Kohdassa, johon viittaat, sanotaan:”Totisesti minä. sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan.”Näiden sanojen täytyy liittyä ainakin jollakin tavalla seuraaviin jakeisiin, joissa kerrotaan Jeesuksen kirkastumisesta vuorella kolmen opetuslapsen silmien edessä. Kahdessa muussakin kohdassa, jossa kerrotaan näistä joistakin, jotka eivät näkisi kuolemaa, jae liittyy samaan yhteyteen. Pietari, Johannes ja Jaakob näkivät Jeesuksen valtakuntansa kirkkaudessa.
Toinen näkökulma tähän jakeeseen – mikä ei sulje pois edellistä näkövinkkeliä – on se, miten Markus ja Luukas selittävät Jeesuksen sanojen merkitystä. Markus kirjoittaa (Mk 9:1): “Ja hän sanoi heille: “Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan tulevan voimassansa”.” Markus ei näyttää viittaavan varsinaisesti Jeesuksen näkyvään tulemiseen. Jotkut Hänen kanssaan tuossa tilanteessa seisoneet näkisivät Jumalan valtakunnan tulevan voimassa. Luukas taas mainitsee vastaavassa jakeessa vain valtakunnan näkemisen. Lk 9:27 “Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan.”Jumalan valtakunta tuli Kristuksessa maan päälle. Jeesus perusti seurakunnan, jonka kirkkauden, leviämisen ja kasvun näkemiseen nämä kaikki kolmen evankeliumin jaetta voidaan yhdistää. (Näin esimerkiksi Albert Barnes kommentaarissaan tulkitsee.) Opetuslapset näkisivät Kristuksen valtakunnan, joka nyt oli idullaan, kasvavan nopeasti ja laajalle. Kaikki yksitoista opetuslasta näkivät seurakunnan alun ja jotkut heistä, esimerkiksi Johannes, sen leviämisen voimalla. Näiden jakeiden tulkitseminen tällä tavalla ei suinkaan selitä pois sitä tosiasiaa, että Jeesus julisti tulevansa pian. Kaikki kristilliset sukupolvet ovat odottaneet Kristusta takaisin. Kuitenkaan yksikään sukupolvi ei ole saanut tarkkaa tietoa hetkestä – sillä sen tietää vain Jumala yksin (Mt 24:36; Mk13:32). Paavalikin odotti Jeesusta omana aikanaan takaisin (1Ts 4:15), mutta totesi loppuvuosinaan, että taitaakin päästä kotiin ennen sitä (2Tm 4:1,6).
Se että aikaa on kulunut näin kauan, puhuu vain siitä tosiasiasta, että Jumala on ollut armollinen ihmiskuntaa kohtaan. Jeesuksen tulo on yhä lähempänä ja Hänen itsensä antamat tulemuksensa merkit täyttyvät kovaa vauhtia silmiemme edessä. Emme edelleenkään tiedä tarkkaa aikaa ja hetkeä, mutta odotamme. Miten pian on pian? Olimme perheemme kanssa matkalla Jyväskylästä Jämsään. Joidenkin kilometrien jälkeen muutaman vuoden ikäinen poikamme kysyi, joko jo tulemme Jämsään. Vastasimme , että “pian”, ja poika totesi, että “jaa”. Kymmenen minuutin kuluttua kuului takapenkiltä taas kysymys, milloin tulisimme perille. Vastasimme jälleen, että “pian”. Sama toistui vielä pari kertaa. Lopulta sanoimme, että “nyt jo kirkko näkyy”.Oli turha vastata lapselle, että jaksa vielä viisitoista minuuttia. Olisimme saaneet välittömästi bumerangina kysymyksen: “Onko se pitkä aika?” Lapsi ei ymmärrä aikoja samalla tavalla kuin aikuinen. Siksi vastaus “pian” yleensä riittää hänelle. Hän saa luottamuksen siihen, että ainakin aikuinen tietää, missä mennään. Mutta meille aikuisille “pian” ei aina tahdo riittää. Mekin kyselemme Jeesuksen paluun ja perille saapumisen ajankohtaa. Mekin saamme vastaukseksi että “pian”. Emme ymmärrä Jumalan aikoja. Meillä ei ole tarvittavaa kapasiteettia. Meille pitäisi riittää tieto siitä, että Hän tietää tarkalleen, paljonko aikaa on jäljellä. Hän on myös suurinpiirtein kertonut Raamatussa millaiset maisemat loppukilometreillä aukeavat. Saamme siis katsella maisemia ja samalla luottaa, että Jumalan kyyti vie perille asti. Saamme odottaa Jeesuksen tulevan meidän aikanamme. Siihen on monta hyvää perustetta.
Vastaaja: Jarmo Sormunen