vastausn asked 4 vuotta ago
Onko helvetti iankaikkisen kidutuksen paikka vai hetkellinen kärsimys ja ihmisen häviäminen olemattomuuteen? Miten uskovat voivat olla onnellisia taivaassa, jos tietävät esim. jonkin läheisen kituvan helvetissä?
Mikä on kristityn lepopäivä – sapatti vai sunnuntai?
vastausn answered 4 vuotta ago
Raamatun mukaan helvetti on iankaikkinen kadotus ja loputtoman tuskan paikka. Raamatusta ei läydy tukea olemattomiin häviämiselle. Ihminen on iankaikkinen olento, uskoi hän sitten Jeesukseen tai ei. Mk 9:47-48 “Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin, jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu.” Emme voi kokemustemme tai kuviteltujen kokemustemme perusteella päätellä, onko kadotusta vai ei.
Emme tiedä millainen muisti meillä on uudessa taivaallisessa ruumiissamme. Emme pysty varmuudella sanomaan mitä koemme tai emme koe taivaassa. Joka tapauksessa Jumala pyyhkii kyyneleemme, eikä surua ole enää oleva. Ilm 7:4 “Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” Jumala tekee sen, eikä meidän tarvitse huolehtia siitä, mitä muistamme ja mitä emme.
Apostoli Paavali kohtasi alkuseurakunnassa kiistan lepopäivästä – monen muun kiistan ohella. Hän kirjoitti roomalaiselle seurakunnalle: “Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.” Apostolin mukaan pyhäpäivän paikka ei ole tärkein kysymys vaan sen pyhittäminen.
Alkuseurakunta otti tavakseen viettää jumalanpalveluksia sunnuntaisin, koska se oli Jeesuksen ylösnousemuksen päivä. Tästä ‘Herran päivästä’ tuli ensimmäisten vuosisatojen aikana erityisesti pakanaseurakunnissa lepopäivä. Kristillisyyden painopisteen siirryttyä pakanaseurakuntiin vakiinnutti sunnuntai paikkansa kristittyjen lepopäivänä. Pääasiaksi ei Uuden testamentin äärellä nousekaan se, milloin lepopäivää vietetään, kunhan sitä vietetään säännöllisesti. Oman ongelmansa muodostavat sellaiset työt, joissa säännöllisen lepopäivän viettäminen ei ole aina mahdollista. Silloinkin on kuitenkin mahdollista pyhittää jokin päivä viikosta ja erottaa se erityisesti lepäämiseen, Jumalan kanssa seurusteluun ja kristittyjen yhteyteen.
Vastaaja: Jarmo Sormunen