RAAMATTU LÄPI VUODESSA
tammikuu 15
____________________________________
1Ms 31:17 – 32:12
17. Silloin Jaakob nousi ja pani lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään.
18. Hän vei pois kaiken karjansa ja kaiken omaisuutensa, jonka hän oli koonnut, kaiken omistamansa ja Mesopotamiassa hankkimansa karjan, mennäkseen isänsä Iisakin luo Kanaanin maahan.
19. Laaban oli mennyt keritsemään lampaitaan. Silloin Raakel varasti isänsä kotijumalat*.
20. Jaakob lähti salaa aramilaisen Laabanin luota eikä ilmaissut hänelle aiettaan paeta.
21. Hän pakeni kaikkineen, lähti ja meni [Eufrat]virran yli, suunnaten kulkunsa Gileadin vuoria kohti.
Laabanin ja Jaakobin sovinto
22. Kolmantena päivänä Laabanille ilmoitettiin, että Jaakob oli paennut.
23. Hän otti silloin mukaansa sukunsa miehet ja ajoi häntä takaa seitsemän päivämatkaa, tavoittaen hänet Gileadin vuorilla.
24. Jumala tuli aramealaisen Laabanin luo unessa yöllä ja sanoi hänelle: ”Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa.”
25. Laaban saavutti Jaakobin. Jaakob oli pystyttänyt telttansa vuorelle, [ja myös] Laaban pystytti telttansa Gileadin vuorelle.
26. Laaban sanoi Jaakobille: ”Mitä oletkaan tehnyt? Sinä olet pettänyt minut ja kuljettanut pois minun tyttäreni kuin miekalla otetut!
27. Miksi sinä pakenit salaa, läksit luotani varkain? Et ilmoittanut minulle mitään, ja niin minä en saanut saattaa sinua matkalle iloiten ja laulaen, vaskirummuin ja kitaroin,
28. etkä suonut minun suudella lasteni lapsia ja tyttäriäni. Tyhmästi sinä olet menetellyt.
29. Minulla olisi valta tehdä teille pahaa, mutta teidän isänne Jumala sanoi minulle viime yönä: ’Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa’.
30. Olkoon: Sinä olet nyt lähtenyt matkaasi, koska niin suuresti ikävöit isäsi kotiin, mutta miksi olet varastanut minun jumalani?”
31. Jaakob vastasi Laabanille: ”Minä pelkäsin, sillä ajattelin, että sinä riistäisit minulta tyttäresi.
32. Mutta se, jonka hallusta löydät jumalasi, menettäköön henkensä. Heimojemme miesten läsnäollessa tutki, mitä minulla on, ja ota pois mikä on omaasi.” Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli ne varastanut.
33. Laaban meni Jaakobin telttaan, Leean telttaan ja molempien sivuvaimojen telttaan, mutta ei löytänyt mitään. Tultuaan ulos Leean teltasta hän meni Raakelin telttaan.
34. Raakel oli ottanut kotijumalat, pannut ne kamelin satulaan ja istunut niiden päälle. Laaban penkoi koko teltan, mutta ei löytänyt mitään.
35. Raakel sanoi isälleen: ”Älä vihastu, herrani, siitä etten voi nousta sinun edessäsi, sillä minun on, niin kuin naisten tavallisesti on.” Laaban etsi, mutta ei löytänyt kotijumalia.
36. Silloin Jaakob vihastui ja soimasi Laabania. Jaakob puhkesi puhumaan ja sanoi Laabanille: ”Mitä minä olen rikkonut, mitä pahaa minä olen tehnyt, että sinä näin minua ahdistat?
37. Nyt olet penkonut kaikki minun tavarani. Mitä olet löytänyt sellaista, joka olisi sinun talosi tavaraa? Tuo se tähän minun sukuni ja sinun sukusi miesten eteen, että he ratkaisisivat meidän molempien välin.
38. Jo 20 vuotta olen ollut sinun luonasi. Sinun uuhesi ja vuohesi eivät ole synnyttäneet keskosia, enkä minä ole syönyt pässejä sinun laumastasi.
39. Pedon haaskaamaa en ole sinulle tuonut, se oli minun itseni korvattava. Minulta sinä sen vaadit, olipa se viety päivällä tai yöllä.
40. Päivällä vaivasi minua helle, yöllä vilu, ja uni pakeni silmistäni.
41. Jo 20 vuotta olen ollut sinun talossasi. 14 vuotta minä palvelin sinua saadakseni molemmat tyttäresi ja kuusi vuotta saadakseni sinulta karjaa, mutta 10 kertaa sinä muutit minun palkkani.
42. Jos isäni Jumala, Aabrahamin Jumala, jota myös Iisak pelkää ja palvelee, ei olisi ollut minun puolellani, niin sinä olisit lähettänyt minut tyhjänä tieheni. Jumala on nähnyt kurjuuteni ja kätteni vaivannäön, ja hän ratkaisi viime yönä asian.”
Jaakob ja Laaban sopivat
43. Laaban vastasi Jaakobille: ”Tyttäret ovat minun tyttäriäni, lapset ovat minun lapsiani, ja karja on minun karjaani, ja kaikki, mitä näet, on minun omaani. Mutta minkä minä nyt mahdan näille tyttärilleni tai lapsille, jotka he ovat synnyttäneet!
44. Tule siis, tehkäämme liitto keskenämme, ja olkoon se todistuksena meidän välillämme, minun ja sinun.”
45. Niin Jaakob otti kiven, nosti sen pystyyn patsaaksi ja
46. sanoi sukunsa miehille: ”Kootkaa kiviä.” He ottivat kiviä, rakensivat roukkion ja aterioivat siinä kiviroukkion päällä.
47. Laaban antoi sille nimen Jegar-Saahaduta, mutta Jaakob antoi sille nimen Galed*. Laaban sanoi: ”Tämä roukkio olkoon tänään todistajana meidän välillämme, minun ja sinun.” Sen tähden hän antoi sille nimen Gal-ed
49. ja myös nimen Mispa*, sillä hän sanoi: ”Herra olkoon vartija meidän välillämme, minun ja sinun, kun joudumme loitolle toistemme näkyvistä.
50. Jos sinä kohtelet pahasti minun tyttäriäni tai otat toisia vaimoja tyttärieni lisäksi, niin tiedä, että vaikkei ketään ihmistä olekaan läsnä, Jumala kuitenkin on todistajana meidän välillämme, minun ja sinun.”
51. Laaban sanoi vielä Jaakobille: ”Tämä roukkio ja tämä patsas, jonka olen pystyttänyt välillemme, minun ja sinun,
52. tämä roukkio olkoon todistuksena, ja myös tämä patsas olkoon todistuksena siitä, etten kulje tämän roukkion ohi sinun luoksesi, ja ettet sinäkään kulje tämän roukkion ja tämän patsaan ohi minun luokseni paha mielessä.
53. Aabrahamin Jumala ja Naahorin Jumala, heidän isiensä Jumala, olkoon tuomarina meidän välillämme.” Jaakob vannoi valansa Jumalan kautta, jota hänen isänsä Iisak pelkäsi ja palveli.
54. Jaakob uhrasi vuorella teurasuhrin ja kutsui sukunsa miehet aterioimaan. He aterioivat ja olivat yötä vuorella.
32. LUKU
Eesaun kohtaamiseen valmistautuminen
1. Varhain seuraavana aamuna Laaban nousi, suuteli lastensa lapsia ja tyttäriään ja hyvästeli heidät. Sitten hän lähti matkaan ja palasi kotiinsa.
2. Jaakob kulki tietään, ja Jumalan enkeleitä tuli häntä vastaan.
3. Nähdessään heidät Jaakob sanoi: ”Tämä on Jumalan sotajoukko*.” Hän antoi sille paikalle nimen Mahanaim.
4. Jaakob lähetti sananviejiä edellään veljensä Eesaun luo Seirin maahan, Edomin alueelle.
5. Hän käski heitä: ”Sanokaa herralleni Eesaulle: ’Palvelijasi Jaakob sanoo: Minä olen oleskellut Laabanin luona ja viipynyt siellä tähän saakka.
6. Minulle on kertynyt nautoja, aaseja, lampaita ja vuohia, palvelijoita ja palvelijattaria. Minä lähetän nyt sanan herralleni, että saisin armon sinun silmiesi edessä’.”
7. Sananviejät palasivat Jaakobin luo ja sanoivat: ”Me menimme veljesi Eesaun luo. Hän on jo matkalla sinua vastaan, 400 miestä mukanaan.”
8. Jaakob pelästyi ja hätääntyi kovin. Hän jakoi väen, joka oli hänen kanssaan, pikkukarjan, nautakarjan ja kamelit kahteen joukkoon.
9. Hän ajatteli: ”Jos Eesau hyökkää toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen joukko pääsee pakoon.”
Jaakob rukoilee
10. Jaakob rukoili: ”Isäni Aabrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä, joka sanoit minulle: ’Palaa maahasi ja sukusi luo, niin minä teen sinulle hyvää!’
11. Minä olen liian halpa kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota olet osoittanut palvelijallesi. Pelkkä sauva kädessäni minä kuljin tämän Jordanin yli, ja nyt on minulle karttunut kaksi joukkoa.
12. Pelasta minut veljeni Eesaun käsistä, sillä minä pelkään, että hän tulee ja tuhoaa minut sekä äidit lapsineen.
____________________________________
Matt 10:26 – 11:6
Älkää pelätkö ihmisiä!
26. Älkää siis pelätkö ihmisiä. Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.
27. Minkä minä sanon teille pimeässä, julistakaa se päivän valossa. Minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, kuuluttakaa se katoilta.
28. Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin voimatta tappaa sielua. Peljätkää sen sijaan Häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.
29. Eikö kahta varpusta myydä yhteen kolikkoon*? Silti yksikään niistä ei putoa maahan teidän Isänne sallimatta.
30. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut.
31. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin paljot varpuset.
Kristukseen tunnustautuminen
32. Jokaisen, joka tunnustautuu minuun ihmisten edessä, häneen minäkin tunnustaudun Isäni edessä taivaissa.
33. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, hänet minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.
34. Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle. En ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
35. Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä vastaan, tyttären äitiään vastaan ja miniän anoppiaan vastaan,
36. ja ihmisen vihollisina on hänen talonsa väkeä.
37. Joka rakastaa isäänsä tai äitiään enemmän kuin minua, ei ole minulle sopiva. Joka rakastaa poikaansa tai tytärtään enemmän kuin minua, ei ole minulle sopiva.
38. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, ei ole minulle sopiva.
39. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen. Joka kadottaa elämänsä minun tähteni, löytää sen.
40. Joka ottaa luokseen teidät, ottaa luokseen minut. Joka ottaa minut luokseen, ottaa luokseen Hänet, joka on minut lähettänyt.
41. Joka ottaa profeetan luokseen siksi, että hän on profeetta, saa profeetan palkan. Joka ottaa vanhurskaan luokseen siksi, että hän on vanhurskas, saa vanhurskaan* palkan.
42. Kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä hänen juodakseen siksi, että hän on opetuslapsi, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille.”
11. LUKU
Jeesus Galileassa
1. Annettuaan 12 opetuslapselleen kaikki nämä ohjeet Jeesus lähti heidän kaupunkeihinsa opettamaan ja saarnaamaan.
Johannes Kastaja ja Jeesus
2. Kun Johannes vankilassa ollessaan kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsiaan
3. kysymään häneltä: ”Oletko sinä se tuleva, vai onko meidän odotettava toista?”
4. Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
5. Sokeita saa näkönsä, rampoja kävelee, pitaalisia puhdistuu, kuuroja kuulee, kuolleita herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia.
6. Autuas se, joka ei loukkaannu minuun.”
____________________________________
Ps 13:1-6
Katso armossa puoleeni, Herra
1. Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi.
2. Herra, kuinka kauan sinä unohdat minut, kuinka kauan kätket minulta kasvosi?
3. Kuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani, päivät päästään murhetta sydämessäni? Kuinka kauan saa vihollinen rehennellä minua vastaan?
4. Käännä katseesi puoleeni, vastaa minulle, Herra, minun Jumalani. Valaise silmäni, etten nukkuisi kuolemaan,
5. ettei viholliseni sanoisi: ”Minä voitin hänet,” etteivät ahdistajani riemuitsisi, kun minä horjun.
6. Minä turvaan sinun armoosi. Sydämeni on iloitseva sinun avustasi. Minä veisaan Herralle, sillä hän on tehnyt minulle hyvin.
____________________________________
Snl 3:16-18
16. Pitkä ikä on sen oikeassa kädessä, vasemmassa rikkaus ja kunnia.
17. Sen tiet ovat suloisia teitä, sen kaikki polut rauhaisia.
18. Se on elämän puu niille, jotka siihen tarttuvat. Onnellisia ne, jotka pitävät siitä kiinni.