, älköön silmäteräsi ummistuko.
19. Nouse, kohota valitushuuto yöllä, kun yövartiot alkavat. Anna sydämesi vuotaa kuin vesi Herran kasvojen edessä. Kohota kätesi häntä kohden pienten lastesi elämän puolesta, kun he nääntyvät nälkään kaikkien katujen kulmissa.
____________________________________
Filemon1:1-25
Paavalin kirje Filemonille
1. LUKU
Alkutervehdys
1. Paavali, Kristuksen Jeesuksen vanki, ja veli Timoteus rakkaalle Filemonille, työtoverillemme,
2. Appialle, sisarellemme, ja Arkippukselle, taistelutoverillemme, ja sinun kodissasi kokoontuvalle seurakunnalle.
3. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
Filemonin usko ja rakkaus
4. Minä kiitän Jumalaani aina muistaessani sinua rukouksissani,
5. sillä olen kuullut sinun uskostasi Herraan Jeesukseen ja rakkaudestasi kaikkia pyhiä kohtaan.
6. Rukoukseni on, että yhteinen uskomme olisi vaikuttava kaiken sen hyvän tuntemisessa, mikä meillä on Kristuksessa.
7. Olen saanut paljon iloa ja lohdutusta sinun rakkaudestasi, koska sinä, veljeni, olet virvoittanut pyhien sydämiä.
Pyyntö Onesimuksen puolesta
8. Vaikka minulla siksi Kristuksessa onkin paljon rohkeutta määrätä sinulle, mitä on tehtävä,
9. rakkauden tähden minä kuitenkin – minä vanha Paavali, jollainen olen, nyt myös vankina Kristuksen Jeesuksen [tähden] –
10. mieluummin pyydän sinua kahleissa synnyttämäni poikani Onesimuksen puolesta.
11. Ennen hän oli sinulle hyödytön, mutta nyt hän on hyödyllinen sekä sinulle että minulle.
12. Lähetän hänet sinulle takaisin – se on: oman sydämeni.
13. Olisin halunnut pitää hänet luonani sinun sijassasi palvelemassa minua, joka olen evankeliumin tähden kahleissa.
14. Ilman sinun suostumustasi en kuitenkaan tahtonut tehdä mitään, ettei hyvyytesi olisi kuin pakollista, vaan vapaaehtoista.
15. Ehkäpä hän siksi joutui eroamaan sinusta ajaksi, että saisit hänet takaisin iäksi,
16. ei enää orjana, vaan orjaa enempänä, rakkaana veljenä, ylen rakkaana jo minulle, kuinka paljoa enemmän sitten sinulle sekä ihmisenä että Herran omana!
17. Jos siis pidät minua uskonveljenäsi*, ota hänet luoksesi kuin ottaisit minut.
18. Jos hän on tehnyt sinulle jotakin vääryyttä tai on sinulle jotakin velkaa, pane se minun laskuuni.
19. Minä Paavali kirjoitan omalla kädelläni: “Minä maksan sen.” Saattaisinpa sanoa: Pane se omaan laskuusi. Sinähän olet minulle velkaa oman itsesikin.
20. Niin, veljeni, jospa tekisit tämän ja virvoittaisit sydäntäni Kristuksessa.
21. Luottaen kuuliaisuuteesi minä kirjoitan sinulle ja tiedän, että teet enemmänkin kuin mitä sanon.
22. Vielä lisäksi: valmista minulle maja luonasi. Toivon näet, että teidän rukoustenne johdosta minut lahjoitetaan teille.
23. Tervehdyksen lähettävät sinulle Epafras, vankitoverini Kristuksessa Jeesuksessa,
24. työtoverini Markus, Aristarkus, Deemas ja Luukas.
25. Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa.
____________________________________
Ps 101:1-8
101. PSALMI
Oikea hallitsija
1. Daavidin psalmi. Minä veisaan armosta ja oikeudesta. Sinun ylistystäsi, Herra, minä laulan.
2. Minä tahdon vaeltaa nuhteettomasti. Milloin tulet luokseni? Haluan elää talossani vilpittömällä sydämellä.
3. En kiinnitä silmääni siihen, mikä on turmiollista, ja eksyttävää menoa minä vihaan. Se ei saa tarttua minuun.
4. Nurja sydän väistyköön minusta. Pahasta en tahdo tietää.
5. Lähimmäistään salaa panettelevan minä hävitän. Ihmistä, jolla on ylpeät silmät ja kopea sydän, minä en siedä.
6. Maan uskollisia silmäni etsivät, että he asuisivat lähelläni. Nuhteettomuuden tietä vaeltava on oleva palvelijani.
7. Vilppiä harjoittava älköön asuko talossani, eikä valheen puhuja kestä silmieni edessä.
8. Joka aamu minä hävitän kaikki jumalattomat maasta, lopettaakseni kaikki väärintekijät Herran kaupungista.
____________________________________
Snl 26:20
20. Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa riita.