On selvää, että Raamatun ilmoituksessa on keskeisiä ja vähemmän keskeisiä asioita. Kysyjä mainitsee keskeisenä asiana evankeliumin levittämisen ja on siinä aivan oikeassa. Sitä on levitettävä tavalla jos toisellakin, älykkäästi ja niin sopivalla kuin sopimattomallakin hetkellä.
Naiset ovat olleet valtavana apuna evankeliumin levittämisessä kautta historian. Jo aivan ensimmäiset evankeliumin levittäjät olivat naisia, kuten pääsiäiskertomus meille paljastaa. Jeesus ei myöskään koskaan vähätellyt naisia, vaan kohteli heitä samalla rakkaudella kuin muitakin. On myös ollut poikkeusoloja, jolloin naisten on ollut pakko tehdä papille kuuluvia tehtäviä esim. Neuvostoliiton vainot ja lähetyskentät ovat olleet tällaisia. Voidaan myäs kysyä, kumpi on parempi vaihtoehto, miespappi, joka on menettänyt uskonsa Raamattuun Jumalan sanana vai Raamattuun lujasti sitoutuva naispappi? Jotkut kristityt ovat sitä mieltä, että näinä luopumuksen aikoina on myös kysymys poikkeustilasta, jossa paimenuutta hoitavat nekin, joiden tehtäviin se ei kuuluisi. Itse ajattelen niin, että kirkon ratkaisu avata paimenvirka naisille oli väärä, mutta Jumala toimii usein kääntäen ihmisten virheetkin siunauksiksi. Kysymys naisen sopimisesta pappisvirkaan on joka tapauksessa aiheuttanut paljon kiistelyä ja uhkaa jopa kirkon yhtenäisyyttä. Tämä on tietysti kovin valitettavaa.Mielestäni meidän pitäisi keskittyä enemmän evankeliumin julistamiseen kuin riidellä tästä asiasta. Jokaisen on silti muodostettava oma kantansa.
Kysymys on “jäävuoren huipusta”,sillä meidän evankelisluterilaisen kirkkomme suhde Raamattuun ei ole enää pitkään aikaan ollut kovin lujalla pohjalla. Pääongelma minusta siis on, että kirkko(sen johto ja toisaalta monet sen yksittäiset jäsenet) ei ota vakavasti sitä tosiasiaa, että meidän järkemme ja ymmärryksemme on syntiinlankeemuksen turmelema. Meidän on sen vuoksi suostuttava Jumalan sanan ja ilmoituksen alle niissäkin kohdissa, jotka tuntuvat loukkaavan meitä. En minä, eikä moni muukaan kristitty uskalla eikä halua poistaa näitäkään vaikeita kohtia Raamatusta(Ilm.22:19).Jotta me pääsisimme selvyyteen meitä vaivaavista kysymyksistä, tarvitaan rukousta ja Raamatun lukemista nöyrällä asenteella. Toisin sanoen kysymys on Raamatun sitovuudesta kokonaisuudessaan.
Jumalan rakkaus ei siis missään tapauksessa aseta naista alempiarvoiseen asemaan suhteessa mieheen. Nainen on yhtä lailla Jumalan kuva kuin mieskin.Tästä voimme olla varmoja.Paimenen virka on palveluvirka ja sen voi ymmärtää myös niin että sen kuuluminen miehen velvollisuuksiin ja rasituksiinkin on Jumalan siunaavaa toimintaa erityisesti naista kohtaan.
Vastaaja: Markku Jokinen