RAAMATTU LÄPI VUODESSA
elokuu 31
____________________________________
Job 37:1 – 39:38
37. LUKU
Jumala hallitsee pilviä ja tuulta
1. ”Sydämeni vapisee siitä ja hypähtää paikoiltaan.
2. Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustaan.
3. Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.
4.. Sen kintereillä ärjyy ääni. Hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan äänensä raikuessa.
5. Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme voi käsittää.
6. Hän sanoo lumelle: ’Putoa maahan’, samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.
7. Jokaisen ihmisen käteen hän on pannut sinetin*, että kaikki ihmiset tuntisivat hänen tekonsa.
8. Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissaan.
9. Majastaan tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.
10. Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet kovettuvat jääksi*. Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkospilvensä.
12. Hänen ohjaaminaan ne vyöryvät sinne tänne tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.
13. Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.
Pilvet ja tuulet
14. Ota tämä korviisi, Job! Pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.
15. Tiedätkö, kuinka Jumala teettää niillä tekonsa, ja miten valo leimahtaa hänen pilvestään?
16. Ymmärrätkö, miten pilvet voivat leijua ilmassa, käsitätkö hänen, Kaikkitietävän, ihmeensä?
17. Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,
18. levitätkö sinä hänen kanssaan pilvet vahvoiksi kuin valettu kuvastin*.
19. Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava. Pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.
20. Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoaan!
21. Nyt ei nähdä valoa, pilvet peittävät sen. Se loistaa kirkkaana, kun tuuli on puhaltanut ja puhdistanut taivaan.
22. Pohjoisesta tulee kultainen hohde. Jumalan yllä on pelottava valtasuuruus.
23. Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei polje oikeutta ja täydellistä vanhurskautta.
24. Sen tähden peljätkööt häntä ihmiset. Hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas.”
JUMALA VASTAA JOBILLE 38-41
Jumalan ensimmäinen puhe
38. LUKU
1. Herra vastasi Jobille tuulispäästä:
2. ”Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni?
3. Vyötä nyt kupeesi kuin mies. Minä kysyn sinulta, opeta minua.
4. Missä olit silloin, kun minä perustin maan? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.
5. Kuka on määrännyt sen mitat, tottapa sen tiedät? Tai kuka on vetänyt mittanuoran sen yli?
6. Mihin upotettiin sen perustukset, tai kuka laski sen kulmakiven,
7. kun kaikki aamutähdet iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?
8. Kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja lähti kohdusta,
9. kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi,
10. kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet
11. ja sanoin: ’Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et. Tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua’?
12. Oletko elämäsi aikana käskenyt päivän koittaa tai osoittanut aamuruskolle paikkansa,
13. että se tarttuisi maan liepeisiin ja pudistaisi jumalattomat siitä pois?
14. Silloin se muuttuu kuin savi sinetin alla, ja kaikki tulee kuin vaatetettuna esille.
15. Jumalattomilta riistetään heidän valonsa, ja kohonnut käsivarsi murskataan.
16. Oletko astunut alas meren lähdesuonille asti ja kulkenut syvyyden kuilut?
17. Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt pimeyden portit?
18. Käsitätkö, kuinka avara maa on? Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät.
19. Mikä on tie sinne, missä valo asuu, ja missä on pimeyden asuinsija,
20. että saattaisit sen alueelleen ja tuntisit polut sen majalle?
21. Kaiketi sen tiedät? Synnyithän sinä jo silloin, ja onhan päiviesi luku ylen suuri!
22. Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot,
23. jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun päiväksi?
24. Mitä tietä jakaantuu valo, mitä tietä itätuuli leviää yli maan?
25. Kuka on avannut väylän sadekuurolle ja ukkospilvelle tien,
26. niin että sataa maahan, joka on asumaton, erämaahan, jossa ei ole ihmistä,
27. niin että autio erämaa saa kylläkseen, ja maa kasvaa vihantaa ruohoa?
28. Onko sateella isää, tai kuka on synnyttänyt kastepisarat?
29. Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän?
30. Vesi kovettuu kuin kiveksi, ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni*?
31. Voitko solmita Seulasten siteet tai irroittaa kahleista Orionin?
32. Voitko tuoda esiin eläintarhan tähdet aikanaan ja johdattaa Hyadit lapsineen?
33. Tunnetko taivaan lait, tai sinäkö säädät, miten se maata vallitsee?
34. Voitko korottaa äänesi pilviin ja saada vesitulvan peittämään itsesi?
35. Voitko lähettää salamat menemään, niin että ne sanovat sinulle: ’Tässä me olemme’?
36. Kuka on pannut viisautta sisimpiin, tai kuka on antanut ymmärrystä ihmismieliin*?
37. Kuka on niin viisas, että laskee pilvien luvun, kuka kaataa tyhjiksi taivaan leilit,
38. kun multa on kuivunut kovaksi kuin valettu ja maakokkareet takertuneet toisiinsa?”
39. LUKU
HERRA jatkaa:
1. ”Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonien nälän,
2. kun ne kyyristyvät luolissaan ja ovat väijyksissä tiheikössä?
3. Kuka hankkii ravinnon korpille, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?
4. Tiedätkö vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
5. Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
6. Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
7. Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla. Ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaa.
8. Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
9. sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
10. Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule.
11. Se tähystelee vuorilta laiduntaan ja etsii kaikkea vihantaa.
12. Taipuuko oryx-antilooppi* sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
13. Voitko ohjaksilla pakottaa oryx-antiloopin vaolle, tai äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
14. Voitko siihen luottaa siksi, että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
15. Voitko uskoa, että se palaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
16. Strutsin siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
17. Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
18. Se ei ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
19. Se on tyly poikasilleen, kuin ne eivät olisikaan sen omia. Hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
20. Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
21. Kun se kiitää ilmaa piesten, se nauraa hevoselle ja ratsumiehelle.
22. Sinäkö annat hevoselle voiman, puet sen kaulan liehuvalla harjalla?
23. Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on pelottava.
24. Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
25. Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
26. Sen yllä kalisee nuoliviini, välkähtää keihäs ja peitsi.
27. Jyrinä ja jytinä käy, kun se laukaten ahmii taivalta. Mikään ei pidätä sitä sotatorven pauhatessa.
28. Milloin ikinä sotapasuuna soi, se hirnuu: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
29. Sinunko ymmärryksesi voimasta haukka kohoaa korkealle, levittää siipensä etelätuuleen?
30. Tai sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
31. Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
32. Sieltä se tähystelee saalista. Kauas katsovat sen silmät.
33. Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin.”
34. Herra sanoi Jobille:
35. ”Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!”
Jobin vastaus Herralle
36. Silloin Job vastasi Herralle:
37. ”Minä olen siihen liian halpa. Mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni.
38. Kerran olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee.”
____________________________________
2Kr 4:13 – 5:10
Uskon Henki
13. Meillä on täten sama uskon Henki, kuten on kirjoitettu: ”Minä uskon, sen tähden minä puhun.” Niin mekin uskomme, ja siksi myös puhumme.
14. Me tiedämme, että hän, joka herätti kuolleista Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava eteensä teidän kanssanne.
15. Tämä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.
16. Sen tähden me emme lannistu, vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
17. Tämä hetkisen kestävä kevyt ahdinkomme tuottaa iäisen ja määrättömän kirkkauden
18. meille, jotka emme katso näkyviä, vaan näkymättömiä. Näkyvähän kestää vain aikansa, mutta näkymätön iäisesti.
5. LUKU
Maallinen ja iäinen maja
1. Me tiedämme, että vaikka maallinen majamme hajotetaankin maahan, Jumalalla on meitä varten asumus taivaissa, ikuinen maja, mikä ei ole käsin tehty.
2. Siksi me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme.
3. Siihen kerran pukeuduttuamme meitä ei enää havaita ryysyissä oleviksi*.
4. Me tässä majassa olevat huokaamme raskautettuina, koska emme halua riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi kuolevaisen.
5. Jumala on valmistanut meidät juuri tähän, antaen meille Hengen vakuudeksi.
6. Me olemme siis aina turvallisella mielellä, vaikka tiedämme, että tässä ruumiissamme asuessamme olemme poissa Herran luota.
7. Me vaellamme näet uskossa emmekä näkemisessä.
8. Mutta mielemme on turvallinen ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran luo.
9. Me ahkeroimme siksi noudattaa hänen mieltään, olimmepa kotona tai poissa.
10. Sillä meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, mitä on ruumiissa ollessaan tehnyt, joko hyvää tai pahaa.
____________________________________
Ps 44:10-27
10. Kuitenkin sinä hylkäsit meidät ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan joukkojemme kanssa.
11. Sinä käänsit meidät pakoon vihollisen edessä, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
12. Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, hajotit meidät muiden kansojen keskuuteen.
13. Sinä myit kansasi halvasta etkä heistä paljoakaan hintaa saanut.
14. Sinä jätit meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvien pilkaksi ja ivaksi.
15. Sinä saatoit meidät sananparreksi muille kansoille, pään pudistukseksi kansakunnille.
16. Häväistykseni on joka päivä edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut
17. herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
18. Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unohtaneet emmekä rikkoneet liittoasi.
19. Sydämemme ei ole sinusta luopunut eivätkä askeleemme poikenneet polultasi.
20. Kuitenkin sinä runtelit meitä sakaalien asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
21. Jos me olisimme unohtaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
22. eikö Jumala olisi saanut sitä tutkituksi? Hänhän tuntee sydämen salaisuudet?
23. Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
24. Herää, Herra, miksi nukut? Nouse, älä hylkää ainiaaksi.
25. Miksi peität kasvosi, unohdat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
26. Elämämme on vaipunut tomuun, ruumiimme painunut maahan.
27. Nouse, auta meitä ja pelasta meidät armosi tähden.
____________________________________
Snl 22:13
13. Laiska sanoo: ”Ulkona on leijona. Tappavat vielä minut torilla.”