RAAMATTU LÄPI VUODESSA
elokuu 26
____________________________________
Job 20:1 – 22:30
Soofarin toinen puhe
20. LUKU
Jumalattoman kohtalo
1. Naemalainen Soofar puhui jälleen:
2. “Tuohon ajatukseni vastaavat, moisesta mieleni kuohuu.
3. Häpäisevää nuhdetta minun täytyy kuulla, mutta ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.
4. Onhan tunnettua muinaisuudesta asti, siitä saakka, kun ihminen pantiin maan päälle:
5. Jumalattomien riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
6. Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
7. hän kuitenkin katoaa ainiaaksi oman likansa tavoin. Jotka näkivät hänet, kysyivät: ‘Missä hän on?’
8. Kuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä. Hän häipyy kuin öinen näky.
9. Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
10. Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.
11. Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä makaamaan multaan hänen kanssaan.
Pahan myrkky tuhoaa jumalattoman
12. Paha on tosin makeaa hänen suussaan: Hän kätkee sen kielensä alle.
13. Hän säästää sitä eikä siitä luovu, pidättää sitä keskellä suulakeaan.
14. Tämä ruoka muuttuu kuitenkin hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissään.
15. Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois. Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastaan.
16. Kyyn myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet surmaa.
17. Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja- ja kermajokia ja -virtoja.
18. Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä. Hänen ilonsa ei ole hänen voittamansa rikkauden veroinen.
19. Hän teki kurjille väkivaltaa ja jätti heidät siihen. Hän ryösti itselleen talon, jota ei ollut rakentanut.
20. Hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta hän ei pelastu himotulla tavarallaan.
21. Mikään ei säilynyt hänen ahmailultaan. Sen tähden hänen onnensa ei kestä.
22. Kylläisyytensä runsaudessa hänellä on hätä. Häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
23. Kun hän on täyttämässä vatsaansa, Jumala lähettää hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päälleen hänen syödessään.
24. Jos hän pakenee rauta-aseita, hänet lävistää vaskinuoli.
25. Kun hän vetää nuolen ulos selästään, se kiiltää hänen sapestaan. Kauhut valtaavat hänet,
26. ja kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta. Se syö, mitä hänen majassaan on säilynyt.
27. Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
28. Minkä hänen talonsa on tuottanut, se menee menojaan vihan päivänä kuin tulvavedet.
29. Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala on hänelle määrännyt.”
Jobin seitsemäs puhe
21. LUKU
Kuunnelkaa minua!
1. Job vastasi:
2. “Kuunnelkaa minua, kuulkaa mitä sanon, suokaa minulle se lohdutus!
3. Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4. Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tai kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
5. Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6. Kun ajattelen tätä, minä kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
Miksi jumalattomat menestyvät?
7. Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8. Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmiensä alla.
9. Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana. Heihin ei satu Jumalan vitsa.
10. Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii, eikä kesken.
11. Poikansa he laskevat ulos kuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12. He virittävät laulujaan vaskirummun ja kitaran kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
13. He viettävät päivänsä onnessa – mutta äkkiä heidät säikäytetään alas hautaan.
14. He sanoivat Jumalalle: ‘Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15. Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?’
16. Heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessään. Jumalattomien neuvo olkoon minusta kaukana.
Jumalattomien loppu
17. Kuinka usein sammuukaan jumalattomien lamppu, ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinka usein hän jakeleekaan arpaosat vihassaan?
18. He ovat kuin tuulen viemiä olkia, kuin akanoita, jotka tuulispää tempaa mukaansa.
19. Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Rangaiskoon hän tälle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20. Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
21. Mitäpä hän välittää perheestään, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
22. Onko ymmärrystä opetettava Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
Kohtalon vaihteluja
23. Toinen kuolee täydessä onnessaan, kaikessa rauhassa ja levossa.
24. Hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
25. Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta maistaa onnea.
26. Yhdessä he joutuvat makaamaan multaan, ja madot peittävät heidät.
27. Minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonenne, joilla mielitte sortaa minua.
28. Te sanotte: ‘Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?’
29. Ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat nähneet todeksi:
30. Paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
31. Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka rankaisee häntä siitä, mitä hän on tehnyt?
32. Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuaan vaalitaan.
33. Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessään, kuten epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellään.
34. Kuinka turhaa lohdutusta te tuottekaan minulle? Entä vastauksenne? Niistä jää jäljelle pelkkä harha.”
Elifaan kolmas puhe
22. LUKU
Ketä ihminen hyödyttää?
1. Teemanilainen Elifas puhui jälleen:
2. “Voiko ihminen hyödyttää Jumalaa? Ei, vain itseään hyödyttää ymmärtäväinen.
3. Onko Kaikkivaltiaalla etua siitä, jos olet vanhurskas, tai voittoa siitä, jos vaellat nuhteetonna?
4. Rankaiseeko hän sinua jumalanpelosta, ja käykö hän siitä oikeutta kanssasi?
5. Eikö pahuutesi ole suuri ja pahat tekosi loppumattomat?
6. Otithan veljiltäsi pantin syyttä ja riistit vaatteet jättäen heidät alastomiksi.
7. Et antanut nääntyvälle vettä juoda, ja nälkäiseltä kielsit leivän.
8. Maa tuli väkivaltaisen omaksi, ja vain korkea-arvoinen sai siinä asua.
9. Lesket sinä lähetit luotasi tyhjin käsin, ja orpojen käsivarret murskattiin.
10. Sen tähden paulat ympäröivät nyt sinua, ja äkkiä joudut kauhun valtaan.
11. Vai etkö näe pimeyttä? Vesitulva peittää sinut.
12. Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Suuntaa katseesi ylös ja näe, kuinka korkealla on tähtien päälaki.
13. Sinä sanot: ‘Mitäpä Jumala tietää? Voiko hän tuomita synkkien pilvien takaa?
14. Pilvet ovat hänellä verhona, niin ettei hän näe. Hän käyskentelee taivaanrannalla.’
15. Tahdotko seurata muinaista polkua, jota pahantekijät vaelsivat?
16. Heidät kukistettiin ennen aikojaan. Virta huuhtoi pois heidän perustuksensa.
17. He sanoivat Jumalalle: ‘Poistu meistä. Mitä voisi Kaikkivaltias meille tehdä?’
18. Hän oli kuitenkin täyttänyt heidän talonsa hyvyydellä. Minusta sitävastoin on kaukana jumalattomien neuvo.
19. Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viaton pilkkaa heitä:
20. ‘Totisesti, vastustajamme ovat hävinneet, ja mitä heistä on jäänyt, sen on kuluttanut tuli’.
Tee sovinto Jumalan kanssa
21. Tee siis sovinto ja elä rauhassa Jumalan kanssa, niin saavutat onnen.
22. Ota opetusta hänen suustaan ja kätke hänen sanansa sydämeesi.
23. Kun käännyt Kaikkivaltiaan puoleen, sinä tulet rakennetuksi – jos näet karkotat vääryyden majastasi kauas,
24. viskaat kulta-aarteesi tomuun ja Oofirin kullan joen kivien joukkoon,
25. jos Kaikkivaltias tulee kulta-aarteeksesi, hopeaharkoiksesi.
26. Silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
27. Kun rukoilet häntä, hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää lupauksesi.
28. Jos mitä päätät, se onnistuu sinulle, ja sinun teillesi loistaa valo.
29. Jos tie painuu alaspäin, niin sinä sanot: ‘Ylös!’ ja hän auttaa nöyrtyvää.
30. Hän pelastaa senkin, joka ei ole viaton. Sinun kättesi puhtauden tähden hän pelastuu.”
____________________________________
2Kr 1:1-11
Paavalin toinen kirje korinttolaisille
1. LUKU
Alkutervehdys
1. Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ja kaikille pyhille koko Akaiassa.
2. Armo teille ja rauha Jumalalta, Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
Kärsimys ja lohdutus
3. Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,
4. joka lohduttaa meitä kaikessa ahdingossamme, että me sillä lohdutuksella, millä Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka ovat kaikkinaisessa ahdingossa.
5. Sillä kuten Kristuksen kärsimykset tulevat runsaina osaksemme, samoin tulee myös lohdutus runsaana Kristuksen kautta.
6. Jos olemme ahdingossa, se tapahtuu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi. Jos taas saamme lohdutusta, sekin tapahtuu teille lohdutukseksi ja vaikuttaa, että kestätte samoja kärsimyksiä, joita mekin koemme. Luja toivomme on, että te kestätte.
7. Tiedämmehän, että kuten te olette osallisia kärsimyksistä, te olette samoin osallisia myös lohdutuksesta.
Paavalin ahdinko Aasiassa
8. Emme tahdo, veljet, jättää teitä tietämättömiksi siitä ahdingosta, missä olimme Aasiassa. Vaikeutemme olivat niin suuria, ylivoimaisia, ettemme enää uskoneet selviävämme hengissä.
9. Me jo luulimme olevamme kuoleman omia, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka herättää kuolleet.
10. Hän pelasti meidät suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa. Meillä on häneen se toivo, että hän vastakin pelastaa.
11. Autattehan tekin meitä rukouksillanne, että tähtemme monesta suusta kohoaisi runsas kiitos osaksemme tulleesta armosta!
____________________________________
Ps 40:11-18
11. Sinun vanhurskauttasi en pidä omana tietonani, vaan puhun uskollisuudestasi ja avustasi. Minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta.
12. Herra, älä sulje minulta laupeuttasi. Sinun armosi ja totuutesi varjelkoon minua aina.
13. Lukemattomat vaivat saartavat minua. Rikkomukseni ovat ottaneet minut kiinni, niin etten voi nähdä. Ne ovat useammat kuin pääni hiukset, ja rohkeus on mennyt minulta.
14. Armossasi pelasta minut, Herra, riennä avukseni.
15. Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka etsivät henkeäni tuhotakseen sen. Peräytykööt ja joutukoot häpeään ne, jotka tahtovat minulle pahaa.
16. Kauhistukoot häpeästään ne, jotka sanovat minulle: “Kas niin, kas niin!”
17. Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät. Sinun pelastustasi rakastavat sanokoot aina: “Ylistetty olkoon Herra!”
18. Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet minun apuni ja pelastajani. Jumalani, älä viivy!
____________________________________
Snl 22:2-4
2. Rikas ja köyhä kohtaavat toisensa. Herra on luonut molemmat.
3. Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon.
4. Nöyryyden ja Herran pelon palkka on rikkaus, kunnia ja elämä.