RAAMATTU LÄPI VUODESSA
elokuu 29
____________________________________
Job 31:1 – 33:33
31. LUKU
Job puolustaa vaellustaan
1. “Silmäini kanssa olen tehnyt liiton: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!
2. Minkä osan silloin Jumala antaisi ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?
3. Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.
4. Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia askeleitani?
5. Jos milloin vääryydessä vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,
6. punnitkoon minut Jumala oikealla vaa’alla, ja hän on toteava nuhteettomuuteni.
7. Jos askeleeni poikkesivat tieltä, jos sydämeni seurasi silmiäni, tai tahra tarttui käsiini,
8. syököön toinen, mitä minä kylvän, ja vesani revittäköön juurineen.
9. Jos sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,
10. niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut.
11. Se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,
12. tuli, joka kuluttaisi tuhoon saakka ja hävittäisi kaiken saamani.
13. Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita kanssani,
14. niin mitä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?
15. Eikö Luoja, joka muovasi minut äidin kohdussa, tehnyt häntäkin, valmistanut meidät molemmat äidin sydämen alla?
16. Olenko kieltänyt kurjilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?
17. Olenko syönyt leipäpalani yksin, orvonkin saamatta syödä siitä?
18. En ole, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä kuin oma isä ja hänen äitinsä kohdusta asti häntä holhosin.
19. Jos näin menehtyvän vaatteettomana ja köyhän verhoa vailla,
20. jos hänen ruumiinsa jäsenet eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä karitsojeni villoilla,
21. jos puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,
22. niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltaan.
23. Silloin minun olisi pelättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.
24. Jos minä panin luottamukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: ‘Sinä olet turvani’,
25. jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri, ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,
26. jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka mahtavana vaelsi,
27. sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni heitti niille suudelmia,
28. sekin olisi raskaasti rangaistava rikos, sillä niin olisin kieltänyt taivaan Jumalan.
29. Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä kohtasi onnettomuus?
30. En ole sallinut suuni tehdä syntiä, kiroten vaatia hänen henkeään.
31. Eikö talonväkeni ole myönnettävä, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?
32. Muukalaisen ei tarvinnut viettää yötä ulkona. Minä pidin oveni auki tielle päin.
33. Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni?
34. Olenko suurta joukkoa säikkyen ja koko heimon ylenkatsetta peläten pysynyt hiljaa, ovestani ulkonematta?
Kaikkivaltias vastatkoon minulle!
35. Jospa joku kuuntelisi minua! Tuossa on puumerkkini*! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!
36. Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.
37. Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä kuin ruhtinas.
38. Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,
39. jos kulutin sen voiman maksamatta työmiehille ja saatoin sen omistajat huokaamaan,
40. niin kasvakoon se vehnän sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa.”
Tähän päättyvät Jobin puheet.
Elihun puheet
32. LUKU
“Minäkin ilmoitan, mitä tiedän”
1. Nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän piti itseään vanhurskaana.
2. Buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua, närkästyi Jobiin, koska tämä piti itseään vanhurskaampana kuin Jumala.
3. Hän närkästyi myös tämän kolmeen ystävään, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.
4. Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhempia.
5. Nähdessään, ettei noilla kolmella enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, Elihu närkästyi.
6. Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, sanoi: “Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhoja. Siksi minä arkailin ja pelkäsin tuoda julki tietoani teille.
7. Minä ajattelin: ‘Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta’.
8. Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
9. Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.
10. Sen tähden minä sanon: Kuule minua! Minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
11. Olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.
12. Minä tarkkasin teitä. Kukaan ei kuitenkaan ole kumonnut Jobin sanoja, kukaan teistä ei ole voinut vastata hänen puheisiinsa.
13. Älkää sanoko: ‘Me olemme löytäneet viisauden, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen’.
14. Minua vastaan hän ei ole tuonut todisteita, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.
15. He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa. Heiltä puuttuvat sanat.
16. Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he seisovat siinä enää vastaamatta?
17. Vastaanpa minäkin osaltani ja tuon julki, mitä tiedän.
18. Olen näet täynnä sanoja, henkeni kuohuu, olen pakahtua.
19. Rintani on kuin viini, jolle ei avata reikää, se on repeämäisillään kuten nuorella viinillä täytetyt leilit.
20. Tahdon puhua saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
21. En pidä kenenkään puolta enkä imartele ketään.
22. En osaa imarrella. Jos sen tekisin, Luojani ottaisi minut kohta pois.”
33. LUKU
Elihu jatkaa:
1. “Nyt, Job, kuuntele puhettani, ota korviisi kaikki sanani.
2. Olen avannut suuni, kieleni puhuu suulakeni alla.
3. Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani. Mitä huuleni tietävät, sen ne suoraan sanovat.
4. Jumalan Henki on luonut minut, ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minua.
5. Vastaa minulle, jos osaat. Varustaudu minua vastaan, nouse taisteluun.
6. Jumalan edessä olen samanlainen kuin sinä: hyppysellinen savea olen minäkin.
7. Minusta ei käy kauhu, joka sinut peljästyttää, eikä painoni ole raskaana päälläsi.
Sinä vakuutat olevasi puhdas
8. Sinä olet sanonut korvieni kuullen, olen kuullut sinun sanojesi äänen:
9. ‘Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa. Olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä.
10. Hän keksii vihan syitä minua vastaan, Hän pitää minua vihollisenaan.
11. Hän panee jalkani jalkapuuhun, vartioi kaikkia polkujani’.
12. Siinä et ole oikeassa. Minä vastaan sinulle, sillä Jumala on suurempi kuin ihminen.
13. Miksi olet riidellyt häntä vastaan, jos hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin?
Jumala puhuu monella tavalla
14. Jumala puhuu tavalla ja toisella. Sitä ei vain huomata.
15. Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset, ja he nukkuvat vuoteillaan.
16. Hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen
17. kääntääkseen heidät pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä,
18. säästääkseen hänen elämänsä turmiosta* ja hänet juoksemasta keihäiden saaliiksi.
Sairauden kuritus
19. Häntä kuritetaan myös tuskalla vuoteessaan, kun kipu hellittämättä repii hänen luitaan.
20. Hän inhoaa leipää, ja herkkuruoka ei hänelle kelpaa.
21. Hänen ruumiinsa kuihtuu olemattomiin, ja hänen luunsa erottuvat nahan alta.
22. Näin hänen elämänsä lähenee hautaa ja hänen henkensä kuolonvaltoja.
Välittäjä, lunastusmaksu
23. Jos hänen puolellaan on silloin enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen vilpittömyydestä, hänen
puolestaan,
24. niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: ‘Pelasta hänet vajoamasta turmioon. Olen saanut lunastusmaksun’.
25. Silloin hänen ruumiinsa jälleen uhkuu nuoruuden voimaa, hän palaa takaisin nuoruutensa päiviin.
26. Hän rukoilee, ja Jumala mielistyy häneen, ja hän saa riemuiten katsella Jumalan kasvoja. Niin hän palauttaa ihmiselle vanhurskautensa.
27. Hän laulaa nyt muille ihmisille ja sanoo: ‘Olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta sitä ei rangaistu minulle.
28. Hän pelasti elämäni joutumasta turmioon, ja minä näen elämän valon’.
29. Kaikkea tätä Jumala tekee kahdesti ja kolmastikin ihmiselle
30. palauttaakseen hänet turmiosta ja antaakseen hänelle elämän valon.
Kuuntele, Job!
31. Tarkkaa, Job, kuuntele minua. Vaikene ja anna minun puhua.
32. Jos sinulla on sanottavaa, vastaa minulle: Puhu, sillä mielelläni soisin sinun olevan oikeassa.
33. Ellet, niin kuuntele minua. Vaikene, minä opetan sinulle viisautta.”
____________________________________
2Kr 3:1-18
3. LUKU
Suosituskirjeet
1. Alammeko taas suositella itseämme? Tarvitsemmeko joidenkin tavoin suosituskirjeitä teille tai teiltä?
2. Te olette meidän kirjeemme, sydämiinne kirjoitettu kaikkien ihmisten nähtäväksi ja luettavaksi.
3. Onhan ilmeistä, että te olette Kristuksen kirje, meidän toimestamme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan ihmissydämiin.
4. Tällainen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan.
5. Meillä ei tosin ole itsellämme kykyä ajatella jotakin, aivan kuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta.
Kirjain ja Henki
6. Hän on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen. Sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi*.
7. Jo kuoleman palveluviran* säädökset, kirjaimin kiviin kaiverretut, säteilivät sellaista kirkkautta, että Israelin lapset eivät sietäneet katsella Mooseksen kasvoja niiden säteilyn tähden, mikä kuitenkin oli katoavaa.
8. Kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen palveluvirka kirkkautta!
9. Sillä jos kadotustuomion palveluvirka jo oli kirkkautta, niin vanhurskauden palveluvirka on vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta.
10. Se, mikä ennen oli kirkkautta, on tämän rinnalla kirkkautta vailla sen ylivoimaisen kirkkauden tähden.
11. Jos sillä, mikä on katoavaa, oli kirkkautta, niin paljoa enemmän on kirkkautta sillä, mikä on pysyvää.
Mooseksen peite
12. Koska meillä on tällainen toivo, me olemme aivan rohkeita
13. emmekä tee kuten Mooses, joka pani kasvoilleen peitteen, etteivät Israelin lapset olisi nähneet sen loppua, mikä oli katoavaa.
14. Heidän mielensä kuitenkin paatuivat. Vielä tänäkin päivänä sama peite pysyy vanhan liiton kirjoituksia luettaessa poistamatta. Vasta Kristuksessa se katoaa.
15. Moosesta lukiessaan heillä on nytkin peite sydämensä päällä.
16. Mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois.
17. Herra on Henki, ja missä on Herran Henki, siinä on vapaus.
Hengen uudistava työ
18. Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.
____________________________________
Ps 43:1-5
43. PSALMI
Edellisen psalmin jatkoa
1. Auta minut oikeuteeni, Jumala, ja aja asiani armotonta kansaa vastaan. Päästä minut petollisista ja vääristä ihmisistä.
2. Sinähän olet minun Jumalani, turvani. Miksi olet minut hylännyt? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?
3. Lähetä valosi ja totuutesi. Ne minua johdattakoot, viekööt minut pyhälle vuorellesi, pyhäkköösi,
4. että saisin tulla Jumalan alttarin eteen, Jumalan eteen, joka on iloni ja riemuni, ja kiittäisin kitaralla sinua, Jumala, minun Jumalani.
5. Miksi murehdit, sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Vielä minä saan kiittää häntä, kasvojeni apua, Jumalaani.
____________________________________
Snl 22:8-9
8. Vääryyttä kylvävä niittää turmiota, ja hänen vihansa vitsa häviää.
9. Hyvänsuopa saa siunauksen, sillä hän antaa leivästään puutetta kärsivälle.