RAAMATTU LÄPI VUODESSA
kesäkuu 2
____________________________________
2Sam 19:11-20:13
11. Kuningas Daavid lähetti sanan papeille Saadokille ja Ebjatarille ja käski sanoa: ”Puhukaa Juudan vanhimmille ja sanokaa: ’Miksi te olette viimeiset tuomaan kuningasta takaisin hänen linnaansa? Mitä koko Israel puhuu, on näet tullut kuninkaan tietoon hänen olinpaikkaansa.
12. Te olette minun veljiäni, minun luutani ja lihaani. Miksi te olette viimeiset tuomaan. kuningasta takaisin?’
13. Amasalle sanokaa: ’Olethan sinä minun luutani ja lihaani. Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jollet sinä ole kaikkea elinaikaasi sotapäällikköni Jooabin sijassa’.”
14. Näin hän taivutti kaikkien Juudan miesten sydämet, niin että he yhtenä miehenä lähettivät sanomaan kuninkaalle: ”Tule takaisin, sinä ja kaikki palvelijasi.”
15. Kuningas palasi ja tuli Jordanille. Juuda oli tullut Gilgaliin mennäkseen kuningasta vastaan ja tuodakseen hänet Jordanin yli.
Daavid armahtaa Siimein ja Mefibosetin
16. Myös Siimei, Geeran poika, benjaminilainen Bahurimista, lähti kiiruusti Juudan miesten kanssa kuningas Daavidia vastaan.
17. Hänen kanssaan oli 1000 miestä Benjaminista sekä Siiba, Saulin perheen palvelija 15 poikansa ja 20 palvelijansa kanssa. Nämä olivat rientäneet Jordanille ennen kuningasta
18. ja menneet yli kahlauspaikasta tuomaan kuninkaan perhettä ja toimittamaan, mitä hän näkisi hyväksi määrätä. Siimei, Geeran poika, heittäytyi kuninkaan eteen, kun tämä oli lähtemässä Jordanin yli,
19. ja sanoi kuninkaalle: ”Älköön herrani lukeko minulle pahaa tekoani älköönkä muistelko, kuinka väärin palvelijasi teki sinä päivänä, jona herrani, kuningas, lähti Jerusalemista. Älköön kuningas panko sitä sydämelleen.
20. Palvelijasi tuntee, että olen tehnyt synnin. Siksi minä olen tänä päivänä ensimmäisenä koko Joosefin heimosta tullut tänne herraani, kuningasta, vastaan.”
21. Abisai, Serujan poika, puuttui puheeseen ja sanoi: ”Eikö Siimeitä ole rangaistava kuolemalla siitä, että hän on kiroillut Herran voideltua?”
22. Mutta Daavid vastasi: ”Mitä teillä on minun kanssani tekemistä, te Serujan pojat, kun tulette minulle tänä päivänä kiusaajaksi harhatielle*? Olisiko ketään Israelissa tänään rangaistava kuolemalla? Minä tiedän tulleeni tänä päivänä Israelin kuninkaaksi.”
23. Kuningas sanoi Siimeille: ”Sinä et kuole.” Kuningas vannoi sen hänelle.
24. Myös Mefiboset, Saulin pojanpoika, oli tullut kuningasta vastaan. Hän ei ollut siistinyt jalkojaan eikä partaansa, ei myöskään pesettänyt vaatteitaan siitä päivästä, jona kuningas oli lähtenyt, siihen päivään asti, jona hän rauhassa tuli takaisin.
25. Kun hän nyt tuli Jerusalemista kuningasta vastaan, tämä sanoi hänelle: ”Miksi sinä et tullut minun kanssani, Mefiboset?”
26. Hän vastasi: ”Herrani, kuningas, palvelijani petti minut. Palvelijasi sanoi hänelle: ’Satuloi aasini, että ratsastaisin sillä ja menisin kuninkaan kanssa. Palvelijasihan on ontuva.
27. Mutta hän on panetellut palvelijaasi herralle kuninkaalle. Herrani, kuningas, on kuitenkin kuin Jumalan enkeli. Tee siis, mitä hyväksi näet.
28. Olihan koko minun isäni suku herrani, kuninkaan, edessä kuoleman oma, ja kuitenkin sinä asetit palvelijasi niiden joukkoon, jotka syövät sinun pöydässäsi. Mitäpä minulla on enää muuta oikeutta ja mitä valittamista kuninkaalle?”
29. Kuningas sanoi hänelle: ”Mitäs tuosta enää puhut? Minä sanon, että sinä ja Siiba saatte jakaa keskenänne maaomaisuuden.”
30. Niin Mefiboset sanoi kuninkaalle: ”Ottakoon hän sen vaikka kokonaan, kun kerran herrani, kuningas, on palannut rauhassa kotiinsa.”
Daavid ja Barsillai
31. Gileadilainen Barsillaikin oli tullut Roogelimista. Hän meni kuninkaan kanssa Jordanille saattamaan häntä sen yli.
32. Barsillai oli hyvin vanha, 80-vuotias. Hän oli elättänyt kuningasta tämän ollessa Mahanaimissa, sillä hän oli hyvin rikas mies.
33. Kuningas sanoi nyt Barsillaille: ”Tule minun mukanani, niin minä elätän sinua luonani Jerusalemissa.”
34. Mutta Barsillai vastasi: ”Lieneekö minulla enää montakaan ikävuotta, että menisin kuninkaan kanssa Jerusalemiin?
35. Olen nyt 80 vuoden ikäinen. Osaisinko enää erottaa hyvää pahasta, tai maistuisiko palvelijallesi miltään se, mitä hän syö ja mitä juo? Tai kuuluisiko minusta enää miltään laulajain ja laulajattarien laulu? Miksi palvelijasi vielä tulisi herralleni, kuninkaalle kuormaksi?
36. Palvelijasi seuraa kuningasta vain vähän matkaa tuolle puolelle Jordanin. Miksi kuningas antaisi minulle sellaisen korvauksen?
37. Salli palvelijasi palata takaisin saadakseni kuolla omassa kaupungissani isäni ja äitini haudan ääressä. Mutta tässä on palvelijasi Kimham, menköön hän herrani, kuninkaan, kanssa. Tee hänelle, mitä hyväksi näet.”
38. Niin kuningas sanoi: ”Kimham tulkoon minun kanssani, ja minä teen hänelle, mitä sinä hyväksi näet. Kaiken, mitä minulta toivot, minä teen sinulle.”
39. Sitten kaikki väki meni Jordanin yli. Myös kuningas itse meni. Kuningas suuteli Barsillaita ja siunasi häntä*. Sitten tämä palasi kotiinsa.
40. Kuningas meni Gilgaliin, ja Kimham meni hänen mukanaan, samoin myös kaikki Juudasta oleva väki. He ja puolet Israelin kansasta veivät kuninkaan virran yli sinne.
Juudan ja Israelin kiista
41. Kaikki muut Israelin miehet tulivat silloin kuninkaan luo ja sanoivat hänelle: ”Miksi meidän veljemme, Juudan miehet, ovat varkain tuoneet Jordanin yli kuninkaan, hänen perheensä ja kaikki Daavidin miehet hänen kanssaan?”
42. Juudan miehet vastasivat Israelin miehille: ”Onhan kuningas meille läheisempi. Miksi vihastut siitä? Olemmeko me syöneet kuninkaan suihimme, tai olemmeko vieneet hänet itsellemme?”
43. Israelin miehet vastasivat Juudan miehille ja sanoivat: ”Minulla on kymmenen kertaa suurempi osa kuninkaaseen, myös Daavidiin, kuin sinulla. Miksi olet syrjinyt minua? Enkö minä ensin puhunut kuninkaani takaisin tuomisesta?” Mutta Juudan miesten sanat olivat kovempia kuin Israelin miesten sanat.
20. LUKU
Seban kapina
1. Paikalla oli sattumalta kelvoton mies, nimeltä Seba, Bikrin poika, benjaminilainen. Hän puhalsi pasuunaan ja sanoi: ”Meillä ei ole mitään osaa Daavidiin eikä perintöosaa Iisain poikaan. Kukin majalleen, Israel!”
2. Silloin kaikki Israelin miehet luopuivat Daavidista ja seurasivat Sebaa, Bikrin poikaa. Juudan miehet taas pitäytyivät kuninkaaseensa ja seurasivat häntä Jordanilta Jerusalemiin.
3. Daavid tuli linnaansa Jerusalemiin. Hän otti ne 10 sivuvaimoa, jotka hän oli jättänyt vartioimaan palatsia, ja panetti heidät vartioituun taloon. Hän elätti heitä, mutta ei mennyt heidän luokseen. He olivat siellä eristettyinä kuolinpäiväänsä asti, elävän miehen leskinä.
4. Kuningas sanoi Amasalle: ”Kutsu koolle Juudan miehet kolmen päivän kuluessa ja ole silloin itse paikallasi täällä.”
5. Niin Amasa meni kutsumaan koolle Juudaa, mutta viipyi ohi sen ajan, minkä kuningas oli määrännyt.
6. Silloin Daavid sanoi Abisaille: ”Nyt Seba, Bikrin poika, tekee meille enemmän pahaa kuin Absalom. Ota sinä herrasi palvelijat ja aja häntä takaa, ettei hän saisi haltuunsa varustettuja kaupunkeja ja pääsisi pakoon silmiltämme”*.
7. Niin Jooabin miehet, kreetit, pleetit ja kaikki vakinaisen sotaväen miehet* lähtivät Jerusalemista seuraamaan Sebaa, Bikrin poikaa, ajamaan häntä takaa.
8. Kun he olivat suuren kiven luona Gibeonissa, Amasa tuli heitä vastaan. Jooab oli puettu takkiinsa, ja sen päällä oli miekan vyö, kiinnitettynä vyötäisille. Miekka oli tupessa, mutta kun hän lähti liikkeelle, se putosi.
9. Jooab sanoi Amasalle: ”Voitko hyvin, veljeni?” Hän tarttui oikealla kädellään Amasaa partaan, muka suudellakseen häntä.
10. Kun Amasa ei varonut miekkaa, joka Jooabilla oli kädessään, tämä pisti häntä sillä vatsaan, niin että hänen sisälmyksensä valuivat maahan. Toista pistoa ei tarvittu: hän kuoli. Sitten Jooab ja hänen veljensä Abisai jatkoivat Seban, Bikrin pojan, takaa-ajoa.
11. Eräs Jooabin palvelijoista jäi seisomaan Amasan viereen ja huusi: ”Jokainen, joka on Jooabille myötämielinen ja joka on Daavidin puolella, seuratkoon Jooabia!”
12. Amasa virui verissään keskellä tietä. Nähdessään, että kaikki väki pysähtyi siihen, hän vei Amasan tieltä syrjään pellolle ja heitti vaatteen hänen päälleen, etteivät kaikki ohikulkijat pysähtyisi siihen.
13. Kun hänet oli toimitettu pois tieltä, kaikki kulkivat ohi ja seurasivat Jooabia ajaakseen takaa Sebaa, Bikrin poikaa.
____________________________________
Joh 21:1-25
21. LUKU
Tiberiaan järven rannalla
1. Sen jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan järven rannalla. Hän ilmestyi näin:
2. Simon Pietari ja Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta hänen opetuslastaan olivat yhdessä.
3. Simon Pietari sanoi heille: ”Minä menen kalaan.” He sanoivat hänelle: ”Me lähdemme sinun kanssasi.” He lähtivät ja menivät veneeseen, mutta eivät sinä yönä saaneet mitään.
4. Kun jo oli aamu, Jeesus seisoi rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet, että se oli Jeesus.
5. Jeesus sanoi heille: ”Lapset, onko teillä mitään syötävää?” He vastasivat hänelle: ”Ei ole.”
6. Hän sanoi heille: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin te saatte.” He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden.
Hän on Herra!
7. Silloin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, sanoi Pietarille: ”Se on Herra.” Kuullessaan, että se oli Herra, Simon Pietari vyötti viittansa ympärilleen, koska oli ilman sitä*, ja heittäytyi järveen.
8. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin noin 200 kyynärän* päässä.
9. Astuessaan maalle he näkivät siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle, sekä leipää.
10. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita nyt saitte.”
11. Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maalle, täynnä suuria kaloja, kaikkiaan 153. Vaikka niitä oli niin paljon, verkko ei revennyt.
12. Jeesus sanoi heille: ”Tulkaa syömään.” Kukaan opetuslapsista ei uskaltanut kysyä häneltä: ”Kuka sinä olet?”, koska he tiesivät, että hän oli Herra.
13. Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille, ja samoin kalan.
14. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.
Jeesus ja Pietari
15. Heidän syötyään Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko* sinä minua enemmän kuin nämä?” Hän vastasi: ”Kyllä Herra, sinä tiedät, että minä rakastan* sinua.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ruoki minun karitsoitani.”
16. Jeesus kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko* sinä minua?” Hän vastasi: ”Kyllä, Herra, sinä tiedät, että minä rakastan* sinua.” Jeesus sanoi hänelle: ”Kaitse minun lampaitani.”
17. Jeesus kysyi häneltä kolmannen kerran: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko* sinä minua?” Pietari tuli murheelliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Rakastatko sinä minua?” ja vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaikki. Sinä tiedät, että minä rakastan* sinua.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ruoki minun lampaitani.
18. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: Kun olit nuori, sinä vyötit itsesi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut minne et tahdo.”
19. Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa*. Tämän jälkeen Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua.”
20. Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti, ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja kysynyt: ”Herra, kuka on se, joka sinut kavaltaa?”
Kuinka tämän käy?
21. Nähdessään hänet Pietari kysyi Jeesukselta: ”Herra, kuinka sitten tämän käy?”
22. Jeesus sanoi hänelle: ”Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne tulemiseeni asti, mitä se sinulle kuuluu?”
23. Veljien keskuuteen levisi sellainen puhe, ettei se opetuslapsi kuole. Jeesus ei kuitenkaan sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: ”Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne tulemiseeni asti, mitä se sinulle kuuluu?”
24. Tämä on se opetuslapsi, joka on todistamassa* näistä ja on tämän kirjoittanut. Me tiedämme, että hänen todistuksensa on luotettava.
25. Jeesus teki paljon muutakin. Jos se kirjoitettaisiin kohta kohdalta, luulen, etteivät maailmaan mahtuisi kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.
____________________________________
Ps 120:1-7
Rauhaa kaipaavan rukous
1. Matkalaulu.
Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.
2. Herra, pelasta sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.
3. Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?
4. Väkivaltaisen teräviä nuolia ja kinsteripensaan tulisia hiiliä!
5. Voi minua! Minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin* majojen keskellä!
6. Kauan on sieluni joutunut asumaan niiden seurassa, jotka vihaavat rauhaa.
7. Minä noudatan rauhaa, mutta jos sanon sanan, he ovat valmiit sotaan.
____________________________________
Snl 16:16-17
16. Parempi on hankkia viisautta kuin kultaa ja ymmärrystä kuin hopeaa.
17. Oikeamielisten tie karttaa pahan. Vaellustaan valvova saa pitää henkensä.