RAAMATTU LÄPI VUODESSA
____________________________________
1 Kun 20:1 – 21:29
20. LUKU
Ahab voittaa kahdesti Benhadadin
1. Benhadad, Aramin/Syyrian kuningas, kokosi kaiken sotajoukkonsa. Hänellä oli mukanaan 32 kuningasta* sekä hevosia ja sotavaunuja. Piirittäen Samarian hän ryhtyi taisteluun sitä vastaan.
2. Hän lähetti viestinviejiä kaupunkiin Ahabin, Israelin kuninkaan, luo
3. ja käski sanoa hänelle: ”Näin sanoo Benhadad: ’Sinun hopeasi ja kultasi ovat minun, ja myös sinun kauneimmat vaimosi ja lapsesi ovat minun’.”
4. Israelin kuningas vastasi: ”Niin kuin sinä olet sanonut, herrani, kuningas, minä olen sinun, minä ja kaikki, mitä minulla on.”
5. Mutta viestinviejät tulivat takaisin ja sanoivat: ”Näin sanoo Benhadad: ’Minä olen lähettänyt sinulle sanan ja käskenyt sinua antamaan minulle hopeasi ja kultasi, vaimosi ja lapsesi.
6. Minä lähetän huomenna tähän aikaan palvelijani luoksesi tutkimaan taloasi ja palvelijaisi taloja. Kaiken, mikä on sinun silmiesi ihastus, he ottavat haltuunsa ja vievät’.”
7. Silloin Israelin kuningas kutsui kaikki maan vanhimmat ja sanoi: ”Ymmärtäkää ja nähkää, että hän hankkii meille onnettomuutta. Kun hän lähetti vaatimaan minulta vaimojani ja lapsiani, hopeaani ja kultaani, minä en niitä häneltä kieltänyt.”
8. Kaikki vanhimmat ja koko kansa sanoivat hänelle: ”Älä kuuntele häntä äläkä suostu.”
9. Niin Ahab sanoi Benhadadin läheteille: ”Sanokaa herralleni, kuninkaalle: ’Kaiken, mitä sinä ensi kerralla käskit palvelijasi tehdä, minä teen, mutta tätä en voi tehdä’.” Lähetit menivät ja veivät tämän vastauksen hänelle.
10. Benhadad lähetti hänelle sanan: ”Jumalat rangaiskoot minua nyt ja vasta, jos Samarian tomu riittää täyttämään kaiken sen väen kourat, joka seuraa minua.”
11. Israelin kuningas vastasi: ”Sanokaa hänelle: ’Älköön se, joka vyöttäytyy miekkaan, kerskatko niin kuin se, joka sen riisuu’.”
12. Benhadad oli lehtimajoissa juomassa kuninkaitten kanssa. Kun hän kuuli tämän vastauksen, hän sanoi palvelijoilleen: ”Piiritys käyntiin!” Niin he panivat piirityksen käyntiin kaupunkia vastaan.
13. Eräs profeetta astui Ahabin, Israelin kuninkaan, eteen ja sanoi: ”Näin sanoo Herra: Näetkö kaiken tuon suuren lauman? Minä annan sen tänä päivänä sinun käsiisi, jotta tulisit tietämään, että minä olen Herra.”
14. Ahab kysyi: ”Kenen avulla?” Hän vastasi: ”Näin sanoo Herra: Maaherrojen palvelijain avulla.” Ahab kysyi vielä: ”Kuka aloittaa taistelun?” Hän vastasi: ”Sinä.”
15. Ahab katsasti maaherrojen palvelijat, ja heitä oli 232. Heidän jälkeensä hän katsasti koko Israelin sotaväen, ja heitä oli 7.000.
16. He tekivät hyökkäyksen keskipäivän aikaan, kun Benhadad oli juovuksissa ja joi lehtimajoissa, hän ja ne 32 kuningasta, jotka olivat tulleet hänen avukseen.
17. Maaherrojen palvelijat hyökkäsivät ensimmäisinä. Benhadad lähetti tiedustelemaan, mitä oli tekeillä, ja hänelle ilmoitettiin: ”Miehiä on lähtenyt liikkeelle Samariasta.”
18. Hän sanoi: ”Jos he ovat lähteneet liikkeelle rauha mielessä, ottakaa heidät kiinni elävinä. Jos he ovat lähteneet taistelemaan, ottakaa heidät sittenkin kiinni elävinä.”
19. Kun maaherrojen palvelijat ja sotajoukko, joka seurasi heitä, olivat hyökänneet kaupungista,
20. he surmasivat miehen kukin. Silloin aramilaiset pakenivat, ja Israel ajoi heitä takaa. Benhadad, Aramin kuningas, pääsi muutamien ratsumiesten kanssa pakoon hevosen selässä.
21. Israelin kuningas lähti liikkeelle ja valtasi hevoset ja sotavaunut. Niin hän tuotti aramilaisille suuren tappion.
22. Profeetta meni Israelin kuninkaan eteen ja sanoi hänelle: ”Vahvista itsesi, ymmärrä ja katso, mitä sinun on tehtävä, sillä vuoden vaihteessa Aramin kuningas hyökkää sinun kimppuusi.”
Aramilaisten uusi hyökkäys
23. Aramin kuninkaan palvelijat sanoivat hänelle: ”Heidän jumalansa on vuorijumala. Siksi he saivat meistä voiton. Mutta taistelkaamme heitä vastaan tasangolla, silloin me varmasti saamme heistä voiton.
24. Tee näin: pane pois kuninkaat, kukin paikaltaan, ja aseta käskynhaltijat heidän sijaansa.
25. Hanki sitten itsellesi sotajoukko, yhtä suuri kuin menettämäsi oli, yhtä monta hevosta ja yhtä monet sotavaunut. Taistelkaamme heitä vastaan tasangolla, niin me varmasti saamme heistä voiton.” Kuningas kuunteli heitä ja teki niin.
26. Vuoden vaihteessa Benhadad katsasti aramilaiset ja lähti Afekiin taistelemaan Israelia vastaan.
27. Israelilaiset samoin katsastettiin ja muonitettiin, ja he lähtivät heitä vastaan. Israelilaiset leiriytyivät heidän eteensä kuin kaksi pientä vuohilaumaa, mutta aramilaiset täyttivät koko tienoon.
28. Silloin Jumalan mies astui Israelin kuninkaan eteen ja sanoi: ”Näin sanoo Herra: Sen tähden, että aramilaiset ovat sanoneet: ’Herra on vuorijumala eikä laaksojumala’, minä annan koko tämän suuren lauman sinun käsiisi, tullaksenne tietämään, että minä olen Herra.”
29. He olivat leiriytyneinä vastakkain seitsemän päivää. Seitsemäntenä päivänä syntyi taistelu, ja israelilaiset surmasivat aramilaisia 100 jalkamiesten päällikköä yhtenä päivänä.
30. Jäljelle jääneet pakenivat Afekiin, kaupunkiin. Sen muuri kaatui 27 jäljelle jääneen päällikön päälle*. Benhadad pakeni, tuli kaupunkiin ja juoksi huoneesta huoneeseen.
Ahabin ja Benhadadin sopimus
31. Silloin hänen palvelijansa sanoivat hänelle: ”Me olemme kuulleet, että Israelin kansan kuninkaat ovat laupiaita kuninkaita. Pankaamme säkit lanteillemme ja nuorat päämme ympärille ja antautukaamme Israelin kuninkaalle. Ehkä hän jättää sinut henkiin.”
32. Niin he käärivät säkit lanteilleen, panivat nuorat päänsä ympärille, tulivat Israelin kuninkaan luo ja sanoivat: ”Palvelijasi Benhadad sanoo: ’Salli minun elää’.” Hän sanoi: ”Vieläkö hän elää? Hän on minun veljeni.”
33. Miehet pitivät sitä hyvänä enteenä, tarttuivat kiiruusti hänen sanaansa ja sanoivat: ”Benhadad on sinun veljesi.” Hän sanoi: ”Menkää ja noutakaa hänet.” Benhadad antautui Ahabille, ja tämä antoi hänen nousta vaunuihinsa.
34. Benhadad sanoi hänelle: ”Kaupungit, jotka isäni otti sinun isältäsi, minä annan takaisin. Laita itsellesi katumyymälöitä Damaskoon, kuten isäni laittoi Samariaan.” Ahab vastasi: ”Minä päästän sinut menemään tällä sopimuksella.” Niin Ahab teki liiton hänen kanssaan ja päästi hänet menemään.
35. Eräs profeetanoppilas sanoi Herran käskystä toverilleen: ”Lyö minua.” Mutta tämä ei tahtonut lyödä häntä.
36. Silloin hän sanoi tälle: ”Koska et kuullut Herran ääntä, niin leijona surmaa sinut, kun lähdet minun luotani.” Kun tämä lähti hänen luotaan, leijona kohtasi hänet ja surmasi hänet.
37. Sitten hän tapasi toisen miehen ja sanoi: ”Lyö minua.” Mies löi hänet haavoille.
38. Profeetanoppilas meni ja asettui tielle, jota kuninkaan oli kuljettava, ja teki itsensä tuntemattomaksi panemalla siteen silmilleen.
Ahabille julistettu tuomio
39. Kun kuningas kulki ohi, hän huusi tälle: ”Palvelijasi oli mennyt keskelle taistelua. Sieltä tuli mies ja toi toisen miehen minun luokseni ja sanoi: ’Vartioi tätä miestä. Jos hän katoaa, sinun henkesi menee hänen hengestään, tai sinä maksat talentin hopeaa.’
40. Palvelijallasi oli tehtävää siellä ja täällä, ja sitten ei vankia enää ollut.” Israelin kuningas sanoi hänelle: ”Tuomiosi on se, minkä itse olet julistanut.”
41. Silloin hän nopeasti poisti siteen silmiltään, ja Israelin kuningas tunsi, että hän oli profeettoja.
42. Tämä sanoi hänelle: ”Näin sanoo Herra: ’Koska sinä päästit käsistäsi menemään minun tuhon omaksi vihkimäni miehen, sinun henkesi menee hänen hengestään ja sinun kansasi hänen kansastaan’.”
43. Israelin kuningas meni kotiinsa pahastuneena ja alakuloisena ja tuli Samariaan.
21. LUKU
Naabotin viinitarha
1. Näiden tapausten jälkeen tapahtui tämä. Jisreeliläisellä Naabotilla oli viinitarha, joka oli Jisreelissä Samarian kuninkaan Ahabin linnan vieressä.
2. Ahab sanoi Naabotille: ”Anna minulle viinitarhasi vihannestarhaksi, koska se on linnani lähellä. Minä annan sinulle sen sijaan paremman viinitarhan, tai, jos niin tahdot, maksan sinulle sen hinnan rahana.”
3. Naabot vastasi Ahabille: ”En voi antaa. Herra varjelkoon minua antamasta sinulle isieni perintöosaa.”
4. Ahab tuli kotiinsa pahastuneena ja alakuloisena vastauksesta, minkä jisreeliläinen Naabot oli antanut hänelle sanoessaan: ”Minä en anna sinulle isieni perintöosaa.” Hän meni vuoteelleen, käänsi kasvonsa pois eikä syönyt mitään.
5. Hänen vaimonsa Iisebel tuli hänen luokseen ja kysyi häneltä: ”Miksi olet niin pahoilla mielin etkä syö mitään?”
6. Ahab vastasi: ”Minä olin puheissa jisreeliläisen Naabotin kanssa ja sanoin hänelle: ’Anna minulle viinitarhasi rahasta, tai jos haluat, annan minä sinulle toisen viinitarhan sen sijaan’, mutta hän vastasi: ’Minä en anna sinulle viinitarhaani’.”
7. Hänen vaimonsa Iisebel sanoi hänelle: ”Sinäkö olet käyttävinäsi kuninkaanvaltaa Israelissa? Nouse ja syö, ja olkoon sydämesi iloinen. Minä kyllä toimitan sinulle jisreeliläisen Naabotin viinitarhan.”
8. Hän kirjoitti kirjeen Ahabin nimessä, sinetöi sen hänen sinetillään ja lähetti kirjeen vanhimmille ja ylimyksille, jotka olivat Naabotin kaupungissa ja asuivat siellä hänen kanssaan.
9. Hän kirjoitti kirjeessä: ”Kuuluttakaa paasto ja asettakaa Naabot istumaan etumaiseksi kansan joukkoon.
10. Asettakaa kaksi kelvotonta miestä istumaan häntä vastapäätä todistamaan hänestä: ’Sinä olet kironnut Jumalaa ja kuningasta’*. Viekää hänet sitten ulos ja kivittäkää hänet kuoliaaksi.”
11. Kaupungin miehet, vanhimmat ja ylimykset, jotka asuivat hänen kaupungissaan, tekivät, kuten Iisebel oli käskenyt heitä, ja kuten oli kirjoitettu kirjeessä, jonka hän oli lähettänyt heille.
12. He kuuluttivat paaston ja asettivat Naabotin istumaan etumaiseksi kansan joukkoon.
13. Kaksi kelvotonta miestä tuli ja istui häntä vastapäätä. He todistivat Naabotista kansan edessä sanoen: ”Naabot on kironnut Jumalaa ja kuningasta.” He veivät hänet kaupungin ulkopuolelle ja kivittivät hänet kuoliaaksi.
14. Sitten he lähettivät Iisebelille sanan: ”Naabot on kivitetty kuoliaaksi.”
15. Kun Iisebel kuuli, että Naabot oli kivitetty kuoliaaksi, hän sanoi Ahabille: ”Nouse ja ota haltuusi jisreeliläisen Naabotin viinitarha, jota hän ei tahtonut antaa sinulle rahasta. Naabot ei ole enää elossa, vaan on kuollut.”
16. Kun Ahab kuuli, että Naabot oli kuollut, hän nousi ja lähti jisreeliläisen Naabotin viinitarhalle ottaakseen sen haltuunsa.
Jumalan tuomio Ahabille ja Iisebelille
17. Tisbeläiselle Elijalle tuli tämä Herran sana:
18. ”Nouse ja mene tapaamaan Ahabia, Israelin kuningasta, joka asuu Samariassa. Hän on Naabotin viinitarhassa, jota hän on mennyt ottamaan haltuunsa.
19. Sano hänelle: ’Näin sanoo Herra: Oletko sinä sekä murhannut että anastanut perinnön?’ Puhu sitten hänelle ja sano: ’Näin sanoo Herra: Siinä paikassa, missä koirat nuoleskelivat Naabotin verta, tulevat koirat nuoleskelemaan sinunkin vertasi’.”
20. Ahab sanoi Elijalle: ”Joko tapasit minut, sinä vihamieheni?” Hän vastasi: ”Jo tapasin. Koska sinä olet myynyt itsesi tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä,
21. niin minä saatan onnettomuuden kohtaamaan sinua ja lakaisen sinut pois sekä hävitän Israelista kaikki Ahabin miespuoliset jälkeläiset.
22. Minä teen sinun suvullesi saman kuin Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle, koska olet vihoittanut minut ja saattanut Israelin tekemään syntiä.
23. Myös Iisebelistä on Herra puhunut sanoen: Koirat syövät Iisebelin Jisreelin muurin luona.
24. Joka Ahabin jälkeläisistä kuolee kaupungissa, sen koirat syövät, ja joka kuolee kedolle, sen syövät taivaan linnut.”
25. Totisesti ei ole ollut ketään, joka olisi niin myynyt itsensä tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, kuin Ahab, kun hänen vaimonsa Iisebel yllytti häntä.
26. Hän teki ylen kauhistavasti, kun lähti seuraamaan kivijumalia, aivan kuten tekivät amorilaiset, jotka Herra karkotti israelilaisten tieltä.
Ahab nöyrtyy
27. Kun Ahab kuuli nämä sanat, hän repäisi vaatteensa, pani paljaalle iholleen säkin ja paastosi. Hän makasi säkki yllään ja liikkui hiljaa.
28. Tisbeläiselle Elijalle tuli tämä Herran sana:
29. ”Oletko nähnyt, kuinka Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän on nöyrtynyt edessäni, minä en anna onnettomuuden tulla hänen aikanaan. Hänen poikansa aikana minä annan onnettomuuden kohdata hänen sukuaan.”
____________________________________
Apt 12:24 – 13:15
24. Mutta Jumalan sana menestyi ja levisi edelleen.
25. Toimitettuaan avustuksen perille Barnabas ja Saul lähtivät Jerusalemista paluumatkalle [Antiokiaan]. He toivat sieltä mukanaan Johanneksen, jonka toinen nimi oli Markus.
13. LUKU
Barnabas ja Saul lähetystyöhön
1. Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas, Simeon, lisänimeltään Niger, Lukius, kyreneläinen, Manaen, neljännesruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, ja Saul.
2. Heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: ”Erottakaa minulle Barnabas ja Saul siihen työhön, mihin olen heidät kutsunut.”
3. Niin he paastosivat, rukoilivat, panivat kätensä heidän päälleen ja lähettivät heidät matkaan.
PAAVALIN ENSIMMÄINEN LÄHETYSMATKA
Työ Kyprossa
4. Pyhän Hengen lähettäminä Barnabas ja Saul menivät Seleukiaan* ja purjehtivat sieltä Kyproon.
5. Tultuaan Salamiiseen he julistivat Jumalan sanaa juutalaisten synagogissa. Heillä oli mukanaan palvelijana myös Johannes.
6. Vaellettuaan koko saaren läpi Pafoon asti he tapasivat erään juutalaisen miehen, noidan ja väärän profeetan, jonka nimi oli Barjeesus.
7. Hän oleskeli käskynhaltijan, Sergius Pauluksen, luona, joka oli viisas mies. Tämä kutsui Barnabaan ja Saulin luokseen ja halusi kuulla Jumalan sanaa.
8. Mutta mainittu noita – sitä hänen toinen nimensä Elymas merkitsee – vastusti heitä, koettaen estää käskynhaltijaa tulemasta uskoon.
9. Silloin Saul – eli Paavali – täynnä Pyhää Henkeä katsoi häneen tiukasti
10. ja sanoi: ”Voi sinua, joka olet täynnä kaikkea vilppiä ja kavaluutta, sinä Perkeleen sikiö, kaiken vanhurskauden vihollinen, etkö lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä?
11. Herran käsi on sinun päälläsi, ja sinä tulet sokeaksi etkä näe aurinkoa määräaikaan asti.” Hänen päälleen laskeutui samassa synkeys ja pimeys, ja hän käveli ympäri etsien taluttajaa.
12. Nähdessään, mitä tapahtui, käskynhaltija ihmetteli Herran oppia ja uskoi.
13. Purjehdittuaan Pafosta Paavali seuralaisineen tuli Pamfylian Pergeen. Siellä Johannes erosi heistä ja palasi Jerusalemiin.
Pisidian Antiokiassa
14. Pergestä he vaelsivat eteenpäin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan. He menivät sapatinpäivänä synagogaan ja istuutuivat.
15. Lain ja profeettojen lukemisen jälkeen synagogan esimiehet lähettivät heille sanan: ”Miehet, veljet, jos teillä on jokin kehotuksen sana kansalle, niin puhukaa.”
____________________________________
Ps 137:1-9
137. PSALMI
Baabelin virtain vierillä
1. Baabelin virtain vierillä me istuimme ja itkimme muistellessamme Siionia.
2. Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kitaramme.
3. Vangitsijamme vaativat siellä meiltä lauluja ja orjuuttajamme iloa: ”Veisatkaa meille Siionin virsiä.”
4. Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?
5. Jos minä unohdan sinut, Jerusalem, unohda sinä minun oikea käteni.
6. Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen muista sinua, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.
7. Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, rankaise se oikeuden mukaisesti Edomin lapsille, jotka sanoivat: ”Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!”
8. Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle rankaisee kaiken, mitä olet meille tehnyt!
9. Autuas se, joka ottaa pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!
____________________________________
Snl 17:16
16. Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Hänellä ei ole älyä viisauden hankkimiseen.