RAAMATTU LÄPI VUODESSA
marraskuu 16
____________________________________
Hes 33:1-34:31
33. LUKU
Vartijan vastuu
1. Minulle tuli tämä Herran sana:
2. “Ihmislapsi, puhu kansasi lapsille ja sano heille: Jos minä annan miekan tulla maan kimppuun, ja sen kansa on ottanut yhden miehen joukostaan asettaen hänet vartijakseen,
3. ja jos tämä näkee miekan tulevan maan kimppuun, puhaltaa pasuunaan ja varoittaa kansaa,
4. ja joku kuulee pasuunan äänen, mutta ei. ota varoitusta huomioon, ja miekka tulee ja ottaa hänet pois, hän on vastuussa omasta verestään.
5. Hän kuuli pasuunan äänen, mutta ei ottanut varoitusta huomioon. Hän on itse syypää kuolemaansa. Jos hän olisi ottanut varoituksen huomioon, hän olisi pelastanut henkensä.
6. Jos taas vartija näkee miekan tulevan, mutta ei puhalla pasuunaan, eikä kansa saa varoitusta, ja miekka tulee ja ottaa pois jonkun heistä, hän on otettu pois synnissään, mutta hänen verensä minä vaadin vartijan kädestä.
7. Sinä, ihmislapsi! Minä olen asettanut sinut Israelin kansan vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, sinun on varoitettava heitä minun puolestani.
Jumalaton ja vanhurskas
8. Jos minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on totisesti kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestään, se jumalaton kuolee synnissään, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.
9. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen tiestään, että hän kääntyisi siltä pois, eikä hän käänny tieltään, niin hän kuolee synnissään, mutta sinä olet pelastanut sielusi.
10. Sinä, ihmislapsi! Sano Israelin kansalle: Te sanotte: ‘Meidän rikoksemme ja syntimme painavat meitä, ja me riudumme niiden tähden. Kuinka me voisimme pysyä elossa?’
11. Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, minulle ei ole mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltään ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne. Minkä tähden te kuolisitte, Israelin kansa!
12. Sinä, ihmislapsi! Sano kansasi lapsille: Vanhurskasta ei pelasta hänen vanhurskautensa sinä päivänä, jona hän tekee syntiä, ja jumalaton pääsee suistumasta turmioon jumalattomuutensa tähden sinä päivänä, jona hän kääntyy pois jumalattomuudestaan. Vanhurskas ei voi elää vanhurskautensa turvin sinä päivänä, jona hän tekee syntiä.
13. Jos minä sanon vanhurskaalle, että hän totisesti saa elää, mutta hän sitten luottaa vanhurskauteensa ja tekee vääryyttä, niin hänen vanhurskauttaan ei lainkaan muisteta, vaan hän kuolee vääryydessään, jota on tehnyt.
14. Jos minä sanon jumalattomalle, että hänen totisesti on kuoltava, mutta hän kääntyy pois synnistään ja tekee sitä, mikä on oikeaa ja vanhurskasta:
15. antaa takaisin pantin, korvaa riistämänsä ja vaeltaa elämän säädösten mukaan, niin ettei tee vääryyttä, hän totisesti saa elää. Hänen ei tarvitse kuolla.
16. Hänen syntejään, jotka hän on tehnyt, ei lainkaan muisteta: Hän on tehnyt sitä, mikä on oikeaa ja vanhurskasta. Hän totisesti saa elää.
17. Sinun kansasi lapset sanovat: ‘Herran tie ei ole oikea’. Heidän omat tiensä eivät ole oikeita.
18. Jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestaan ja tekee vääryyttä, hänen on sen tähden kuoltava.
19. Jos jumalaton kääntyy pois jumalattomuudestaan ja tekee sitä, mikä on oikeaa ja vanhurskasta, hän saa sen tähden elää.
20. Te sanotte: ‘Herran tie ei ole oikea’. Minä tuomitsen teidät, te Israelin kansa, kunkin hänen teittensä mukaan.”
Jerusalem vallattu
21. Oli meidän pakkosiirtolaisuutemme kahdestoista vuosi, kymmenennen kuun viides päivä*. Minun luokseni tuli pakolainen Jerusalemista ja sanoi: “Kaupunki on valloitettu.”
Hesekielin toiminnan toinen kausi
22. Herran käsi oli tullut minun päälleni jo illalla, ennen pakolaisen tuloa, ja hän avasi minun suuni ennen tämän tuloa aamulla, niin etten enää ollut mykkänä.
Israelilaisten väärä varmuus
23. Minulle tuli tämä Herran sana:
24. “Ihmislapsi, ne, jotka asuvat noilla raunioilla Israelin maassa, sanovat: ‘Aabraham oli vain yksi, ja hän peri maan. Meitä on paljon, meille on maa annettu perinnöksi’.
25. Sen tähden sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Te syötte lihaa verineen, luotte silmänne epäjumaliinne ja vuodatatte verta. Tekö perisitte maan?
26. Te luotatte miekkaanne, harjoitatte kauhistuksia ja saastutatte toistenne vaimoja. Tekö perisitte maan?
27. Sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Niin totta kuin minä elän, raunioilla olevat kaatuvat miekkaan, kentällä olevat minä annan petoeläimille syötäväksi, vuorenhuipuilla ja luolissa olevat kuolevat ruttoon.
28. Minä teen maan autioksi ja hävitetyksi, ja heidän ylpeästä uhmastaan tulee loppu. Israelin vuoret joutuvat autioiksi, niin ettei siellä ketään kulje.
29. Niin he tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä teen maan autioksi ja hävitetyksi kaikkien niiden kauhistusten tähden, mitä he ovat harjoittaneet.
30. Sinä, ihmislapsi! Sinun kansasi lapset puhuvat sinusta seinän vierustoilla ja talojen ovilla ja sanovat toisilleen: ‘Lähtekää kuulemaan, millainen sana nyt on tullut Herralta’.
31. He tulevat sinun luoksesi joukoittain, istuvat edessäsi minun kansanani ja kuuntelevat sanojasi, mutta he eivät tee niiden mukaan. He osoittavat rakkautta suullaan, mutta käytännössä heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä.
32. Sinä olet heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu. He kyllä kuuntelevat sinun sanojasi, mutta eivät tee niiden mukaan.
33. Mutta kun se toteutuu, ja se toteutuu, silloin he tulevat tietämään, että heidän keskuudessaan on ollut profeetta.”
34. LUKU
Israelin johtajat
1. Minulle tuli tämä Herran sana:
2. “Ihmislapsi, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille, paimenille: Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia, jotka ovat itsensä kaitsijoita! Eikö paimenten tehtävä ole lampaiden kaitseminen?
3. Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet parhaat, mutta ette ole paimentaneet laumaa.
4. Te ette ole vahvistaneet heikkoja, ette parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä ja etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä voimakeinoin ja sortaen.
5. Niin ne ovat hajaantuneet paimenta vailla ja joutuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi. Hajaantuneina ne ovat.
6. Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla. Maan eri puolilla minun lampaani ovat hajallaan, eikä kukaan niistä välitä eikä niitä etsi.
7. Sen tähden, te paimenet, kuulkaa Herran sana:
8. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: Minun lampaani ovat ryöstettävinä ja metsän petojen syötävinä. Niillä ei ole paimenta, kun minun paimeneni eivät välitä lampaistani. He pitävät huolta itsestään eivätkä kaitse minun lampaitani.
9. Te paimenet, kuulkaa sen tähden Herran sana:
10. Näin sanoo Herra, Herra: Minä kutsun nuo paimenet tilille ja vaadin lampaani heidän käsistään. Minä teen lopun heidän kaitsemisestaan, eivätkä paimenet saa enää huolehtia vain itsestään. Minä pelastan lampaani heidän hampaistaan, eivätkä ne sitten enää ole heidän syötävinään.
Israelilaiset kootaan omaan maahansa
11. Näin sanoo Herra, Herra: Minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen.
12. Kuten paimen pitää huolta laumastaan ollessaan lampaittensa keskellä, ja niiden ollessa hajallaan, niin minä pidän huolta lampaistani. Minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.
13. Minä tuon ne pois kansojen keskuudesta, kokoan ne muista maista, saatan ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla, puronotkoissa ja kaikissa maan asuttavissa paikoissa.
14. Vehmailla laitumilla minä niitä kaitsen, ja Israelin korkeilla vuorilla on niillä oleva asuinsijansa. Siellä ne saavat levätä vehreillä kedoilla, ja niillä on vehmas laidun Israelin vuorilla.
15. Minä itse kaitsen lampaitani ja vien ne lepäämään, sanoo Herra, Herra.
16. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa ja heikkoja vahvistaa. Mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä oikeuden mukaan.
Herran sana lampailleen
17. Te, minun lampaani! Näin sanoo Herra, Herra: Minä tahdon tuomita lampaan ja lampaan, pässien ja pukkien välillä.
18. Eikö teille riitä, että olette hyvällä laitumella, kun vielä tallaatte jaloillanne loput laitumestanne, ja että saatte juoda kirkasta vettä, kun vielä sotkette loput jaloillanne?
19. Onko minun lampaitteni oltava laitumella siinä, mitä jalkanne ovat tallanneet, ja juotava vettä, jota jalkanne ovat sotkeneet?
20. Siksi Herra, Herra sanoo niille: Katso, minä, minä tuomitsen lihavan ja laihan lampaan välillä.
21. Koska te olette kylki- ja hartiavoimalla sysineet ja sarvillanne puskeneet kaikkia heikkoja, kunnes olette saaneet ne ajetuiksi ulos ja hajalleen,
22. niin minä tahdon vapauttaa lampaani, etteivät ne enää jää ryöstettäviksi. Minä tahdon tuomita lampaan ja lampaan välillä.
Tuleva hyvä Paimen
23. Minä nostan heille yhden Paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin [jälkeläisen]. Hän on kaitseva heitä ja oleva heidän Paimenensa.
24. Minä, Herra, olen heidän Jumalansa, ja minun palvelijani Daavid on Ruhtinas heidän keskellään. Minä, Herra, olen puhunut.
25. Minä teen heidän kanssaan rauhan liiton. Minä lopetan maasta pahat eläimet, niin että he asuvat turvallisesti erämaassa ja nukkuvat metsiköissä.
26. Minä siunaan heitä ja kaikkia, jotka ovat minun kukkulani ympärillä, ja vuodatan sateen ajallaan. Ne ovat siunauksen sateita.
27. Niin kedon puut kantavat hedelmänsä, maa antaa satonsa, ja he saavat elää turvassa maassaan. He tulevat tietämään, että minä olen Herra, joka särjen heidän ikeensä puut ja pelastan heidät orjuuttajien käsistä.
28. He eivät enää ole muiden kansojen ryöstettävinä, eivätkä metsän pedot syö heitä, vaan he asuvat turvassa, kenenkään pelottelematta.
29. Minä saatan nousemaan heille istutuksen, joka on oleva kunniaksi, niin ettei heidän tarvitse siinä maassa menehtyä nälkään eikä enää kärsiä muiden kansojen pilkkaa.
30. He tulevat tietämään, että minä, Herra, heidän Jumalansa, olen heidän kanssaan, ja että he, Israelin kansa, ovat minun kansani, sanoo Herra, Herra.
31. Te olette minun lampaani, minun laitumeni lampaat, te ihmiset. Minä olen teidän Jumalanne, sanoo Herra, Herra.”
____________________________________
Hb 13:1-25
13. LUKU
Kristittyjen rakkaus
1. Pysyköön veljellinen rakkaus.
2. Älkää unohtako vieraanvaraisuutta. Ovathan jotkut sitä osoittamalla tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan.
3. Muistakaa vankeja aivan kuin olisitte heidän kanssaan vangittuina. Muistakaa pahoinpideltyjä, sillä teillä itsellännekin on ruumis.
4. Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, älkääkä saastuttako aviovuodetta, sillä Jumala tuomitsee haureelliset ja avionrikkojat.
5. Älkää olko elämässänne ahneita, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on. Onhan itse Jumala sanonut: “En minä sinua hylkää enkä sinua jätä.”
6. Sen tähden me sanomme turvallisin mielin: “Herra on minun auttajani, siksi en pelkää. Mitä voisi ihminen minulle tehdä?”
Johtajat ja uhrit
7. Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa. Ajatelkaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoaan.
8. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.
9. Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien vietellä itseänne. On hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruoista, joiden noudattajat eivät ole niistä hyötyneet.
10. Meillä on uhrialttari, josta majassa palvelevilla ei ole lupa syödä.
11. Niiden eläinten ruumiit, joiden veren ylimmäinen pappi syntien sovitukseksi vie kaikkeinpyhimpään, poltetaan leirin ulkopuolella.
12. Siksi myös Jeesus kärsi portin ulkopuolella pyhittääkseen kansan verellään.
13. Menkäämme siis hänen luokseen “leirin ulkopuolelle” hänen tähtensä pilkkaa kärsien.
14. Eihän meillä ole täällä pysyvää kaupunkia, vaan me etsimme tulevaa.
15. Uhratkaamme siis hänen kauttaan alati Jumalalle kiitosuhria, se on, niiden huulten hedelmää, jotka ylistävät hänen nimeään.
16. Älkää unohtako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieluisia.
Kuuliaisuus ja esirukous
17. Olkaa kuuliaisia ja alamaisia johtajillenne, jotka valvovat teidän sielujanne kuten ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen, mikä ei olisi teille hyödyllistä.
18. Rukoilkaa meidän puolestamme. Me tiedämme, että meillä on hyvä omatunto, koska tahdomme kaikessa hyvin vaeltaa.
19. Sitäkin hartaammin kehotan teitä tekemään näin, että minut pikimmiten annettaisiin teille takaisin.
Loppusiunaus ja tervehdyksiä
20. Rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten Paimen, Herramme Jeesuksen,
21. tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sitä, mikä on hänelle mieluista, Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänelle kunnia aina ja iäti! Aamen.
22. Minä pyydän teitä, veljet: Suvaitkaa tämä kehotuksen sana. Lyhyestihän olen teille kirjoittanut.
23. Teille tiedoksi mainitsen, että veljemme Timoteus on päästetty vapaaksi. Jos hän piakkoin tulee, saan hänen kanssaan tavata teidät.
24. Tervehtikää kaikkia johtajianne ja kaikkia pyhiä. Tervehdyksen lähettävät teille Italiasta kotoisin olevat.
25. Armo olkoon kaikkien teidän kanssanne.
____________________________________
Ps 115:1-18
115. PSALMI
Turvatkaa Herraan
1. Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden.
2. Miksi pakanat saisivat sanoa: “Missä on heidän Jumalansa?”
3. Meidän Jumalamme on taivaissa. Mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.
4. Heidän epäjumalansa taas ovat hopeaa ja kultaa, ihmiskätten tekoa.
5. Niillä on suu, mutta ne eivät puhu, niillä on silmät, mutta ne eivät näe.
6. Niillä on korvat, mutta ne eivät kuule, niillä on nenä, mutta ne eivät tunne hajua.
7. Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, niiden kurkusta ei tule ääntä.
8. Samanlaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka niihin turvaavat.
9. Israel, turvaa Herraan. Hän on heidän apunsa ja kilpensä.
10. Te, Aaronin suku, turvatkaa Herraan. Hän on heidän apunsa ja kilpensä.
11. Te, Herraa pelkäävät, turvatkaa Herraan. Hän on heidän apunsa ja kilpensä.
12. Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua,
13. hän siunaa niitä, jotka pelkäävät Herraa, niin pieniä kuin suuriakin.
14. Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne.
15. Te olette Herran siunattuja, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.
16. Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmislapsille.
17. Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan [haudan] hiljaisuuteen astuneista.
18. Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja ainiaan. Halleluja!
____________________________________
Snl 27:21-22
21. Hopealle sulatin, kullalle uuni. Mies on maineensa mukainen.
22. Survo tyhmää huhmaressa, petkeleellä surveitten seassa: hänen tyhmyytensä ei erkane hänestä.