RAAMATTU LÄPI VUODESSA
tammikuu 23
____________________________________
1Ms 46:1 – 47:31
46. LUKU
Lähtö Egyptiin. Jumalan puhe näyssä
1. Israel lähti matkalle mukanaan kaikki, mitä hänellä oli. Kun hän saapui Beersebaan, hän uhrasi teurasuhreja isänsä Iisakin Jumalalle.
2. Yöllä Jumala puhui Israelille näyssä ja sanoi: ”Jaakob, Jaakob!” Tämä vastasi: ”Tässä olen.”
3. Niin hän sanoi: ”Minä olen Jumala, isäsi Jumala. Älä pelkää mennä Egyptiin, sillä minä teen sinut siellä suureksi kansaksi.
4. Minä menen kanssasi Egyptiin, ja myös johdatan sinut sieltä takaisin. Joosefin käsi on sulkeva sinun silmäsi.”
5. Jaakob lähti matkaan Beersebasta. Israelin pojat nostivat isänsä Jaakobin, lapsensa ja vaimonsa vaunuihin, jotka farao oli lähettänyt noutamaan häntä.
6. He ottivat karjansa ja tavaransa, jotka he olivat hankkineet Kanaanin maassa, ja tulivat Egyptiin, Jaakob ja kaikki hänen jälkeläisensä.
7. Hän vei mukanaan Egyptiin poikansa ja poikiensa pojat, tyttärensä ja poikiensa tyttäret, kaikki jälkeläisensä.
Egyptiin muuttaneet Israelilaiset
8. Nämä ovat Israelin lasten nimet, niiden, jotka tulivat Egyptiin: Jaakob ja hänen poikansa. Jaakobin esikoinen oli Ruuben.
9. Ruubenin pojat olivat Hanok, Pallu, Hesron ja Karmi.
10. Simeonin pojat olivat Jemuel, Jaamin, Oohad, Jaakin, Soohar ja Saul, kanaanilaisen vaimon poika.
11. Leevin pojat olivat Geerson, Kehat ja Merari.
12. Juudan pojat olivat Eer, Oonan, Seela, Peres ja Serah. Eer ja Oonan olivat kuolleet Kanaanin maassa. Pereksen pojat olivat Hesron ja Haamul.
13. Isaskarin pojat olivat Toola, Puvva, Joob ja Simron.
14. Sebulonin pojat olivat Sered, Eelon ja Jahleel.
15. Nämä olivat Leean pojat. Hän synnytti heidät Jaakobille Mesopotamiassa sekä tyttären Diinan. Näitä Jaakobin poikia ja tyttäriä oli kaikkiaan kolmekymmentä kolme henkeä.
16. Gaadin pojat olivat Sifjon ja Haggi, Suuni ja Esbon, Eeri ja Arodi ja Areli.
17. Asserin pojat olivat Jimna, Jisva, Jisvi ja Beria. Heidän sisarensa oli Serah. Berian pojat olivat Heber ja Malkiel.
18. Nämä olivat Silpan lapset, hänen, jonka Laaban antoi tyttärelleen Leealle, ja hän synnytti ne Jaakobille, kuusitoista henkeä.
19. Raakelin, Jaakobin vaimon, pojat olivat Joosef ja Benjamin.
20. Pojat, jotka syntyivät Joosefille Egyptin maassa, olivat Manasse ja Efraim. Aasenat, Oonin papin Poti-Feran tytär, synnytti nämä hänelle.
21. Benjaminin pojat olivat Bela, Beker ja Asbel, Geera ja Naaman, Eehi ja Roos, Muppim ja Huppim ja Ard.
22. Nämä olivat Raakelin pojat, jotka syntyivät Jaakobille, kaikkiaan neljätoista henkeä.
23. Daanin poika oli Husim.
24. Naftalin pojat olivat Jahseel, Guuni, Jeeser ja Sillem.
25. Nämä oli Bilhan pojat, hänen, jonka Laaban antoi tyttärelleen Raakelille, ja hän synnytti heidät Jaakobille, kaikkiaan seitsemän henkeä.
26. Kaikkiaan oli niitä, jotka Jaakobin kanssa siirtyivät Egyptiin ja olivat lähteneet hänen kupeistaan, paitsi Jaakobin miniöitä, yhteensä 66 henkeä.
27. Joosefin poikia, jotka syntyivät hänelle Egyptissä, oli kaksi. Jaakobin perheen jäseniä, jotka siirtyivät Egyptiin, oli kaikkiaan 70 henkeä.
28. Hän lähetti Juudan edellään Joosefin luo ilmoittamaan hänelle tulostaan Gooseniin. Niin he tulivat Goosenin maakuntaan.
Joosef kohtaa isänsä
29. Joosef valjastutti vaununsa ja meni isäänsä Israelia vastaan Gooseniin. Saavuttuaan isänsä luo hän kiiruhti syleilemään tätä ja itki kauan hänen olkaansa vasten.
30. Israel sanoi Joosefille: ”Nyt minä kuolen mielelläni, kun olen nähnyt kasvosi ja tiedän, että vielä elät.”
31. Sen jälkeen Joosef sanoi veljilleen ja isänsä perheelle: ”Minä menen ilmoittamaan faraolle ja sanon hänelle: ’Minun veljeni ja isäni perhe, jotka ovat olleet Kanaanin maassa, ovat saapuneet luokseni.
32. Nämä miehet ovat paimenia, sillä he hoitavat karjaa. He ovat tuoneet mukanaan lampaansa, karjansa ja kaiken muun omaisuutensa.’
33. Kun sitten farao kutsuu teidät eteensä ja kysyy: ’Mikä teidän ammattinne on?’
34. niin vastatkaa: ’Me, sinun palvelijasi, olemme hoitaneet karjaa nuoruudestamme tähän asti, me kuten meidän isämmekin’. Puhukaa näin, että saisitte asettua Goosenin maakuntaan. Kaikki lampaiden ja vuohien paimenet ovat näet egyptiläisille vastenmielisiä.”
47. LUKU
Jaakob poikineen faraon luona
1. Joosef meni ja ilmoitti faraolle, sanoen: ”Minun isäni ja veljeni ovat pikkukarjoineen ja nautakarjoineen, kaikkine omaisuuksineen, tulleet Kanaanin maasta, ja he ovat Goosenin maakunnassa.”
2. Hän oli ottanut mukaansa veljiensä joukosta viisi miestä ja toi heidät faraon eteen.
3. Farao kysyi hänen veljiltään: ”Mikä on teidän ammattinne?” He vastasivat faraolle: ”Me, sinun palvelijasi, olemme paimenia, me niin kuin isämmekin.”
4. He sanoivat vielä faraolle: ”Me olemme tulleet asuaksemme jonkin aikaa tässä maassa, sillä palvelijoillasi ei ollut laidunta karjalleen. Kanaanin maassa on kova nälänhätä. Suo siis palvelijaisi asettua Goosenin maakuntaan.”
5. Farao sanoi Joosefille: ”Isäsi ja veljesi ovat tulleet sinun luoksesi.
6. Egyptin maa on avoinna sinun edessäsi. Sijoita isäsi ja veljesi maan parhaaseen osaan. Asukoot he Goosenin maakunnassa. Jos tiedät heidän joukossaan olevan kelvollisia miehiä, niin aseta heidät minun karjani kaitsijoiksi.”
7. Sen jälkeen Joosef toi isänsä Jaakobin sisään ja esitti hänet faraolle. Jaakob toivotti faraolle siunausta.
8. Farao kysyi Jaakobilta: ”Kuinka monta ikävuotta sinulla on?”
9. Jaakob vastasi faraolle: ”Minun vaellusaikani on kestänyt 130 vuotta. Vähät ja pahat ovat olleet minun elinvuosieni päivät eivätkä ole saavuttaneet sitä elinvuosien määrää, mikä isilläni oli vaelluksensa aikana.”
10. Jaakob toivotti faraolle siunausta ja lähti hänen luotaan.
Asettuminen Gooseniin
11. Joosef sijoitti isänsä ja veljensä Egyptin maahan ja antoi heille maaomaisuutta maan parhaasta osasta, Ramseksen maakunnasta, kuten farao oli hänen käskenyt tehdä.
12. Joosef elätti isäänsä, veljiään ja koko isänsä perhettä antamalla jokaiselle elatusta vaimojen ja lasten luvun mukaan.
Joosefin toiminta nälkäkautena
13. Missään koko maassa ei ollut leipää. Nälänhätä oli hyvin kova, niin että Egyptin maa ja Kanaanin maa olivat nääntymässä nälkään.
14. Ostetun viljan maksuksi Joosef kokosi kaiken rahan, mitä oli Egyptin maassa ja Kanaanin maassa. Joosef vei rahat faraon hoviin.
15. Kun raha oli loppunut sekä Egyptin että Kanaanin maasta, kaikki egyptiläiset tulivat Joosefin luo, sanoen: ”Anna meille leipää. Miksi me kuolisimme silmiesi edessä? Meiltä on loppunut raha.”
16. Joosef vastasi: ”Tuokaa tänne karjanne. Minä annan teille leipää karjastanne, jos rahanne on loppunut.”
17. He toivat Joosefille karjansa, ja Joosef antoi heille leipää hevosista, lampaista, vuohista, nautakarjasta ja aaseista. Hän elätti heitä sen vuoden kaikkea heidän karjaansa vastaan.
18. Se vuosi kului näin. Seuraavana vuonna he tulivat taas hänen luokseen ja sanoivat hänelle: ”Emme tahdo salata herraltamme, että raha on lopussa, ja myös eläimemme ovat joutuneet herramme omiksi. Meillä ei ole muuta annettavaa herrallemme kuin ruumiimme ja peltomme.
19. Miksi me menehtyisimme sinun silmiesi edessä, sekä me itse että meidän peltomme? Osta meidät ja peltomme leivällä, niin me tulemme peltoinemme faraon palvelijoiksi*. Anna meille siementä, että eläisimme, emmekä kuolisi, eivätkä peltomme joutuisi autioiksi.”
20. Niin Joosef osti faraolle kaikki Egyptin pellot. Egyptiläiset myivät jokainen vainionsa, koska nälkä ahdisti heitä. Näin maa joutui faraon omaksi.
21. Joosef siirsi kansan kaupunkeihin, Egyptin toisesta äärestä toiseen saakka.
22. Ainoastaan pappien peltoja hän ei ostanut. Papeilla oli näet palkkansa faraolta, ja he elivät näistä faraolta saamistaan määrätyistä tuloista. Siksi heidän ei tarvinnut myydä peltojaan.
23. Joosef sanoi kansalle: ”Minä olen nyt ostanut teidät ja teidän peltonne faraolle. Tässä on teille siemenviljaa, kylväkää peltonne.
24. Mutta sadosta teidän on annettava viides osa faraolle. Neljä viidettä osaa jääköön teille pellon siemeneksi sekä ravinnoksi itsellenne ja niille, jotka ovat talossanne, elatukseksi vaimoillenne ja lapsillenne.”
25. He vastasivat: ”Sinä olet pitänyt meidät hengissä. Suo meidän vain saada armo herramme silmien edessä, niin me olemme faraon palvelijoita*.”
26. Joosef sääti lain, mikä vielä tänä päivänäkin on voimassa Egyptin pelloista, että faraolle on annettava viides osa sadosta. Vain pappien pellot eivät joutuneet faraon omiksi.
Jaakobin elämän loppuvaihe
27. Israel jäi asumaan Egyptiin, Goosenin maakuntaan. He asettuivat sinne, olivat hedelmällisiä ja lisääntyivät suuresti.
28. Jaakob eli Egyptin maassa 17 vuotta. Hänen koko ikänsä oli 147 vuotta.
29. Kun lähestyi aika, jolloin Israelin oli kuoltava, hän kutsui poikansa Joosefin ja sanoi hänelle: ”Jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, pane kätesi minun kupeeni alle ja osoita minulle armo ja totuus: Älä hautaa minua Egyptiin,
30. sillä minä tahdon levätä isieni luona. Vie siis minut pois Egyptistä ja hautaa minut heidän hautaansa.” Hän vastasi: ”Minä teen niin kuin sanot.”
31. Jaakob sanoi: ”Vanno se minulle”. Joosef vannoi sen hänelle. Israel rukoili, kumartuneena vuoteensa päänalusta vasten.
____________________________________
Matt 15:1-28
15. LUKU
Jumalan käskyt ja ihmissäädökset
1. Fariseuksia ja kirjanoppineita tuli silloin Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat:
2. ”Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten säädöstä*? He eivät pese käsiään käydessään aterialle.”
3. Jeesus vastasi heille: ”Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn säädöksenne tähden?
4. Jumala on sanonut: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, ja: ’Sen, joka kiroaa isäänsä tai äitiään, on totisesti kuoltava’.
5. Te taas sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: ’Mitä sinun piti saada minulta, on [uhri]lahja’, hänen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiään.
6. Näin te olette säädöksellänne tehneet tyhjäksi Jumalan sanan.
7. Te ulkokullatut, Jesaja profetoi teistä oikein, kun hän sanoi:
8. ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana.’
9. Turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.”
Sisäinen saaste
10. Jeesus kutsui kansan luokseen ja sanoi heille: ”Kuulkaa ja ymmärtäkää.
11. Ihmistä ei saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan mikä käy suusta ulos, se saastuttaa ihmisen.”
12. Opetuslapset tulivat ja sanoivat Jeesukselle: ”Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen?”
13. Hän vastasi: ”Jokainen istutus, mitä minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.
14. Älkää heistä välittäkö: He ovat sokeita sokeiden taluttajia. Jos sokea taluttaa sokeaa, he molemmat putoavat kuoppaan.”
15. Pietari vastasi ja sanoi Jeesukselle: ”Selitä meille tämä vertaus.”
16. Jeesus sanoi: ”Vieläkö tekin olette ymmärtämättömiä?
17. Ettekö käsitä, että kaikki, mikä menee suusta sisään, joutuu vatsaan ja ulostuu.
18. Mikä taas käy suusta ulos, tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.
19. Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.
20. Nämä saastuttavat ihmisen. Pesemättömin käsin syöminen ei ihmistä saastuta.”
Kanaanilaisnaisen usko
21. Jeesus lähti sieltä ja meni Tyyron ja Siidonin seudulle.
22. Siellä muuan kanaanilainen vaimo tuli ja huusi: ”Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti tytärtäni.”
23. Mutta Jeesus ei vastannut hänelle mitään. Hänen opetuslapsensa tulivat ja pyysivät: ”Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän jälkeemme.”
24. Jeesus vastasi: ”Minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin kansan kadonneiden lammasten luo.”
25. Niin vaimo tuli, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: ”Herra, auta minua.”
26. Hän vastasi: ”Ei ole sopivaa ottaa lasten leipää ja heittää penikoille.”
27. Vaimo sanoi: ”Niin, Herra, mutta saavathan penikatkin syödä muruja, jotka putoavat niiden isäntien pöydältä.”
28. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Oi vaimo, suuri on sinun uskosi. Tapahtukoon sinulle niin kuin tahdot.” Hänen tyttärensä oli terve siitä hetkestä.
____________________________________
Ps 19:1-15
19. PSALMI
Jumalan ilmoitus luonnossa
1. Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi.
2. Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanavaruus kertoo hänen teoistaan.
3. Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle.
4. Se ei ole puhetta eikä kieltä, jonka ääni ei kuuluisi.
5. Niiden ääni* kuuluu yli kaiken maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin. Auringolle hän on tehnyt sinne majan.
6. Se on kuin ylkä, joka tulee kammiostaan, se riemuitsee kuin sankari rataansa juostessaan.
7. Se nousee taivasten ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin, eikä mikään voi lymytä sen helteeltä.
Herran sanan siunauksia
8. Herran sanan opetus* on täydellinen. Se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan.
9. Herran ohjeet ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät.
10. Herran pelko on puhdas, se pysyy ainiaan. Herran säädökset ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat.
11. Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä.
12. Palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka.
13. Erehdykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi salaiset syntini.
14. Varjele palvelijasi myös julkeasti eksyttäviltä*. Älä anna heidän saada minua valtaansa. Niin minä pysyn nuhteettomana ja olen monesta synnistä vapaa.
15. Kelvatkoot suuni sanat ja sydämeni ajatukset sinun edessäsi, Herra, minun kallioni ja Lunastajani.
____________________________________
Snl 4:14-19
Karta jumalattomien polkuja
14. Älä lähde jumalattomien polulle, älä astu pahojen tielle.
15. Hylkää se, älä mene sille, poikkea pois ja mene ohi.
16. He eivät saa unta, elleivät tee pahaa. Se riistää heiltä unen, elleivät ole kaataneet ketään.
17. He syövät leipänään jumalattomuutta, juovat viininään väkivallan tekoja.
18. Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.
19. Jumalattomien tie on kuin pimeys: he eivät tiedä, mihin kompastuvat.