vastausn asked 4 vuotta ago
Miesten ja naisten välillä on ala-asteelta lähtien yleensä jonkunlainen jännite olemassa. On vähintään ihastuksen tunteita, hymyjä ja katseita, tietynlaista kevyttä flirttailua. Tätä samaa näkyy usein seurakuntapiireissä, varsinkin kun nuoret viettävät aikaa keskenään. Näinhän kristittyjen parisuhteita usein syntyy. En tiedä voiko (tai pitäisikö) tuollaisia tunteita täysin välttää, tai onko vastakkaiseen sukupuoleen ylipäätään mahdollista suhtautua tunteellisesti täysin samalla tavalla kuin omaan sukupuoleen. Arvelen, ettei avioliitto unelmakumppaninkaan kanssa luultavasti ihan täysin poista tuota tietynlaista jännitettä sukupuolten väliltä. Mikä on oikein ja mikä on väärin? Missä menee raja? Saako kivalle tytölle/pojalle hymyillä ja nauttia juttelusta?
vastausn answered 4 vuotta ago
Ensiksi pitää mainita, että olet formuloinut erinomaisen ja rehellisen kysymyksen! Ketä tämä aihepiiri ei kiinnostaisi ja ketä se ei koskettaisi? En uskalla väittää, että pystyisin vastaamaan tähän täydellisesti tai edes hyvin. Mutta kun nyt parempaakaan asiantuntijaa ei ole paikalla, laitan joitakin ajatuksia.
Jumala tosiaan loi jännitteen miehen ja naisen välille, seksuaalisen vetovoiman. En tiedä onko maailmassa ketään ihmistä, joka ei olisi tätä tuntenut. S eon yksi maailman vahvimpia voimia ja sen voi huomata taiteissa, joissa aihetta käsitellään suurimmassa osassa teoksia. Haluan erottaa miehen ja naisen välisestä vetovoimasta kahdeksan eri asiaa:
- I) Jännite ja vetovoima naisen ja miehen välillä
- II) Tutustuminen toisen sukupuolen ihmiseen
- III) Flirttailu
- IV) Ihastuminen
- V) Rakastuminen maallisessa mielessä
- VI) Avioliitto
- VII) Himoitseminen
- VIII) Pettäminen, jota vastaa Raamatussa termi huorintekeminen.
- IX) Rakastaminen rakkauden kaksoiskäskyn mukaisesti.
Jeesus mainitsi perustan miehen ja naisen välisestä liitosta (avioliitosta) ja seksuaalisesta yhteydestä ovat
- Mark. 10:6-9 Mutta luomakunnan alusta Jumala ’on luonut heidät mieheksi ja naiseksi. 7 Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa. 8 Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.’ Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. 9 Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”
Nämä jakeet pitävät sisällään sen ajatuksen, että Jumala loi vetovoiman miehen ja naisen välille (I). Itsessään tämä vetovoima on siis oikein ja luomisen mukainen. Tämä vetovoima synnyttää suuria tunteita ja sen vahvuuden takia sen johtamina onkin tapahtunut paljon lankeemuksia ja vaikeuksia. Tuli on hyvä, mutta se pitää pitää tulisijassa. Markuksen jakeiden pohjalta on helppo sanoa, että on miehen ja naisen on oikein mennä naimisiin (IV). Seksi kuuluu avioliittoon ja kun naisesta ja miehestä tulee ”yksi liha”, se realisoituu usein siinä, että tosiaan kahdesta syntyy yksi liha: lapsi. Lapset tarvitsevat vanhemmat – koko eliniäkseen – siksi se, että avioliitto on tarkoitettu koko eliniäksi, saa vahvistuksen. Lapset syntyvät seksin seurauksena. Siksi myös se, että Raamatun sana siitä, että seksi kuuluu avioliittoon saa luomisen perusteella vahvistuksen.
Kysymys koski kuitenkin erityisesti vetovoimaa ennen avioliittoa, jonka kanssa samaan sarjaan kuuluvat vetovoima avioliiton ulkopuolisiin ihmisiin. Se, että huomaa toisen sukupuolen ihmisen vetoavaksi, ei ole itsessään syntiä. Jumala on luonut vetoavia ja hienoja ihmisiä. Mutta se miten jatkaa tästä eteenpäin on ratkaisevaa. Yksi oikea malli on kiittää Jumalaa tuosta ihmisestä ja siitä kuinka upeasti Jumala on hänet luonut. Toisaalta toiseen ihmiseen voi aina tutustua (II). Haluaisinkin hiukan rohkaista tutustumaan toisiin ihmisiin. Jos ei ole vielä naimisissa olisi hyvä tutustua toiseen mahdollisimman hyvin (ei seksuaalisen kanssakäymisen muodossa, mutta muuten), jotta voi tehdä päätöksen ollako vai eikö olla hänen kanssaan loppuelämän.
En tiedä voiko ihastumista toiseen mitenkään ehkäistä? Kertokaa joku, joka tietää paremmin. Vaikka olisi naimisissa, ihastuminen toiseen on mahdollista. Ratkaisevaa on se, miten ihastumiseen suhtautuu. Avioliiton ulkopuolisessa ihastuksen suhteen kysymys voisi kuulua, että onko sen lopputuloksena se, että avioliitto on hajalla vai se, että avioliitto kestää ihastumisesta huolimatta. Oikealta tuntuvia malleja ihastumiseen on se, että tunnistaa ihastumisen ja tunnustaa sen Jumalalle. Ihastuksen kohteesta voi taas kiittää Jumalaa. Ihastuksen kohteen puolesta voi rukoilla. Ihastukseen voi tutustua (II). Ihastuksen kohteen kanssa voi haluta mennä naimisiin (ei siis jos olet jo naimisissa) ja edistää kaikilla hyvillä keinoilla tätä asiaa (tutustuminen, rukoileminen, ei seksi, huomioiminen, …). Kaiken kaikkiaan kun pyrkii toimimaan rakkauden kaksoiskäskyn mukaan toisen parhaaksi, asiat menevät Jumalan edessä kestävällä tavalla. Onko toimintasi pohjana toisen edun ja hyvän etsiminen.?
Rakastuminen maailmallisessa mielessä (V) vastaa mielestäni sävyeroin ihastumista ja sitä miten siihen tulee suhtautua. Maallinenkin rakkaus hiipuu aikanaan, mutta taivaallinen rakkaus (rakkauden kaksoiskäsky) voi parhaimmillaan vaan vahvistua.
Pettäminen eli huorinteko on väärin. Raamattu on tässä selvä, mutta kymmenessä käskyssä on myös käsky, joka on syvempi: ”Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa” (2.Moos.20:7). Ajattelen, että tässä himoitseminen tarkoittaa ainakin seksuaalista himoitsemista. Himoitseminen voi myös tarkoittaa halua saada toisen vaimo omaksi.
Kysymyksen ytimeen ei ole vielä täysin vastattu, vaan siihen liittyi myös flirttailu. Mitä on flirttailu ja onko se oikein? Eipä olekaan enää helppo kysymys. Voisiko flirttailu kysymys liittyä omiin motiiveihin? Millä motiivilla viestin toiselle sukupuolelle? Joku voi kontaktoida reippaastikin, mutta ilosta ja omasta luonteestaan käsin, haluamatta vahingoittaa. Toinen voi yrittää saada pienillä merkeillä kenties toista (ehkä varattua) ihastumaan itseensä tai jopa halua saada seksiä. Kukaan ulkopuolinen tuskin pystyy näitä tuomitsemaan, vaan on mentävä Jumalan eteen kysymään, aiheutanko jotain väärää toiminnallani.
Onko väärin pyrkiä saamaan toisen huomiota? Mielestäni on sekä väärä tapa pyrkiä saamaan toisen huomio ja oikea tapa. Väärä tapa on jos haen huomiota niin, että se loukkaa jotakuta tai teen väärin toista kohtaa esim. huijaamalla tai painostamalla. Myöskin oman seksuaalisuuden esiintuominen esim. vähäisellä pukeutumisella ei kuulosta oikealta huomion herättämiseltä. Sen sijaan esim. keskustelu, kukkien tuominen, palveluksien tekeminen, yhdessä jonkun hyvän asian tekeminen jne. on sitä oikeaa tutustumista mielestäni. Siinä oppii tuntemaan toista myös paremmin. Haluaisin rohkaista keskusteluun kaikkien suomalaisten ja uskovien kesken. Kuitenkin ollessa yksin kahdestaan on huomioitava, että seksuaalinen vetovoima voi johtaa asiat pidemmälle kuin mitä onkaan ajatellut. On turvallisempaa ja helpompaa tutustua toiseen jossain, jossa ei huomaa yht’äkkiä harrastaneensa avioliiton ulkopuolista seksiä. Sen jälkeen kukaan ei tiedä mitä tunteita herää ja miten hankalaksi tilanteen selvittely muodostuu (entä jos nainen tuleekin raskaaksi -> elinikäinen sitoumus syntyy pelkän yhden harkitsemattoman tilanteen pohjalta).
Vastaukseni oli tällä kertaa hajatelmia ja suurelta osin omia mielipiteitä. Kaiken kaikkiaan virheitä tällä sektorilla tulee harvalle meistä. Silloin on oikein. tunnustaa ne Jumalalle, pyytää anteeksi ja pyytää johdatusta jatkoon. Loppuun kuitenkin sanon, että mennä rohkeasti keskustelemaan, hymyilemään kivojen toista sukupuolta olevien tyttöjen ja poikien kanssa, on hyvä tapa suhtautua kiinnostukseen ja ihastukseen. Ihminen muodostaa joskus epätodellisia mielikuvia, jotka haihtuvat keskustellessa ja ehkä tehdessä yhdessä joitakin asioita. Myöskin jostakusta, jota ei ollut aikaisemmin huomannutkaan, voi paljastua hienoja piirteitä. Rakastuminen korvia myöten ei ole väärin, vaan jopa hyvä asia, jos aikoo naimisiin jonkun kanssa kuten hyvä ystäväni minulle muutama päivä sitten sanoi.
Vastaaja: Olli-Pekka Jalovaara