RAAMATTU LÄPI VUODESSA
elokuu 9
____________________________________
Esra 8:21 – 9:15
21. Minä kuulutin Ahavajoella paaston, että me nöyrtyisimme Jumalan edessä ja anoisimme häneltä suotuisaa matkaa itsellemme, vaimoillemme, lapsillemme ja kaikille tavaroillemme.
22. Minua näet hävetti pyytää kuninkaalta sotaväkeä ja ratsumiehiä suojaksi vihollisia vastaan matkalla, koska olimme sanoneet kuninkaalle: ”Meidän Jumalamme käsi on kaikkien häntä etsivien päällä, heidän parhaakseen. Mutta hänen voimansa ja vihansa on kaikkia vastaan, jotka hylkäävät hänet.”
23. Niin me paastosimme ja anoimme tätä Jumalaltamme, ja hän kuuli meidän rukouksemme.
24. Minä valitsin pappien päämiehistä 12, nimittäin Seerebjan ja Hasabjan sekä heidän kanssaan 10 heidän veljistään,
25. ja punnitsin heille hopean, kullan ja kalut, sen antimen, minkä kuningas, hänen neuvonantajansa, ruhtinaansa ja kaikki siellä olevat israelilaiset olivat lahjoittaneet Jumalamme temppeliä varten.
26. Minä punnitsin heille käteen hopeaa 650 talenttia sekä hopeakaluja 100 talenttia ja kultaa 100 talenttia,
27. 20 kultapikaria, arvoltaan 1.000 dareikkia, sekä kaksi hienoa, kullankiiltävää vaskiastiaa, kallisarvoista kuin kulta.
28. Minä sanoin heille: ”Teidät on pyhitetty Herralle, ja kalut on pyhitetty. Hopea ja kulta on vapaaehtoinen lahja Herralle, teidän isienne Jumalalle.
29. Vartioikaa siis niitä ja säilyttäkää ne, kunnes punnitsette ne pappien päämiesten, leeviläisten ja Israelin perhekuntien päämiesten edessä Jerusalemissa, Herran temppelin kammioissa.
30. Papit ja leeviläiset ottivat haltuunsa punnitun hopean, kullan ja kalut viedäkseen ne Jerusalemiin Jumalamme temppeliin.
31. Me lähdimme liikkeelle Ahavajoelta ensimmäisen kuun 12. päivänä mennäksemme Jerusalemiin. Jumalamme käsi oli päällämme, ja hän pelasti meidät vihollisten käsistä ja väijytyksistä tiellä.
32. Me tulimme Jerusalemiin ja lepäsimme siellä kolme päivää.
33. Neljäntenä päivänä Jumalamme temppelissä punnittiin kulta ja kalut pappi Meremotin, Uurian pojan, huostaan. Hänen kanssaan oli Eleasar, Piinehaan poika, sekä heidän kanssaan leeviläiset Joosabad, Jeesuan poika, ja Nooadja, Binnuin poika.
34. Kaikki punnittiin lukumäärän ja painon mukaan, ja koko paino kirjoitettiin muistiin.
35. Vankeudesta tulleet pakkosiirtolaiset uhrasivat Israelin Jumalalle polttouhreiksi 12 härkää koko Israelin puolesta, 96 pässiä, 77 karitsaa ja 12 syntiuhripukkia, kaikki polttouhrina Herralle.
36. He jättivät kuninkaan määräykset kuninkaan satraapeille ja käskynhaltijoille, jotka olivat Eufratvirran tällä puolella. Nämä antoivat apuaan kansalle ja Jumalan temppelin asioihin.
9. LUKU
Seka-avioliitot
1. Kun tämä oli suoritettu loppuun, tulivat päämiehet minun luokseni ja sanoivat: ”Kansa, Israel, papit ja leeviläiset eivät ole eristäytyneet maan kansoista ja niiden kauhistavista teoista, se on, kanaanilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, jebusilaisista, ammonilaisista, mooabilaisista, egyptiläisistä ja amorilaisista.
2. Näiden tyttäriä he ovat ottaneet itselleen ja pojilleen vaimoiksi, ja niin on pyhä siemen sekaantunut maan kansoihin. Päämiehet ja johtajat ovat olleet ensimmäisinä tässä uskottomuudessa.”
3. Kuullessani tämän minä repäisin vaatteeni ja viittani, revin pääni hiuksia ja partaani, istuen järkyttyneenä.
4. Minun luokseni kokoontuivat kaikki, jotka pelkäsivät sitä, mitä Israelin Jumala oli puhunut pakkosiirtolaisuudesta palanneiden uskottomuudesta. Minä jäin istumaan järkyttyneenä ehtoouhriin asti.
Esran nuhteleva puhe
5. Ehtoouhrin aikana minä nousin nöyryyttämästä itseäni ja vaatteet revittyinä lankesin polvilleni. Ojentaen käteni Herran, Jumalani, puoleen,
6. minä sanoin: ”Jumalani, minä olen häpeissäni enkä kehtaa kohottaa kasvojani sinun puoleesi, Jumalani. Meidän rikkomuksemme ovat nousseet päämme yli, ja syyllisyytemme on kohonnut taivaaseen asti.
7. Isiemme ajasta tähän päivään asti syyllisyytemme on ollut suuri. Rikkomustemme tähden meidät, meidän kuninkaamme ja pappimme on annettu maan kuningasten käsiin miekan, vankeuden, ryöstön ja häpeän alaisiksi, kuten tähän päivään saakka on tapahtunut.
8. Nyt on meille hetkiseksi tullut armo Herralta, Jumalaltamme. Hän on sallinut pelastuneen joukon meistä jäädä jäljelle ja antanut meille jalansijan pyhässä paikassaan, että hän, Jumalamme, valaisisi silmiämme ja soisi meidän hiukan hengähtää orjuudessamme.
9. Orjiahan me olemme. Mutta orjuudessamme ei meidän Jumalamme ole meitä hylännyt. Hän on suonut meidän saavuttaa Persian kuningasten suosion ja hengähtää pystyttääksemme Jumalamme temppelin ja kohottaaksemme sen raunioistaan sekä on antanut meille suojatun paikan Juudassa ja Jerusalemissa.
10. Nyt, Jumalamme, mitä me sanomme kaiken tämän jälkeen? Mehän olemme hylänneet sinun käskysi,
11. jotka olet antanut palvelijaisi, profeettain, kautta, sanoen: ’Maa, jota te menette ottamaan omaksenne, on saastainen kansojen saastaisuuden tähden ja niiden kauhistavien tekojen tähden, joilla he ovat saastuttaneet sen äärestä toiseen.
12. Älkää siis antako tyttäriänne heidän pojilleen älkääkä ottako heidän tyttäriään pojillenne vaimoiksi. Älkää myöskään koskaan auttako heitä menestykseen ja hyvinvointiin. Näin te vahvistutte ja saatte syödä parasta, mitä on maassa, sekä jätätte sen ainaiseksi perinnöksi lapsillenne.’
13. Kaiken sen jälkeen, mikä meitä on kohdannut pahojen tekojemme ja suuren syyllisyyden tähden, sinä, Jumalamme, et ole rangaissut meitä ansion mukaan, vaan olet antanut tämmöisen joukon meistä pelastua.
14. Kävisimmekö me nyt jälleen rikkomaan sinun käskyjäsi ja lankoutumaan kansojen kanssa, joiden teot ovat kauhistavia? Etkö sinä silloin vihastuisi meihin siinä määrin, että tekisit meistä lopun, niin ettei ketään jäisi jäljelle eikä kukaan pelastuisi?
15. Herra, Israelin Jumala, sinä olet vanhurskas. Meitähän on jäljellä pelastuneita vain sen verran kuin on tänä päivänä. Me olemme sinun edessäsi syyllisiä emmekä voi kestää edessäsi.”
____________________________________
1 Kr 5:1-13
5. LUKU
Siveettömyyden tuomitseminen
1. Yleensä kuuluu, että teidän keskuudessanne on haureutta, jopa sellaista, jota ei ole pakanainkaan keskuudessa, että eräs mies pitää isänsä vaimoa*.
2. Silti te olette paisuneet pöyhkeiksi! Eikö teidän pikemminkin olisi pitänyt tulla murheellisiksi, että tuollaisen teon tehnyt poistettaisiin teidän keskuudestanne?
3. Vaikka olenkin ruumiillisesti poissa, olen kuitenkin hengessä läsnä. Kuin paikalla olevana olen jo päättänyt, että tuollaisen teon tehnyt
4. – kun olemme tulleet yhteen, te ja minun henkeni sekä Herramme Jeesuksen voima –
5. on Herran Jeesuksen nimessä hylättävä Saatanan haltuun syntisen luontonsa turmioksi, että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä.
6. Ei ole hyvä, että kerskaatte. Ettekö tiedä, että vähäinen määrä hapatetta hapattaa koko taikinan?
Seurakuntakuri
7. Peratkaa pois vanha hapantaikina, että teistä tulisi uusi taikina, kuten te olettekin happamattomia. Onhan Kristus, meidän pääsiäislampaamme, teurastettu.
8. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhan ilkeyden ja pahuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa.
9. Kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijöiden kanssa.
10. En tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita, anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta.
11. Kirjoitin teille, että jos joku veljeksi sanottu on huorintekijä tai ahne, epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja, juomari tai anastaja, ette seurustelisi ettekä söisikään sellaisen kanssa.
12. Onko minun asiani tuomita ulkopuolella olevia? Ettekö tekin tuomitse sisäpuolella olevia?
13. Ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. Poistakaa keskuudestanne mies*, joka on paha.
____________________________________
Ps 31:1-8
31. PSALMI
Herraan minä turvaan
1. Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi.
2. Herra, sinuun minä turvaan. Älä salli minun koskaan joutua häpeään, vapahda minut vanhurskaudessasi.
3. Kallista korvasi puoleeni, riennä, pelasta minut. Ole minulle turvakallio, vuorilinna, johon minut pelastat.
4. Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani, ja nimesi tähden sinä minua johdatat ja ohjaat.
5. Sinä päästät minut verkosta, jonka he ovat virittäneet eteeni, sillä sinä olet minun turvani.
6. Sinun käteesi minä annan henkeni. Sinä, Herra, olet lunastanut minut, sinä uskollinen Jumala.
7. Minä vihaan niitä, jotka seuraavat turhia epäjumalia, mutta turvaan Herraan.
8. Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, kun katsoit kurjuuttani, tunsit sieluni ahdistukset.
____________________________________
Snl 21:1-2
21. LUKU
Jatkoa elämän eri aloilta
1. Kuninkaan sydän on Herran kädessä kuin vesiojat: hän taivuttaa sen, minne tahtoo.
2. Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään oikeita, mutta Herra tutkii sydämet.