RAAMATTU LÄPI VUODESSA
elokuu 22
____________________________________
Job 4:1 – 7:21
Elifaan ensimmäinen puhe
4. LUKU
Tee kuten muille neuvot
1. Silloin teemanilainen Elifas sanoi:
2. ”Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
3. Monia olet sinä ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut.
4. Sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.
5. Mutta nyt, kun kova kohtaa itseäsi, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.
Kärsimyksillä on syynsä
6. Eikö jumalanpelkosi ole uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi toivosi?
7. Ajattele: kuka viaton on koskaan tuhoutunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
8. Sen olen nähnyt, että vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät sitä korjaavatkin.
9. Jumalan henkäyksestä he tuhoutuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
10. Leijona ärjyy, nuori leijona murisee, mutta nuorten leijonien hampaat murskataan.
11. Leijona menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
Voiko Jumala olla väärässä?
12. Minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
13. kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
14. Pelko ja vavistus yllättivät minut, pelästyttivät kaikki minun luuni.
15. Henki kosketti kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
16. Jokin seisoi edessäni. Muotoa en erottanut. Minä kuulin kuiskaavan äänen:
17. ’Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?
18. Palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja,
19. saati niissä, jotka asuvat savimajoissa, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen.
20. Ennen aamun muuttumista ehtooksi heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he tuhoutuvat ainiaaksi.
21. Eikö ole niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja viisaudesta osattomina he kuolevat.”
5. LUKU
Elifas: Ihminen kärsii syystään
1. ”Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenen puoleen kääntyisit?
2. Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.
3. Minä näin tyhmän juurtuvan, mutta äkkiä minä kirosin hänen asuinsijansa.
4. Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.
5. Minkä he ovat korjanneet, sen syö nälkäinen, ottaa sen vaikka orjantappuroista, ja ahneet tavoittelevat heidän tavaraansa.
6. Onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta,
7. vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.
Etsi Jumalan armoa
8. Minä ainakin etsisin Jumalaa ja esittäisin asiani hänelle,
9. joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
10. Hän antaa sateen maalle ja lähettää vettä vainioille
11. korottaakseen alhaiset ja nostaakseen surevat onneen.
12. Hän tekee kavalien hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän käsissään.
13. Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa, ovelien juonet raukeavat.
14. Päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä kuin yöllä.
15. Hän pelastaa köyhän heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä.
16. Niin avuttomalla on toivo, mutta vääryys joutuu sulkemaan suunsa.
Älä väheksy Jumalan kuritusta
17. Autuas se ihminen, jota Jumala ojentaa! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.
18. Hän haavoittaa, ja hän sitoo. Hän lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.
19. Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus kohtaa sinua.
20. Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.
21. Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.
22. Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä pelkää metsän petoja.
23. Kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.
24. Sinä saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.
25. Sinä saat huomata, että sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.
26. Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, kuten lyhde korjataan ajallaan.
27. Tämän olemme tutkineet, ja niin asia on. Kuuntele siis ja ota huomioon.”
Jobin toinen puhe
6. LUKU
Job toivoo kuolevansa
1. Job vastasi:
2. ”Jospa joku punnitsisi vaivani ja panisi kovan onneni vaakakuppiin!
3. Se on raskaampi kuin meren hiekka. Sen johdosta sanani menevät harhaan.
4. Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun, henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5. Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6. Kuka huolisi suolatonta ruokaa, tai onko häränkieli-kasvissa makua?
7. En halua koskea sellaiseen, se on minulle vastenmielistä.
8. Jospa pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi toivoni!
9. Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10. Niin olisi vielä lohdutuksenani, etten ole kieltänyt Pyhän sanoja! Ilosta minä hypähtäisin säälimättömässä tuskassani.
11. Mikä on voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12. Onko voimani vahva kuin kivi, onko ruumiini vaskea?
Onko enää ystäviä?
13. Eikö minulle ole enää mitään apua, onko vapautus karkonnut minusta?
14. Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hylännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15. Veljeni ovat petollisia kuin vesipuro, kuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16. Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi.
17. Auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastaan helteen tullen.
18. Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19. Teeman karavaaneissa tähysteltiin, Seban matkueet odottivat niitä.
20. He joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessaan.
21. Niin te olette nyt tyhjän veroisia: te näette kauhun ja pelästytte.
Job on pettynyt ystäviinsä
22. Olenko pyytänyt teiltä jotakin? Olenko pyytänyt suorittamaan omaisuudestanne puolestani lahjuksen?
23. Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut vihollisen vallasta ja lunastamaan minut väkivaltaisten käsistä?
24. Opettakaa minua, niin minä vaikenen. Neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25. Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
26. Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27. Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28. Suvaitkaa nyt katsoa minuun. Minä totisesti en valehtele vasten kasvojanne.
29. Pidättäytykää, älköön vääryyttä tapahtuko. Harkitkaa, vielä minä olen siinä oikeassa.
30. Olisiko kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä on turmioksi?”
7. LUKU
Job: Ihmisen osa on työtä ja vaivaa
1. ”Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja vaiva? Eivätkö hänen päivänsä ole kuin palkkalaisen päiviä?
2. Hän on kuin orja, joka halajaa varjoon, kuten palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.
3. Minä olen perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat tulleet osakseni.
4. Maata mennessäni ajattelen: ”Milloin saan nousta?” Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.
5. Ruumiini verhoutuu matoihin ja maan tomuun, ihoni kovettuu ja märkii.
6. Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa.
7. Muista, että elämäni on tuulen henkäys, silmäni ei enää saa nähdä onnea.
8. Minut nähneen silmä ei minua enää näe. Silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole.
9. Pilvi häipyy ja menee menojaan. Myöskään hautaan vaipunut ei sieltä nouse.
10. Ei hän enää palaa taloonsa, eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.
11. Niin en minäkään hillitse suutani. Puhun henkeni vaivassa, valitan sieluni murheessa.
12. Olenko minä meri tai merihirviö, että asetat vartioston minua vastaan?
13. Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa tuskaani,
14. niin sinä kauhistutat minua unilla ja pelästytät näyillä.
15. Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen kuin näin luurankona kidun.
Mikä on ihminen?
16. Olen saanut tarpeekseni, en halua elää iäti. Anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat päiväni.
17. Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi,
18. tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?
19. Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?
20. Jos olenkin tehnyt syntiä, mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartija? Miksi asetit minut maalitauluksesi, ja miksi tulin itselleni taakaksi?
21. Miksi et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Minä menen nyt levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, ei minua enää ole.”
____________________________________
1Kr 14:18-40
18. Kiitän Jumalaa, että puhun kielillä enemmän kuin kukaan teistä.
19. Mutta seurakunnassa puhun mieluummin viisi sanaa ymmärrykselläni, opettaakseni muitakin, kuin 10.000 sanaa kielillä.
20. Veljet, älkää olko lapsia ajattelussanne. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, mutta ajattelussanne olkaa aikuisia.
21. Laissa* on kirjoitettuna: ”Vierailla kielillä ja muukalaisten huulilla minä olen puhuva tälle kansalle, eivätkä he sittenkään minua kuule,” sanoo Herra.
22. Kielilläpuhuminen ei siis ole merkiksi uskoville, vaan uskoa vailla oleville*. Profetoiminen taas ei ole merkiksi epäuskoisille, vaan uskoville.
23. Jos nyt seurakunnan yhteisessä kokouksessa kaikki puhuisivat kielillä, ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne?
24. Mutta jos kaikki profetoisivat, ja joku epäuskoinen tai opetuksesta osaton tulisi sisään, niin kaikki nuhtelisivat häntä ja paljastaisivat hänen tilansa.
25. Hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin hän Jumalan edessä kasvoilleen langeten rukoilisi ja tunnustaisi että Jumala on totisesti teissä.
Järjestys seurakunnan kokouksissa
26. Kuinka siis on, veljet? Kun te tulette yhteen, kullakin on jotakin annettavaa: Kenellä virsi, kenellä opetus, kenellä ilmestys, kuka puhuu kielillä, kuka selittää. Kaikki tapahtukoon rakennukseksi.
27. Jos puhutaan kielillä, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, yksi kerrallaan, ja joku selittäköön.
28. Mutta jos ei ole selittäjää, olkoot he vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle.
29. Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, muut arvostelkoot.
30. Jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon edellinen.
31. Te saatatte kaikki profetoida, kukin vuorollanne, että kaikki saisivat opetusta ja kehotusta.
32. Profeettojen henget ovat profeetoille alamaisia.
33. Eihän Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala.
34. Kuten kaikissa pyhien seurakunnissa, vaimot* olkoot vaiti teidänkin seurakuntanne kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, kuten lakikin sanoo.
35. Jos he haluavat tietoa jostakin, kysykööt kotonaan kukin omalta mieheltään, sillä on sopimatonta, että vaimo puhuu seurakunnassa.
36. Vai teistäkö Jumalan sana on lähtenyt? Ainoastaan teidänkö luoksenne se on tullut?
37. Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että se, mitä teille kirjoitan, on Herran käsky.
38. Jos joku ei tätä tunnusta, häntä ei tunnusteta*.
39. Sen tähden, veljeni, harrastakaa profetoimista älkääkä estäkö kielillä puhumasta.
40. Mutta kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä.
____________________________________
Ps 37:30-40
30. Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.
31. Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.
32. Jumalaton väijyy vanhurskasta murhatakseen hänet,
33. mutta Herra ei jätä tätä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.
34. Odota Herraa ja vaella hänen tietään, niin hän korottaa sinut. Sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.
35. Minä näin väkivaltaisen jumalattoman rehevänä kuin viheriöivä puu, paikoilleen juurtunut.
36. Kun siitä sitten kuljettiin ohi, häntä ei enää ollut. Minä etsin häntä, mutta häntä ei löytynyt.
37. Tarkkaa nuhteetonta, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus.
38. Mutta kaikki luopuneet tuhoutuvat, ja jumalattomien tulevaisuus leikataan pois.
39. Vanhurskaat saavat avun Herralta, hän on heidän turvansa ahdingon aikana.
40. Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät, koska he turvaavat häneen.
____________________________________
Snl 21:27
27. Jumalattomien uhri on kauhistus, saati sitten, jos se tuodaan ilkityön puolesta!