RAAMATTU LÄPI VUODESSA
joulukuu 14
____________________________________
Joona 1:1-4:11
Joona
1. LUKU
Herran käsky mennä Niiniveen
1. Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana:
2. “Nouse, mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sitä vastaan, sillä minä olen nähnyt heidän pahuutensa.”
Joona lähtee pakoon
3. Mutta Joona päätti paeta Herran edestä Tarsiiseen. Hän meni rannikolle Jaafoon* ja löysi laivan, joka oli lähdössä Tarsiiseen*. Maksettuaan laivamaksun Joona astui siihen mennäkseen heidän kanssaan Tarsiiseen, pois Herran kasvojen edestä.
4. Herra lähetti merelle kovan tuulen, niin että siellä nousi ankara myrsky, ja laiva oli vähällä hajota.
5. Merimiehet pelkäsivät ja huusivat avuksi kukin jumalaansa. He heittivät mereen laivassa olevat tavarat keventääkseen sitä. Joona oli mennyt alas laivan pohjalle ja pannut maata, ja hän nukkui sikeästi.
6. Laivuri tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: “Sinäkö vain nukut? Nouse ja huuda Jumalasi puoleen. Ehkäpä Jumala muistaa meitä, niin ettemme huku.”
7. Laivamiehet sanoivat toisilleen: “Tulkaa, heittäkäämme arpaa saadaksemme tietää, kenen tähden tämä onnettomuus on tullut meille.” Kun he heittivät arpaa, se lankesi Joonalle.
8. Niin he sanoivat hänelle: “Ilmoita meille, kenen tähden tämä onnettomuus on tullut meille. Mikä on toimesi, ja mistä sinä tulet? Mikä on maasi, ja mistä kansasta sinä olet?”
9. Hän vastasi heille: “Olen hebrealainen, ja pelkään Herraa, taivaan Jumalaa, joka on tehnyt meren ja kuivan maan.”
10. Silloin miehet pelkäsivät suuresti ja sanoivat hänelle: “Miksi olet tehnyt näin?” Miehet tiesivät, että hän oli pakenemassa Herran kasvojen edestä, sillä hän oli kertonut siitä heille.
11. He sanoivat hänelle: “Mitä on meidän tehtävä sinulle, että meri tyyntyisi meille?” Myrsky näet jatkui hellittämättä.
Joona heitetään mereen
12. Joona vastasi heille: “Ottakaa ja heittäkää minut mereen, niin meri tyyntyy teille, sillä minä tiedän, että tämä kova myrsky on tullut teille minun tähteni.”
13. Miehet soutivat päästäkseen takaisin kuivalle maalle, mutta eivät voineet, sillä meri myrskysi edelleen heitä vastaan.
14. He huusivat Herraa ja sanoivat: “Voi, Herra, älä anna meidän hukkua tämän miehen hengen tähden äläkä lue syyksemme viatonta verta. Sinähän, Herra, teet niin kuin sinulle on otollista.”
15. Sitten he tarttuivat Joonaan ja heittivät hänet mereen. Sen myrsky asettui kohta.
16. Miehet pelkäsivät suuresti Herraa, uhrasivat hänelle teurasuhrin ja tekivät lupauksia.
2. LUKU
Joona meripedon sisässä
1. Herra toimitti suuren kalan nielaisemaan Joonan. Joona oli kalan* sisässä kolme päivää ja kolme yötä.
2. Kalan sisässä Joona rukoili Herraa, Jumalaansa,
3. ja sanoi: “Ahdistuksissani minä huusin Herraa, ja hän vastasi minulle. Haudan kohdussa* minä huusin apua, ja sinä kuulit minun ääneni.
4. Sinä syöksit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröi minut. Kaikki sinun kuohusi ja aaltosi vyöryivät päälleni.
5. Minä ajattelin: “Olen karkotettu pois sinun silmiesi edestä. Saanhan kuitenkin yhä tähyillä pyhää temppeliäsi kohti.”
6. Vedet piirittivät koko elämäni, syvyys ympäröi minut, kaisla kietoutui päähäni.
7. Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat päälläni ainiaaksi. Sinä Herra, minun Jumalani, nostit kuitenkin elämäni ylös haudasta.
8. Kun sieluni nääntyi minussa, minä muistin Herraa, ja rukoukseni tuli sinun eteesi, pyhään temppeliisi.
9. Ne, jotka kunnioittavat vääriä jumalia, hylkäävät heille tarjolla olevan armon.
10. Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksen kaikuessa. Mitä olen luvannut, sen minä täytän. Herrassa on pelastus.”
11. Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle.
3. LUKU
Joona saarnaa Niinivessä
1. Joonalle tuli toistamiseen tämä Herran sana:
2. “Nouse ja mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja julista sille sanoma, minkä minä sinulle puhun.”
3. Niin Joona nousi ja meni Niiniveen Herran sanan mukaan. Niinive oli suuri kaupunki Jumalan edessä: kolme päivänmatkaa*.
4. Joona käveli kaupungissa aluksi yhden päivänmatkan ja saarnasi: “Vielä 40 päivää, ja Niinive hävitetään.”
Niiniveläiset nöyrtyvät
5. Niiniven asukkaat uskoivat Jumalaan, kuuluttivat paaston ja pukeutuivat säkkeihin, niin suuret kuin pienet.
6. Kun tieto tästä tuli Niiniven kuninkaalle, hän nousi valtaistuimeltaan, riisui yltään viittansa, verhoutui säkkiin ja istui tuhkaan.
7. Hän huudatti Niiniveessä: “Kuninkaan ja hänen ylimystensä määräys kuuluu: Älkööt ihmiset älköötkä eläimet, naudat ja lampaat, maistako mitään, käykö laitumella tai juoko vettä.
8. Verhoutukoot ihmiset ja eläimet säkkeihin, huutakoot kaikin voimin Jumalan puoleen, kääntykööt kukin pois pahalta tieltään ja väkivallasta, mikä tahraa heidän käsiään.
9. Ehkäpä Jumala luopuu aikomuksestaan ja leppyy, kääntyy vihansa hehkusta, niin ettemme tuhoudu.”
10. Kun Jumala näki, mitä he tekivät, että he kääntyivät pois pahalta tieltään, hän sääli heitä sen pahan* johdosta, mitä oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä.
4. LUKU
Joona vihastuu ja toivoo kuolemaa
1. Joona pahastui tästä kuitenkin kovin, ja hän vihastui.
2. Hän rukoili Herraa: “Voi Herra! Enkö minä sitä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ensin lähdin pakenemaan Tarsiiseen. Minä näet tiesin, että sinä olet armahtava ja laupias Jumala, pitkämielinen ja armosta rikas, ja että sinä säälit pahaa kärsiviä*.
3. Nyt Herra, ota minun henkeni, sillä kuolema on minulle parempi kuin elämä.”
Herra ojentaa Joonaa
4. Herra kysyi Joonalta: “Onko vihastumisesi oikea?”
5. Lähtien pois kaupungista Joona asettui sen itäpuolelle. Hän teki sinne itselleen lehtimajan ja kävi istumaan sen alle varjoon kunnes näkisi, miten kaupungin oli käyvä.
6. Jumala toimitti risiinikasvin* kasvamaan Joonan pään ylle, varjostamaan hänen päätään ja päästämään hänet mielipahasta. Joona oli kovin hyvillään risiinikasvista.
7. Seuraavana päivänä aamun sarastaessa Jumala kuitenkin pani madon kalvamaan risiinikasvia, niin että se kuivettui.
8. Auringon noustua Jumala pani kuuman itätuulen puhaltamaan, ja aurinko paahtoi Joonaa päähän, niin että häntä näännytti. Hän toivotti itselleen kuolemaa ja sanoi: “Parempi on minun kuolla kuin elää.”
9. Jumala sanoi Joonalle: “Onko vihastumisesi risiinikasvin tähden oikea?” Tämä vastasi: “Oikea on vihastumiseni kuolemaan asti.”
10. Niin Herra sanoi: “Sinä olet pahoillasi risiinikasvista, josta et ole nähnyt vaivaa, jota et ole kasvattanut, ja joka yhden yön lapsena syntyi ja yhden yön lapsena kuoli.
11. Enkö minä siis säälisi Niiniveä, suurta kaupunkia. Siinä on enemmän kuin 120.000 ihmistä, jotka eivät tiedä, kumpi käsi on oikea, kumpi vasen*, ja lisäksi paljon eläimiä?”
____________________________________
Ilm 5:1-14
5. LUKU
Sinetöity kirjakäärö
1. Minä näin, että valtaistuimella istuvan oikeassa kädessä oli kirjakäärö. Se oli molemmin puolin täyteen kirjoitettu ja seitsemällä sinetillä suljettu.
2. Ja minä näin mahtavan enkelin, joka kuulutti kovalla äänellä: “Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?”
3. Kukaan taivaassa, maan päällä tai maan alla ei kyennyt avaamaan kirjaa ja katsomaan siihen.
4. Minä itkin katkerasti sitä, ettei ollut ketään, joka olisi ollut arvollinen avaamaan kirjan ja katsomaan siihen.
5. Yksi vanhimmista sanoi minulle: “Älä itke. Leijona Juudan heimosta, Daavidin juurivesa, on voittanut. Hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä.”
Karitsa, sinettien avaaja
6. Minä näin, että valtaistuimen, niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, kuin teurastettu. Hänellä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat Jumalan seitsemän Henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan.
7. Hän tuli ja otti kirjan valtaistuimella istuvan oikeasta kädestä.
8. Kun hän oli ottanut kirjan, ne neljä olentoa ja 24 vanhinta lankesivat Karitsan eteen. Heillä oli kullakin kitara ja kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukouksia.
9. He veisasivat uutta virttä ja sanoivat: “Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut on teurastettu. Sinä olet verelläsi ostanut meidät Jumalalle kaikista sukukunnista, kielistä, kansoista ja heimoista.
10. Sinä olet tehnyt heidät Jumalallemme [armon]valtakunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä.”
11. Minä näin ja kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympäriltä. Heidän lukunsa oli 10.000 kertaa 10.000 ja 1000 kertaa 1000 [Sata yksi miljoonaa.].
12. He sanoivat kovalla äänellä: “Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman, rikkauden, viisauden, väkevyyden, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen.”
13. Minä kuulin, kuinka kaikki luodut taivaassa, maan päällä, maan alla ja merellä, kaikki mitä niissä on, sanoivat: “Valtaistuimella istuvalle ja Karitsalle ylistys, kunnia, kirkkaus ja valta aina ja iäisesti!”
14. Ne neljä olentoa sanoivat: “Aamen.” Vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumartaen palvoivat.
____________________________________
Ps 133:1-3
133. PSALMI
Veljessovun siunaus
1. Matkalaulu. Daavidin psalmi.
Miten hyvää ja suloista onkaan, että veljekset asuvat sovussa!
2. Se on kuin pään päällä oleva kallis öljy, jota tippuu partaan, Aaronin partaan, ja jota tippuu hänen viittansa liepeille.
3. Se on kuin Hermonin kaste, joka tippuu Siionin vuorille. Sinne on Herra säätänyt ainaisen siunauksen ja elämän.
____________________________________
Snl 29:26-27
26. Monet etsivät hallitsijan suosiota, mutta Herralta tulee miehelle oikeus.
27. Väärämielinen mies on vanhurskaille kauhistus, ja oikean tien kulkija on kauhistus jumalattomalle.