RAAMATTU LÄPI VUODESSA
elokuu 20
____________________________________
Ester 8:1 – 10:3
8. LUKU
Mordokain korotus ja juutalaisten pelastus
1. Sinä päivänä kuningas Ahasveros lahjoitti kuningatar Esterille Haamanin, juutalaisten vihollisen, talon. Mordokai pääsi kuninkaan eteen, sillä Ester oli ilmoittanut, mikä Mordokai oli hänelle.
2. Kuningas otti kädestään sinettisormuksensa, jonka hän oli ottanut Haamanilta, ja antoi sen Mordokaille. Ester pani Mordokain Haamanin talon hoitajaksi.
3. Ester puhui vielä kuninkaan edessä ja lankesi hänen jalkainsa juureen, itki ja rukoili häntä torjumaan agagilaisen Haamanin pahuuden ja sen juonen, jonka tämä oli punonut juutalaisia vastaan.
4. Kuningas ojensi Esteriä kohti kultavaltikan, ja Ester nousi ja seisoi kuninkaan edessä.
5. Hän sanoi: ”Jos kuningas näkee hyväksi, jos minä olen saanut armon hänen edessään, ja kuningas katsoo sen soveliaaksi, ja minä olen hänen silmissään otollinen, niin kirjoitettakoon määräys ja peruutettakoon agagilaisen Haamanin, Hammedatan pojan, juoni, ne kirjeet, jotka hän kirjoitutti tuhotakseen juutalaiset kaikissa kuninkaan maakunnissa.
6. Kuinka minä jaksaisin nähdä kansaani kohtaavan onnettomuuden, kuinka jaksaisin nähdä sukuni surman!”
7. Kuningas Ahasveros sanoi kuningatar Esterille ja juutalaiselle Mordokaille: ”Haamanin talon olen lahjoittanut Esterille, ja hän itse on ripustettu hirsipuuhun, koska hän oli käynyt käsiksi juutalaisiin.
8. Kirjoittakaa nyt kuninkaan nimessä sellainen juutalaisia koskeva määräys, kuin hyväksi näette, ja sinetöikää se kuninkaan sinettisormuksella. Kirjelmä, joka on kirjoitettu kuninkaan nimessä ja sinetöity kuninkaan sinettisormuksella on peruuttamaton.”
9. Kuninkaan kirjurit kutsuttiin koolle silloin kolmannessa kuussa, se on siivankuussa, sen 23. päivänä. Mordekain käskyn mukaisesti kirjoitettiin määräys juutalaisille sekä satraapeille, käskynhaltijoille ja maaherroille 127 maakuntaan Intiasta Kuusiin, kuhunkin maakuntaan sen omalla kirjoituksella ja kullekin kansalle sen omalla kielellä. Myös juutalaisille lähetettiin kirje heidän kirjoituksellaan ja kielellään.
10. Mordokai kirjoitutti sen kuningas Ahasveroksen nimessä ja sinetöi kuninkaan sinettisormuksella. Ratsulähetit, jotka ratsastivat tammatarhoissa kasvatetuilla hovin hevosilla, saivat vietävikseen kirjeet.
11. Niiden mukaan kuningas sallii juutalaisten jokaisessa kaupungissa, missä heitä onkin, kokoontua puolustamaan henkeään hävittämällä, tappamalla ja tuhoamalla kansan ja maakunnan kaiken heitä ahdistavan aseväen, myös lapset ja vaimot, sekä ryöstämään, mitä heiltä on saatavana saalista. Tämä oli tehtävä
12. samana päivänä kaikissa kuningas Ahasveroksen maakunnissa adarkuun, se on, 12. kuukauden, 13. päivänä*.
13. Kirjeen jäljennös oli julkaistava lakina jokaisessa maakunnassa tiedoksi kaikille kansoille, ja että juutalaiset olisivat valmiit sinä päivänä kostamaan vihollisilleen.
14. Hovin hevosilla ratsastavat lähetit lähtivät kuninkaan käskystä kiiruusti ja nopeasti matkaan kohta, kun laki oli annettu Suusanin linnassa.
15. Mordokai lähti kuninkaan luota puettuna kuninkaalliseen punasiniseen purppuraan ja pellavapukuun. Hänellä oli suuri kultakruunu ja viitta, tehty valkoisesta pellavakankaasta ja purppuranpunaisesta kankaasta. Suusanin kaupunki riemuitsi ja oli iloissaan.
16. Juutalaisille oli tullut onni, ilo, riemu ja kunnia.
17. Jokaisessa maakunnassa ja kaupungissa, joka paikassa, mihin kuninkaan käsky ja hänen lakinsa tuli, juutalaisilla oli ilo ja riemu, pidot ja juhlat. Maan kansoissa oli paljon niitä, jotka kääntyivät juutalaisiksi, sillä kauhu näitä kohtaan oli vallannut heidät.
9. LUKU
Juutalaisten kosto
1. Adarkuun, se on, 12. kuukauden, 13. päivä, oli aika, jona kuninkaan käsky ja hänen lakinsa oli toteutettava. Juutalaisten viholliset olivat toivoneet saavansa heidät silloin valtaansa. Mutta kävikin niin, että päinvastoin juutalaiset saivat silloin valtaansa vihamiehensä.
2. Kaikissa kuningas Ahasveroksen maakunnissa juutalaiset kokoontuivat kaupungeissaan käydäkseen käsiksi niihin, jotka hankkivat heille onnettomuutta. Kukaan ei kestänyt heidän edessään, sillä kauhu heitä kohtaan oli vallannut kaikki kansat.
3. Kaikki maaherrat, satraapit ja käskynhaltijat ja kuninkaan virkamiehet kannattivat juutalaisia, sillä kauhu Mordokaita kohtaan oli vallannut heidät.
4. Mordokai oli näet mahtava kuninkaan palatsissa, ja hänen maineensa levisi kaikkiin maakuntiin. Hän tuli yhä mahtavammaksi.
5. Juutalaiset voittivat kaikki vihollisensa miekoilla lyöden, surmaten ja tuhoten. He tekivät vihamiehilleen, mitä tahtoivat.
6. Suusanin linnassa juutalaiset tappoivat ja tuhosivat 500 miestä.
7. Parsandatan, Dalfonin, Aspatan,
8. Pooratan, Adaljan, Aridatan,
9. Parmastan, Arisain, Aridain ja Vaisatan,
10. kymmenen Haamanin, Hammedatan pojan, juutalaisten vihollisen, poikaa he tappoivat. Mutta saaliiseen he eivät käyneet käsiksi.
11. Sinä päivänä Suusanin linnassa tapettujen luku tuli kuninkaan tietoon.
12. Kuningas sanoi kuningatar Esterille: ”Suusanin linnassa juutalaiset ovat tappaneet ja tuhonneet 500 miestä ja Haamanin 10 poikaa. Muissa kuninkaan maakunnissa mitä lienevätkään tehneet! Mitä nyt pyydät? Se annetaan sinulle. Mitä vielä haluat? Se täytetään.”
13. Ester sanoi: ”Jos kuningas hyväksi näkee, sallittakoon Suusanin juutalaisten huomennakin tehdä saman lain mukaan kuin tänä päivänä. Ripustettakoon Haamanin 10 poikaa hirsipuuhun.”
14. Kuningas käski tehdä niin. Siitä annettiin laki Suusanissa. Niin Haamanin 10 poikaa ripustettiin hirsipuuhun.
15. Suusanin juutalaiset kokoontuivat myös adarkuun 14. päivänä ja tappoivat Suusanissa 300 miestä. Mutta saaliiseen he eivät käyneet käsiksi.
16. Myös muut juutalaiset, jotka olivat kuninkaan maakunnissa, olivat kokoontuneet puolustamaan henkeään ja päässeet rauhaan vihollisistaan, tapettuaan vihamiehiään 75.000, käymättä käsiksi saaliiseen.
17. Tämä tapahtui] adarkuun 13. päivänä. He lepäsivät sen kuun 14. päivän viettäen sen pito- ja ilopäivänä.
18. Suusanin juutalaiset olivat kokoontuneet sen kuun 13. ja 14. päivänä, ja he lepäsivät sen kuun 15. päivän, viettäen sen pito- ja ilopäivänä.
19. Sen johdosta maaseudun juutalaiset, jotka asuvat maaseutukaupungeissa, viettävät adarkuun 14. päivän ilo-, pito- ja juhlapäivänä ja lähettävät toisilleen maistiaisia.
20. Mordokai pani kirjaan nämä tapaukset. Hän lähetti kirjeet kaikille juutalaisille kuningas Ahasveroksen maakuntiin, lähellä ja kaukana oleville.
21. Hän sääti heille, että heidän oli vietettävä adarkuun 14. päivää ja saman kuun 15. päivää joka vuosi,
22. koska juutalaiset niinä päivinä olivat päässeet rauhaan vihollisistaan, ja heille siinä kuussa murhe oli kääntynyt iloksi ja suru juhlaksi. Heidän oli vietettävä ne päivät pito- ja ilopäivinä ja lähetettävä toisilleen maistiaisia ja köyhille lahjoja.
23. Juutalaiset ottivat pysyväksi tavaksi, mitä jo olivat alkaneet tehdä, ja mitä Mordokai oli heille kirjoittanut.
24. Agagilainen Haaman, Hammedatan poika, kaikkien juutalaisten vihollinen, oli näet punonut juonen juutalaisia vastaan tuhotakseen heidät ja oli heittänyt puur’in, se on arvan, hävittääkseen ja tuhotakseen heidät.
25. Sen tultua kuninkaan tietoon tämä oli kirjeellisesti määrännyt, että Haamanin pahan juonen, jonka hän oli punonut juutalaisia vastaan, tuli kääntyä hänen omaan päähänsä, ja että hänet ja hänen poikansa oli ripustettava hirsipuuhun.
26. Sen tähden he antoivat näille päiville nimeksi puurim, puur-sanan mukaan. Tuon käskykirjeen koko sisällyksen johdosta ja sen vuoksi, mitä he itse olivat näin nähneet ja mitä heille oli tapahtunut,
27. juutalaiset säätivät ja ottivat itselleen ja jälkeläisilleen ja kaikille heihin liittyville muuttumattomaksi ja pysyväksi tavaksi, että näitä kahta päivää oli vietettävä määräyksen mukaisesti ja määräaikana joka vuosi.
28. Jokaisen sukupolven ja suvun oli näitä päiviä muistettava ja vietettävä joka maakunnassa ja kaupungissa. Näiden puurim-päivien tuli säilyä muuttumattomina juutalaisten keskuudessa, eikä niiden muisto saanut hävitä heidän jälkeläisiltään.
29. Kuningatar Ester, Abihailin tytär, ja juutalainen Mordokai kirjoittivat valtansa nojalla kirjoituksia saattaakseen säädöksenä voimaan tämän toisen puurim-käskykirjeen.
30. Mordokai lähetti kirjeet, ystävällisin ja vilpittömin sanoin, kaikille juutalaisille Ahasveroksen valtakunnan 127 hallintopiiriin.
31. Hän tahtoi saattaa säädöksenä voimaan nämä puurim-päivät niiden määräaikoina, kuten juutalainen Mordokai ja kuningatar Ester olivat niistä säätäneet. Myös juutalaiset itse olivat säätäneet itselleen ja jälkeläisilleen määräyksiä niihin kuuluvista paastoista ja valitushuudoista.
32. Näin Esterin käskystä nämä puurim-määräykset säädettiin ja kirjoitettiin kirjaan.
10. LUKU
Mordokain korkea arvo
1. Kuningas Ahasveros saattoi työveron alaisiksi sekä mannermaan että merensaaret.
2. Kaikki hänen valta- ja urotyönsä ja kertomus Mordokain suuruudesta, johon kuningas hänet korotti, ne ovat kirjoitettuina Meedian ja Persian kuningasten aikakirjassa.
3. Juutalainen Mordokai oli kuningas Ahasveroksen lähin mies. Hän oli suuri juutalaisten keskuudessa ja rakas lukuisille veljilleen, koska hän harrasti kansansa parasta ja puhui koko kansansa onnen puolesta*.
____________________________________
1 Kr 12:27 – 13:13
27. Te olette Kristuksen [seurakunta]ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniään.
Erilaisia armolahjoja ja tehtäviä
28. Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi ja kolmansia opettajiksi. Muutamille hän antoi voiman tehdä ihmetekoja, toisille lahjan parantaa tauteja, avustaa, toimia johtajina*, puhua eri kielillä.
29. Eiväthän kaikki ole apostoleja, eivät kaikki profeettoja, eivät kaikki opettajia, eiväthän kaikki tee voimatekoja,
30. eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja, eiväthän kaikki puhu kielillä, eivätkä kaikki kykene niitä selittämään?
31. Pyrkikää osallisiksi parhaista armolahjoista. Vieläpä minä osoitan teille tien, joka on verrattomasti muita parempi.
13. LUKU
Suurin on rakkaus
1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mitään.
3. Vaikka jakelisin kaiken omaisuuteni nälkäisten ruokkimiseksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, se ei minua mitään hyödyttäisi.
Aito rakkaus
4. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.
7. Kaiken se peittää, kaiken se uskoo, kaiken se toivoo, kaikkea se kärsii.
8. Rakkaus ei koskaan häviä. Mutta profetoiminen katoaa, kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto häviää.
9. Tietomme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista.
10. Kun täydellinen tulee, katoaa vajavainen.
11. Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi. Tultuani mieheksi hylkäsin sen, mikä kuuluu lapsuuteen.
12. Nyt me näemme vielä kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta silloin tiedän täydellisesti, kuten minut itsenikin täysin tunnetaan.
13. Niin pysyvät nämä kolme, usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
____________________________________
Ps 37:1-11
37. PSALMI
Väärintekijät ja vanhurskaat
1. Daavidin psalmi*.
Älä vihastu pahojen tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.
2. Sillä heinän tavoin heidät pian heitetään pois, ja he lakastuvat kuin vihanta ruoho.
3. Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä on hyvää, asu maassa ja noudata totuutta.
4. Silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sydämesi kaipaa.
5. Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.
6. Hän antaa vanhurskautesi nousta kuin valon ja oikeutesi kuin keskipäivän.
7. Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu ihmiseen, jonka tie menestyy, mieheen, joka punoo juonia.
8. Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.
9. Pahat joutuvat tuhoon, mutta Herraa odottavat perivät maan.
10. Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole. Kun hänen asuinpaikkaansa katsot, hän on jo poissa.
11. Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.
____________________________________
Snl 21:23-24
23. Suunsa ja kielensä varova säästää sielunsa ahdistuksilta.
24. Ylimielinen röyhkeilijä saa pilkkaajan nimen, ja hänen menonsa on määrätöntä julkeutta.