RAAMATTU LÄPI VUODESSA
tammikuu 21
____________________________________
1Ms 42:18 – 43:34
18. Kolmantena päivänä Joosef sanoi heille: “Jos tahdotte elää, niin tehkää näin, sillä minä olen Jumalaa pelkäävä mies.
19. Jos te olette rehellisiä miehiä, jääköön yksi teidän veljistänne suljetuksi vankilaan, jossa teitä säilytettiin, mutta te muut menkää viemään kotiin viljaa perheittenne nälänhätään.
20. Tuokaa sitten nuorin veljenne minun luokseni. Jos teidän puheenne siten vahvistuu todeksi, niin vältätte kuoleman.” Heidän täytyi tehdä niin.
21. He sanoivat toinen toiselleen: “Totisesti, me olemme syylliset sen tähden, mitä teimme veljellemme. Me näimme hänen sielunsa tuskan, kun hän anoi meiltä armoa, emmekä kuunnelleet häntä. Sen tähden meille on tullut tämä tuska.”
22. Ruuben sanoi heille: “Enkö minä sanonut teille: ‘Älkää tehkö pahoin nuorukaista vastaan!’ Mutta te ette kuunnelleet minua. Nyt meille kostetaan hänen verensä.”
23. He eivät tienneet, että Joosef ymmärsi heidän puheensa, sillä hän puhui heille tulkin välityksellä.
24. Niin Joosef kääntyi pois heistä ja itki. Sitten hän kääntyi taas heihin päin ja puhui heidän kanssaan. Hän otti heidän joukostaan Simeonin ja vangitutti hänet heidän nähtensä.
25. Joosef käski täyttää heidän säkkinsä viljalla ja panna jokaisen rahat takaisin hänen säkkiinsä sekä antaa evästä matkalle. Heille tehtiin niin.
26. He sälyttivät viljansa aasien selkään ja lähtivät sieltä.
27. Kun sitten eräs heistä yöpaikassa avasi säkkinsä syöttääkseen aasiaan, hän huomasi rahansa säkin suussa.
28. Hän sanoi veljilleen: “Minulle on annettu rahani takaisin. Se on minun säkissäni.” Heidän sydämensä vavahti, ja he katsoivat säikähtyneinä toisiinsa sanoen: “Mitä Jumala on tehnyt meille?”
Paluu isän luo
29. Tultuaan isänsä Jaakobin luo Kanaanin maahan he kertoivat hänelle kaiken, mitä heille oli tapahtunut, ja sanoivat:
30. “Mies, joka on sen maan käskynhaltijana, puhutteli meitä ankarasti ja piti meitä vakoilijoina.
31. Mutta me sanoimme hänelle: ‘Olemme rehellisiä miehiä emmekä mitään vakoojia.
32. Meitä on kaksitoista veljestä, saman isän poikia. Yhtä ei enää ole, ja nuorin on nyt kotona isämme luona Kanaanin maassa’.
33. Mutta mies, sen maan käskynhaltija, sanoi meille: ‘Siitä minä saan tietää, oletteko rehellisiä miehiä: Jättäkää yksi veljistänne minun luokseni. Ottakaa sitten viljaa perheittenne nälänhätään.
34. Menkää ja tuokaa nuorin veljenne luokseni, saadakseni tietää, ettette ole vakoojia, vaan rehellisiä miehiä. Sitten minä annan teille veljenne takaisin, ja te saatte vapaasti liikkua maassa’.”
35. Kun he sitten tyhjensivät säkkinsä, niin kunkin rahapussi oli hänen säkissään. Nähdessään rahapussinsa he sekä heidän isänsä pelästyivät.
36. Heidän isänsä Jaakob sanoi heille: “Te teette minut lapsettomaksi. Joosefia ei enää ole, Simeonia ei enää ole, ja Benjamininkin te tahdotte viedä minulta. Kaikki tämä kohtaa minua.”
37. Ruuben vastasi isälleen: “Saat surmata minun molemmat poikani, jos en tuo häntä sinulle takaisin. Anna hänet minun huostaani, niin minä tuon hänet sinulle takaisin.”
38. Mutta hän sanoi: “Poikani ei saa lähteä teidän kanssanne. Hänen veljensä on kuollut, ja hän on yksin jäljellä. Jos onnettomuus kohtaa häntä matkalla, jolle aiotte lähteä, niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan murheella hautaan.”
43. LUKU
Veljien toinen matka
1. Maan kova nälänhätä jatkui.
2. Kun he olivat syöneet loppuun sen viljan, jonka olivat tuoneet Egyptistä, heidän isänsä sanoi heille: “Menkää jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita.”
3. Juuda vastasi hänelle sanoen: “Se mies antoi meille tiukan määräyksen: ‘Te ette saa tulla minun kasvojeni eteen, ellei veljenne ole teidän kanssanne’.
4. Jos annat veljemme seurata meidän mukanamme, me lähdemme ostamaan sinulle elintarpeita.
5. Mutta jos et anna, me emme lähde. Se mies sanoi meille: ‘Te ette saa tulla minun kasvojeni eteen, ellei veljenne ole teidän kanssanne’.”
6. Israel sanoi: “Miksi te teitte niin pahasti minua kohtaan, että kerroitte tuolle miehelle teillä olevan vielä veljen?”
7. He vastasivat: “Mies kyseli tuiki tarkasti meitä ja meidän sukuamme, sanoen: ‘Elääkö isänne vielä? Onko teillä vielä veljeä?’ Me kerroimme hänelle, niin kuin asiat ovat. Saatoimmeko tietää, että hän sanoisi: ‘Tuokaa tänne veljenne’?”
8. Juuda sanoi isälleen Israelille: “Anna nuorukaisen seurata minun mukanani, niin me nousemme ja lähdemme matkalle, että jäisimme eloon, sekä me että sinä ja vaimomme ja lapsemme, emmekä kuolisi.
9. Minä vastaan hänestä. Minun kädestäni saat vaatia hänet. Jos en tuo häntä takaisin sinun luoksesi ja aseta häntä eteesi, niin minä olen syyllinen sinun edessäsi kaiken elinaikani.
10. Totisesti, jos emme olisi näin vitkastelleet, niin olisimme jo kaksikin kertaa voineet olla sieltä kotona.”
11. Silloin heidän isänsä Israel sanoi heille: “Jos niin on, tehkää ainakin tämä: Ottakaa säkkeihinne maan parhaita tuotteita ja viekää ne sille miehelle lahjaksi: vähän balsamia ja vähän hunajaa, kumihartsia ja hajupihkaa, pähkinöitä ja manteleita.
12. Ottakaa mukaanne kaksinkertainen raha, vieden takaisin sen rahan, joka palautettiin säkkienne suussa. Ehkä se oli erehdys.
13. Ottakaa sitten mukaanne myös veljenne ja nouskaa ja menkää jälleen sen miehen luo.
14. Jumala, Kaikkivaltias, suokoon, että se mies tekisi teille laupeuden ja antaisi toisen veljenne sekä Benjaminin palata kotiin teidän kanssanne. Mutta jos tulen lapsettomaksi, niin tulen lapsettomaksi.”
15. Niin miehet ottivat mukaansa lahjan ja kaksinkertaisen rahan sekä myös Benjaminin, nousivat ja menivät Egyptiin. He menivät Joosefin eteen.
16. Kun Joosef näki Benjaminin heidän seurassaan, hän sanoi taloutensa hoitajalle: “Vie nämä miehet sisään. Ota teuras ja valmista se, sillä miehet saavat syödä päivällistä kanssani.”
17. Mies teki kuten Joosef oli käskenyt ja vei miehet Joosefin taloon.
18. He pelästyivät, kun heitä vietiin Joosefin taloon, arvellen: “Sen rahan tähden, joka viime kerralla tuli takaisin meidän säkeissämme, he nyt vievät meidät tänne hyökätäkseen ja karatakseen kimppuumme, ottaakseen meidät orjiksi ja anastaakseen aasimme.”
19. He menivät Joosefin taloudenhoitajan luo, puhuttelivat häntä talon ovella
20. ja sanoivat: “Oi kuule, herra, me olemme kerran ennen käyneet täällä ostamassa elintarpeita.
21. Kun me tulimme yöpaikkaan ja avasimme säkkimme, niin jokaisen raha oli hänen säkkinsä suussa täysipainoisena. Olemme nyt tuoneet sen mukanamme takaisin.
22. Olemme tuoneet mukanamme toisenkin rahan ostaaksemme viljaa elatukseksemme. Emme tiedä, kuka oli pannut rahamme säkkeihimme.”
23. Hän vastasi: “Olkaa rauhassa, älkää pelätkö. Teidän Jumalanne ja teidän isänne Jumala on antanut teidän löytää aarteen säkeistänne. Teidän rahanne minä olen saanut.” Ja hän toi Simeonin heidän luokseen.
24. Hän vei miehet Joosefin taloon, antoi heille vettä jalkain pesemiseksi ja heidän aaseilleen rehua.
25. He laittoivat lahjansa järjestykseen siksi, kunnes Joosef tulisi päivälliselle. He olivat näet kuulleet, että saisivat aterioida siellä.
Veljet Joosefin edessä
26. Kun Joosef oli tullut kotiin, he veivät hänelle huoneeseen mukanaan olevat lahjat ja kumartuivat maahan hänen edessään.
27. Hän tervehti heitä ja kysyi: “Kuinka voi teidän vanha isänne, josta puhuitte? Vieläkö hän elää?”
28. He vastasivat: “Palvelijasi, meidän isämme, voi hyvin. Hän elää vielä.” He kumartuivat ja heittäytyivät maahan.
29. Joosef katsoi ja näki veljensä Benjaminin, äitinsä pojan, ja kysyi: “Onko tämä teidän nuorin veljenne, josta puhuitte?” Sitten hän sanoi: “Jumala olkoon sinulle, poikani, armollinen.”
30. Joosef keskeytti äkkiä puheensa. Nähdessään veljensä hän näet tuli sydämessään liikutetuksi ja etsi tilaisuutta itkeäkseen. Hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä.
31. Pestyään sitten kasvonsa hän tuli ulos, hillitsi itsensä ja käski: “Tuokaa ruoka sisään.”
32. Hänelle tarjottiin erikseen, veljille erikseen ja erikseen egyptiläisille, jotka aterioivat hänen kanssaan. Egyptiläiset näet eivät saata syödä yhdessä hebrealaisten kanssa, sillä se on egyptiläisistä sopimatonta.
33. He istuivat häntä vastapäätä iän mukaan, esikoinen ensimmäisenä ja nuorin viimeisenä. Miehet katselivat ihmetellen toisiaan.
34. Joosef antoi kantaa omasta pöydästään ruokia heille, ja Benjaminin annos oli viisi kertaa suurempi kuin kaikkien muiden. He joivat ja humaltuivat hänen kanssaan.
____________________________________
Matt 13:47 – 14:12
Nuotta ja kalat
47. Vielä taivasten valtakunta on kuin nuotta, joka heitettiin järveen* ja kokosi kaikkinaisia kaloja.
48. Sen tultua täyteen he vetivät sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois.
49. Näin on käyvä [tämän] maailmankauden lopussa: enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista*
50. ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.
Taivasten valtakunnan opetuslapsi
51. Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?” He vastasivat hänelle: “Olemme.”
52. Jeesus sanoi heille: “Jokainen kirjanoppinut, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin perheenisäntä, joka tuo varastostaan esille uutta ja vanhaa.”
Jeesus Nasaretissa
53. Nämä vertaukset esitettyään Jeesus lähti sieltä.
54. Hän tuli kotikaupunkiinsa [Nasaretiin] ja opetti ihmisiä heidän synagogassaan. Nämä olivat ihmeissään ja kyselivät: “Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimateot?
55. Eikö tämä ole se rakennusmiehen poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas?
56. Eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä sitten hänellä on tämä kaikki?”
57. He loukkaantuivat häneen. Jeesus sanoi heille: “Profeetta ei ole missään niin väheksitty kuin kotikaupungissaan ja kodissaan.”
58. Heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä montakaan voimatekoa.
14. LUKU
Johannes Kastajan mestaus
1. Siihen aikaan neljännesruhtinas Herodes* kuuli maineen Jeesuksesta.
2. Hän sanoi palvelijoilleen: “Hän on Johannes Kastaja, joka on noussut kuolleista, ja siksi hänessä vaikuttavat nuo voimat.”
3. Herodes oli pidättänyt Johanneksen, pannut kahleisiin ja heittänyt vankilaan veljensä Filippuksen vaimon, Herodiaan, tähden.
4. Johannes oli näet sanonut hänelle: “Sinun ei ole lupa pitää häntä.”
5. Herodes olisi tahtonut tappaa Johanneksen, mutta pelkäsi kansaa, joka piti häntä profeettana.
6. Kun Herodeksen syntymäpäivä tuli, tanssi Herodiaan tytär heidän edessään, ja se miellytti Herodesta.
7. Siksi hän valallisesti lupasi antaa tytölle, mitä hän vain pyytäisi.
8. Äitinsä yllytyksestä tämä sanoi: “Anna minulle vadilla Johannes Kastajan pää.”
9. Kuningas tuli murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävieraiden tähden hän käski antaa sen.
10. Hän lähetti lyömään Johanneksen pään poikki vankilassa.
11. Pää tuotiin vadilla ja annettiin tytölle. Tämä vei sen äidilleen.
12. Johanneksen opetuslapset tulivat ja ottivat hänen ruumiinsa ja hautasivat sen. He menivät ja ilmoittivat asian Jeesukselle.
____________________________________
Ps 18:16-36
16. Silloin vesien syvyydet tulivat näkyviin. Maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, vihasi hengen puhalluksesta.
17. Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
18. Hän pelasti minut voimakkaasta vihollisestani, vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämpiä.
19. He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
20. Hän saattoi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
21. Herra tekee minulle vanhurskauteni mukaan, kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
22. Minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut Jumalastani.
23. Kaikki hänen oikeutensa ovat silmieni edessä, enkä minä sysää syrjään hänen käskyjään.
24. Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
25. Sen tähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
26. Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton.
27. Puhtaalle sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan ankara.
28. Sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
29. Sinä annat lamppuni loistaa. Herra, minun Jumalani, valaisee pimeyteni.
30. Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan. Jumalani avulla minä ryntään yli muurin.
31. Jumalan tie on moitteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.
32. Kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka muu pelastuksen kallio kuin meidän Jumalamme.
33. Hän vyöttää minut voimalla ja osoittaa minulle oikean tien,
34. tekee jalkani nopeiksi kuin peurojen ja asettaa minut kukkuloilleni.
35. Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni jännittämään vaskijousta.
36. Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja oikea kätesi tukee minua. Sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
____________________________________
Snl 4:7-10
7. Viisauden alku on tämä: hanki viisautta, kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.
8. Anna sille korkea arvo, niin se korottaa sinut. Se kunnioittaa sinua, jos suljet sen syliisi.
9. Se panee päähäsi ihanan seppeleen, lahjoittaa sinulle kauniin kruunun.”
10. Kuuntele, poikani, ja ota huomioon sanani, niin elämäsi vuodet enentyvät.