RAAMATTU LÄPI VUODESSA
elokuu 25
____________________________________
Job 16:1 – 19:29
Jobin viides puhe
16. LUKU
Tekopyhät lohduttajat
1. Job vastasi:
2. ”Tuollaista olen kuullut paljon. Kurjia lohduttajia olette kaikki.
3. Eikö tule loppua tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
4.. Voisinhan minäkin puhua teidän tavallanne, jos te olisitte minun asemassani. Voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
5. rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
6. Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
Jumalan vihan kohteena
7. Jumala on uuvuttanut minut. Sinä olet hävittänyt ihmiset, joiden joukossa elin,
8. ja olet kukistanut minut. Siitä muka tuli todistaja! Raihnauteni nousi minua vastaan ja syytti minua vasten silmiä.
9. Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitaan. Viholliseni tuijottavat minuun,
10. he avaavat minulle kitansa ja häväisten lyövät minua poskille. Kaikki he yhtyvät minua vastaan.
11. Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomien käsiin.
12. Minä elin rauhassa, mutta hän pelätti minua. Hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut, asetti minut maalitaulukseen.
13. Hänen nuolensa viuhuvat ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan sappeni.
14. Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
15. Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni* tomuun.
16. Kasvoni punoittivat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
17. vaikkei minun käsissäni ole vääryyttä ja vaikka rukoukseni on puhdas.
18. Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
Todistajani on taivaassa
19. Mutta nytkin minun todistajani on taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
20. Ystäväni pitävät minua pilkkanaan. Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
21. että hän puolustaisi miestä Jumalan edessä ja ihmislasta hänen lähimmäiselleen.
22. Vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jolta en palaa.”
17. LUKU
Job on ymmällä
1. ”Henkeni on rikki raastettu, päiväni sammuvat, kalmisto on osani.
2. Totisesti, pilkka piirittää minua, ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ilkeilyään.
3. Aseta talteesi pantti minun puolestani. Kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
4. Sinä olet sulkenut heidän sydämensä ymmärrykseltä. Sen tähden sinä et päästä heitä voitolle.
5. Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
6. Minut on pantu kansoille sananparreksi. Olen joutunut silmille syljettäväksi.
7. Silmäni ovat surusta hämärtyneet, ja kaikki jäseneni ovat kuin varjo.
8. Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
9. Mutta hurskas pysyy tiellään, ja jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
10. Te kaikki, tulkaa jälleen tänne. Minä en löydä viisasta joukostanne.
11. Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat suunnitelmani. Mitä sydämeni ikävöi?
12. Yön he tekevät päiväksi. Valo muka lähenee pimeydestä.
13. Jos kuinka toivon, hauta on asuntoni. Minä levitän vuoteeni pimeyteen,
14. sanon haudalle: ’Sinä olet isäni’, ja madoille: ’Äitini ja sisareni’.
15. Missä on silloin toivoni, ja kuka saa sitä katsella?
16. Ne astuvat alas haudan* salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa.”
Bildadin toinen puhe
18. LUKU
Pahalla on pahan loppu
1. Sitten suuhilainen Bildad sanoi:
2. ”Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
3. Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne typeryksiä?
4. Raivon vallassa sinä raatelet itseäsi: sinunko tähtesi maa jätettäisiin autioksi ja kallio siirtyisi sijaltaan?
5. Ei, jumalattoman valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
6. Valo pimenee hänen majassaan, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
7. Hänen voimakkaat askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
8. Omat jalat vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
9. Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni.
10. Hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
11. Kauhut pelättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
12. Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
13. Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniään jäytää kuoleman esikoinen.
14. Hänet temmataan pois majastaan, turvastaan. Hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan luo.
15. Hänen majassaan asuu outoja, hänen asuinpaikalleen sirotetaan tulikiveä.
16. Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
17. Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeään mainita kadulla.
18. Valosta pimeyteen hänet sysätään ja karkotetaan maan piiristä.
19. Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa keskuudessa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
20. Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
21. Näin käy väärintekijän talolle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä.”
Jobin kuudes puhe
19. LUKU
Minulle tehdään vääryyttä
1. Job vastasi:
2. ”Kuinka kauan te vaivaatte sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
3. Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua piinaatte.
4. Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni luonani?
5. Tai voitteko todella korottaa itsenne minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6. Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7. Minä huudan: ’Väkivaltaa!’ enkä saa vastausta. Huudan apua, mutta oikeutta ei ole.
8. Hän on aidannut tieni, niin etten pääse yli. Hän on levittänyt pimeyden poluilleni,
9. riisunut minulta kunniani ja ottanut seppeleen päästäni.
10. Hän on repinyt minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä. Hän tempasi toivoni irti kuin puun.
11. Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenaan.
12. Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä, tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät majani ympäri.
Läheisetkin hylkäävät
13. Veljeni hän on loitontanut minusta. Tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14. Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unohtaneet minut.
15. Talossani majailevat ja palvelijattareni pitävät minua outona. Olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16. Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa. Minun täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17. Hengitykseni on vaimolleni vastenmielinen, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18. Poikasetkin halveksivat minua. Kun nousen, he puhuvat minusta pilkkojaan.
19. Ystäväpiirini inhoaa minua, ja ne, joita rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20. Luuni ovat tarttuneet nahkaani, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21. Armahtakaa minua, armahtakaa, te minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on sattunut minuun.
22. Miksi vainoatte minua Jumalan tavalla, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23. Jospa sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24. hakattaisiin rautataltalla ja lyijyllä kallioon ainiaaksi!
Lunastajani elää!
25. Kuitenkin: Minä tiedän Lunastajani elävän, ja viimeisenä Hän on seisova multien päällä.
26. Kun tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, minä saan nähdä Jumalan.
27. Olen näkevä hänet apunani. Silmäni saavat nähdä hänet, eikä hän ole outo. Tätä sydämeni ikävöi*.
28. Kun te sanotte: ’Vainoammeko todella häntä?’ Minun muka on syy.
29. Pelätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava pahoja töitä, miekan rangaistavia. Tietäkää: On olemassa Tuomari!”
____________________________________
1Kr 16:1-24
16. LUKU
Keräys Jerusalemin kristityille
1. Mitä tulee keräykseen pyhiä varten, noudattakaa tekin niitä ohjeita, mitkä olen antanut Galatian seurakunnille.
2. Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon kukin teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani.
3. Teidän luoksenne saavuttuani minä lähetän siihen sopivina pitämänne henkilöt kirjeet mukanaan viemään rakkautenne lahjan Jerusalemiin.
4. Jos asia on sen arvoinen, että minunkin on lähdettävä, he saavat mennä minun kanssani.
Matkasuunnitelma
5. Makedonian läpi kuljettuani aion tulla teidän luoksenne. Matkustan näet Makedonian kautta.
6. Teidän luonanne viivyn jonkin aikaa, kenties talvenkin, että te sitten auttaisitte minua eteenpäin, minne matkustanenkin.
7. En halua nyt vain ohimennen käydä teitä tapaamassa, vaan toivon voivani viipyä luonanne jonkin aikaa, jos Herra suo.
8. Efesoon jään helluntaihin saakka.
9. Minulle on avautunut ovi suureen ja hedelmälliseen työhön, ja vastustajia on paljon.
Timoteus ja Apollos
10. Jos Timoteus tulee, niin katsokaa, että hän voi pelotta olla luonanne, sillä hän tekee Herran työtä niin kuin minäkin.
11. Älköön siis kukaan vähäksykö häntä. Auttakaa häntä lähtemään turvallisesti matkalle tulemaan luokseni. Odotan häntä täällä veljien kanssa.
12. Mitä veli Apollokseen tulee, olen hartaasti kehottanut häntä lähtemään veljien kanssa teidän luoksenne. Hän ei kuitenkaan ole halukas lähtemään nyt, mutta hän tulee, kun hänelle sopii.
Loppukehotuksia ja tervehdyksiä
13. Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuullisia, kasvakaa voimassa*.
14. Kaikki, mitä teette, tapahtukoon rakkaudessa.
15. Minulla on teille pyyntö, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja tiedätte sen olevan Akaian ensi hedelmä, ja että he ovat antautuneet palvelemaan pyhiä.
16. Olkaa tekin kuuliaisia sellaisille sekä kaikille heidän kanssaan työtä tekeville ja vaivaa näkeville.
17. Olen iloinen siitä, että Stefanas, Fortunatus ja Akaikus ovat tulleet tänne. He korvaavat minulle sen, että joudun olemaan erossa teistä.
18. He ovat virkistäneet minun henkeäni niin kuin teidänkin. Antakaa siis täysi tunnustus sellaisille miehille.
19. Aasian seurakunnat tervehtivät teitä. Monet tervehdykset Herrassa lähettävät teille Akylas ja Priska sekä heidän kodissaan kokoontuva seurakunta.
20. Tervehdys kaikilta veljiltä. Tervehtikää toisianne pyhällä suudelmalla.
21. Tervehdys minulta, Paavalilta, omakätisesti.
22. Jos joku ei pidä Herraa rakkaana, hän olkoon kirottu. Marana, ta! Herramme, tule!
23. Herran Jeesuksen armo olkoon teidän kanssanne.
24. Rakkauteni on teidän kaikkien kanssa Kristuksessa Jeesuksessa.
____________________________________
Ps 40:1-10
40. PSALMI
Pelastetun kiitos ja anomus
1. Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi.
2. Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli huutoni.
3. Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, asetti jalkani kalliolle ja vahvisti askeleeni.
4. Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pyhässä pelossa turvaavat Herraan.
5. Autuas on mies, joka panee turvansa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen, niiden, jotka eksyvät valheeseen!
6. Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja aikeesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua. Ne ovat lukuisampia kuin voin luetella.
7. Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielisty. Korvani sinä avasit kuulemaan. Polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi.
8. Silloin minä sanoin: ”Nyt minä tulen. Kirjakääröön on kirjoitettu minusta.”
9. Sinun tahtosi, Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi* on sydämessäni.
10. Minä julistan vanhurskautta suuressa seurakunnassa enkä sulje huuliani. Sinä, Herra, sen tiedät.
____________________________________
Snl 22:1
22. LUKU
Toisen osan viimeiset lauselmat
1. Hyvä maine on kallisarvoisempi kuin suuri rikkaus, suosio parempi kuin hopea ja kulta.