RAAMATTU LÄPI VUODESSA
____________________________________
Job 28:1 – 30:31
28. LUKU
Maan aarteita kaivetaan
1. ”Hopeallakin on suonensa ja löytöpaikkansa kullalla, joka puhdistetaan.
2. Rauta otetaan maasta, ja kivestä sulatetaan vaski.
3. Pimeydestä tehdään loppu ja tutkitaan tyystin kivi, jonka synkkä pilkkopimeä peittää.
4. Kaivoskuilu avataan syrjässä asutusta paikasta, kulkijain unohtamina. Poissa ihmisten luota he riippuvat ja heiluvat.
5. Maasta kasvaa leipä, mutta maan uumenet mullistetaan kuin tulen voimalla.
6. Sen kivissä on safiirilla sijansa, siellä on kultahiekkaa.
7. Polkua sinne ei tiedä kotka, eikä haukan silmä sitä havaitse.
8. Sitä eivät astu ylväät eläimet, ei leijona sitä kulje.
9. Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen, ja vuoret mullistetaan juuriaan myöten.
10. Kallioihin murretaan käytäviä, ja silmä näkee kaikkinaisia kalleuksia.
11. Vesisuonet estetään tihkumasta, ja salatut saatetaan päivänvaloon.
Mistä viisaus?
12. Mutta viisaus, mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?
13. Ihminen ei tunne sille vertaa, eikä sitä löydy elävien maasta.
14. Syvyys sanoo: ’Ei se ole minussa’, ja meri sanoo: ’Ei se ole minunkaan luonani’.
15. Sitä ei voida ostaa puhtaalla kullalla, eikä sen hintaa punnita hopeassa.
16. Sitä ei korvaa Oofirin kulta, ei kallis onyks-kivi eikä safiiri.
17. Sille ei vedä vertoja kulta eikä lasi, eivät riitä sen vaihtohinnaksi aitokultaiset kalut.
18. Koralleja ja kristalleja ei sen rinnalla mainita, ja viisauden omistaminen on helmiä kalliimpi.
19. Kuusin topaasi ei vedä sille vertoja, ei korvaa sitä puhdas kulta.
20. Mistä siis tulee viisaus, ja missä on ymmärryksen asuinsija?
21. Se on peitetty kaikkien elollisten silmiltä, salattu taivaan linnuiltakin.
22. Manala ja kuolema sanovat: ’Korvamme ovat kuulleet siitä vain kerrottavan’.
Jumala tuntee tien viisauteen
23. Jumala tietää tien sen luo, hän tuntee sen asuinpaikan.
24. Hän katsoo maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mitä on taivaan alla.
25. Kun hän antoi tuulelle voiman ja määräsi mitalla vedet,
26. kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien,
27. silloin hän sen näki ja ilmoitti, toi sen esille ja sen myös tutki.
28. Ihmiselle hän sanoi: ’Herran pelko on viisautta ja pahan karttaminen on ymmärrystä’.”
29. LUKU
Jumalan ystävyys majan yllä
1. Job jatkoi puhettaan:
2. ”Jospa olisin kuten olin aiemmin kuluneina kuukausina, niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3. jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä vaelsin hänen valossaan pimeyden halki!
4. Jospa olisin kuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5. jolloin Kaikkivaltias oli vielä kanssani ja poikani ympäröivät minua,
6. jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7. Kun minä menin kaupunkiin porttiaukealle ja asetin istuimeni torille,
8. nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9. päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10. Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11. Jonka korva kuuli minusta ylisti minua onnelliseksi, jonka silmä minut näki, todisti minusta.
12. Minä pelastin kurjan, joka huusi apua, ja orvon, jolla ei ollut auttajaa.
13. Menehtyvän siunaus tuli osakseni, ja minä ilahdutin lesken sydämen.
14. Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut. Oikeus oli minulla kuin viitta ja päähine.
15. Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka,
16. köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17. Minä murskasin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.
18. Silloin ajattelin: ’Pesääni minä saan kuolla, ja päiväni lisään paljoiksi kuin hiekka.
19. Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy oksillani.
20. Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu kädessäni.’
21. He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22. Puhuttuani he eivät enää sanaa sanoneet, puheeni vuoti vihmana heihin.
23. He odottivat minua kuin sadetta ja avasivat suunsa kuin kevätkuurolle.
24. Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomia, eivätkä he jääneet synkiksi kasvojeni loisteessa.
25. Jos suvaitsin mennä heidän luokseen, minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, kuin se, joka lohduttaa murheellisia.”
30. LUKU
Nykyinen onneton tilanne
1. ”Mutta nyt elinpäiviltään nuoremmat nauravat minulle, nuo, joiden isiä en pitänyt kelvollisina edes paimenkoirieni pariin.
2. Mitäpä minua hyödyttäisi heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
3. puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata.
4. He poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
5. Heidät karkotetaan ihmisten parista. Heitä vastaan nostetaan hälytys kuin varasta vastaan.
6. Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakuopissa ja kallioluolissa.
7. Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat,
8. nuo houkkioiden ja kunniattomien sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
9. Heille olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen joutunut heidän jutukseen.
10. He inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
11. Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minua, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
12. Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi. He lyövät jalat altani ja luovat turmateitään minua vastaan.
13. He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa.
14. Kuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
15. Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan. Kuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja onneni katoaa kuin pilvi.
16. Sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
17. Yö kaivaa luut ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
18. Kaikkivallan voimasta verhoni on muuttunut muodottomaksi: se kiristyy ympärilleni kuin paitani pääntie.
19. Hän on heittänyt minut lokaan, ja olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
Jumala ei vastaa
20. Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle. Minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.
21. Sinä muutut minulle tylyksi, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
22. Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
23. Minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, mihin kaikki elävä kokoontuu.
24. Mutta eikö saisi hukkuessaan ojentaa kättään tai huutaa apua onnettomuudessa?
25. Vai enkö itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
26. Kun odotin onnea, tuli onnettomuus. Minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
27. Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat tavanneet minut.
28. Minä käyn murheasussa ilman päivänpaistetta, nousen ja huudan väkijoukossa.
29. Minusta on tullut sakaalien veli ja strutsien [kamelikurkien] kumppani.
30. Nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
31. Kitarani soi valitusta, ja huiluni sävel oli itkun ääntä.”
____________________________________
2Kr 2:12-17
Avoin ovi Trooaassa
12. Tultuani Trooaaseen julistamaan Kristuksen evankeliumia minulle avautui ovi työhön Herrassa.
13. En kuitenkaan saanut hengessäni lepoa, kun en tavannut Tiitusta, veljeäni. Sanoin siksi heille jäähyväiset ja lähdin Makedoniaan.
Elämän tuoksu – kuoleman löyhkä
14. Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!
15. Me olemme näet Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa.
16. Se on toisille kuoleman löyhkä kuolemaksi, toisille taas elämän tuoksu elämäksi. Kuka on tällaiseen kelvollinen?.
17. Me emme ole kuten ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme sitä puhtaasta mielestä, tehden sen Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, Kristuksessa.
____________________________________
Ps 42:1-12
TOINEN KIRJA 42-72
42. PSALMI
Sieluni janoaa Jumalaa
1. Veisuunjohtajalle. Koorahilaisten psalmi.
2. Niin kuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.
3. Sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla Jumalan kasvojen eteen?
4. Kyyneleeni ovat ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: ”Missä on Jumalasi?”
5. Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, menin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.
6. Miksi murehdit, sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.
7. Jumalani, sieluni on murheellinen minussa. Sen tähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.
8. Sinun koskiesi pauhussa syvyys huutaa syvyydelle. Kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät päälleni.
9. Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan ja rukoilen elämäni Jumalaa.
10. Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: ”Miksi olet minut unohtanut? Miksi minun täytyy kulkea murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?”
11. Vaiva jäytää luitani, kun viholliseni häpäisevät minua, sanovat minulle kaiken päivää: ”Missä on Jumalasi?”
12. Miksi murehdit, sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Vielä minä saan kiittää häntä, kasvojeni apua, Jumalaani.
____________________________________
Snl 22:7
7. Rikas hallitsee köyhiä, ja velallinen joutuu velkojan orjaksi.