RAAMATTU LÄPI VUODESSA
kesäkuu 23
____________________________________
2 Kun 4:18 – 5:27
18. Kun poika oli kasvanut isoksi, hän meni eräänä päivänä isänsä luo, joka oli leikkuuväen mukana.
19. Hän valitti isälleen: ”Voi minun päätäni, voi minun päätäni!” Tämä sanoi palvelijalle: ”Kanna hänet äitinsä luo.”
20. Niin palvelija otti hänet ja vei hänen äitinsä luo. Poika istui hänen polvillaan keskipäivään asti. Sitten hän kuoli.
21. Äiti meni ylös ja laski hänet Jumalan miehen vuoteeseen, sulki oven, niin että poika jäi yksin, ja lähti pois.
22. Sitten hän kutsui miehensä ja sanoi: ”Lähetä minulle palvelija ja aasintamma, niin minä riennän Jumalan miehen luo ja tulen heti takaisin.”
23. Hän sanoi: ”Miksi menet hänen luokseen tänä päivänä? Eihän nyt ole uusikuu eikä sapatti.” Hän vastasi: ”Ole huoleti.”
24. Hän satuloi aasintamman ja sanoi palvelijalleen: ”Aja vain eteenpäin äläkä keskeytä minun matkaani, ennen kuin sanon sinulle.”
25. Niin hän lähti ja tuli Jumalan miehen luo Karmelin vuorelle. Kun Jumalan mies näki hänet kaukaa, hän sanoi palvelijalleen Geehasille: ”Se on suunemilainen vaimo.
26. Riennä nyt häntä vastaan ja kysy häneltä: ’Voitko sinä hyvin, voivatko miehesi ja poikasi hyvin?'” Hän vastasi: ”Hyvin.”
27. Tultuaan vuorelle Jumalan miehen luo hän tarttui tämän jalkoihin. Niin Geehasi astui esiin työntääkseen hänet pois, mutta Jumalan mies sanoi: ”Anna hänen olla, sillä hänen sielunsa on murheellinen. Herra on salannut sen minulta eikä ole ilmoittanut sitä minulle.”
28. Vaimo sanoi: ”Pyysinkö minä poikaa herraltani? Enkö sanonut: ’Älä uskottele minulle’?”
29. Silloin Elisa sanoi Geehasille: ”Vyötä kupeesi, ota minun sauvani käteesi ja mene. Jos kohtaat jonkun, älä tervehdi häntä, ja jos joku tervehtii sinua, älä vastaa. Pane minun sauvani pojan kasvoille.”
30. Mutta pojan äiti sanoi: ”Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää, minä en jätä sinua.” Niin Elisa nousi ja seurasi häntä.
31. Geehasi oli mennyt heidän edellään ja pannut sauvan pojan kasvoille, mutta tämä ei ääntänyt eikä kuullut. Niin hän tuli takaisin Elisaa vastaan, kertoi hänelle asian ja sanoi: ”Poika ei herännyt.”
32. Kun Elisa tuli huoneeseen, hän näki pojan makaavan vuoteessa kuolleena.
33. Tultuaan sisään hän sulki oven, niin että he jäivät kahden, ja hän rukoili Herraa.
34. Sen jälkeen hän nousi vuoteelle ja laskeutui pojan yli, pannen suunsa hänen suunsa päälle, silmänsä hänen silmiensä päälle ja kätensä hänen kättensä päälle. Kun hän näin kumartui hänen päälleen, pojan ruumis lämpeni.
35. Sitten hän kulki huoneessa kerran edestakaisin, nousi ja kumartui hänen ylitseen. Silloin poika aivasti seitsemän kertaa ja sen jälkeen avasi silmänsä.
36. Elisa kutsui Geehasin ja sanoi: ”Kutsu se suunemilainen vaimo.” Hän kutsui vaimon, ja tämä tuli hänen luokseen. Hän sanoi: ”Ota poikasi.”
37. Vaimo tuli ja lankesi hänen jalkainsa juureen, kumartui maahan, otti poikansa ja meni ulos.
”Padassa on kuolema”
38. Elisa palasi Gilgaliin, ja maassa oli nälänhätä. Kun profeetanoppilaat istuivat hänen edessään, hän sanoi palvelijalleen: ”Pane suuri pata liedelle ja valmista keitto profeetanoppilaille.”
39. Muuan heistä meni kedolle poimimaan yrttejä. Hän löysi villin köynnöskasvin ja poimi siitä villikurkkuja viittansa täyden. Tultuaan hän leikkeli ne keittopataan. He eivät tunteneet niitä.
40. Niin he kaatoivat miesten syödä. Kun nämä maistoivat keittoa, he huusivat ja sanoivat: ”Jumalan mies, padassa on kuolema!” He eivät voineet syödä sitä.
41. Silloin Elisa sanoi: ”Tuokaa jauhoja.” Hän heitti ne pataan. Sitten hän sanoi: ”Kaatakaa väen syödä.” Padassa ei enää ollut mitään vahingollista.
42. Eräs mies tuli Baal-Saalisasta ja toi repussaan Jumalan miehelle uutisleipää, 20 ohraleipää ja tuoretta viljaa. Silloin Elisa sanoi: ”Anna väelle syödä.”
43. Mutta hänen palvelijansa sanoi: ”Kuinka minä voin tarjota siitä sadalle miehelle?” Hän sanoi: ”Anna väelle syödä, sillä näin sanoo Herra: ’He syövät, ja jää tähteeksikin’.”
44. Niin hän tarjosi heille. He söivät, ja jäi tähteeksikin, Herran sanan mukaan.
5. LUKU
Naemanin parantuminen
1. Naeman, Aramin kuninkaan sotapäällikkö, oli herransa hyvin arvossa pitämä ja suurta kunnioitusta nauttiva mies, sillä hänen kauttaan Herra oli antanut Aramille voiton. Hän oli sotaurho, mutta pitalitautinen.
2. Kerran aramilaiset olivat menneet ryöstöretkelle ja tuoneet Israelin maasta vankina pienen tytön, joka joutui palvelukseen Naemanin puolisolle.
3. Tyttö sanoi emännälleen: ”Kunpa herrani kävisi profeetan luona Samariassa! Hän kyllä päästäisi hänet pitalista.”
4. Naeman meni ja kertoi tämän herralleen, sanoen: ”Niin ja niin on Israelin maasta oleva tyttö puhunut.”
5. Aramin kuningas vastasi: ”Mene vain sinne. Minä lähetän kirjeen Israelin kuninkaalle.” Niin Naeman lähti sinne ja otti mukaansa 10 talenttia hopeaa, 6000 sekeliä kultaa ja 10 juhlapukua.
6. Hän vei Israelin kuninkaalle kirjeen, joka kuului näin: ”Kun tämä kirje tulee sinulle, niin huomaa, minä olen lähettänyt luoksesi palvelijani Naemanin, että sinä päästäisit hänet pitalista.”
7. Kun Israelin kuningas oli lukenut kirjeen, hän repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Olenko minä Jumala, joka ottaa elämän ja antaa elämän, kun hän käskee minua päästämään miehen hänen pitalistaan? Ymmärtäkää ja nähkää, että hän etsii aihetta minua vastaan.”
8. Kun Jumalan mies Elisa kuuli, että Israelin kuningas oli reväissyt vaatteensa, hän lähetti tälle sanan: ”Miksi olet reväissyt vaatteesi? Anna hänen tulla minun luokseni, niin hän tulee tietämään, että Israelissa on profeetta.”
9. Niin Naeman tuli hevosineen ja vaunuineen ja pysähtyi Elisan talon oven eteen.
10. Elisa lähetti hänen luokseen sananviejän ja käski sanoa: ”Mene ja peseydy seitsemän kertaa Jordanissa, niin lihasi tulee entiselleen, ja sinä tulet puhtaaksi.”
11. Mutta Naeman vihastui ja meni matkaansa sanoen: ”Minä luulin hänen edes tulevan, astuvan esiin ja rukoilevan Herran, Jumalansa, nimeä, heiluttavan kättään sen paikan yllä ja niin poistavan pitalin.
12. Eivätkö Damaskon virrat, Abana ja Parpar, ole kaikkia Israelin vesiä paremmat? Voisinhan minä yhtä hyvin peseytyä niissä tullakseni puhtaaksi.” Hän kääntyi ja meni tiehensä kiukustuneena.
13. Silloin hänen palvelijansa astuivat esiin, puhuttelivat häntä ja sanoivat: ”Isäni, jos profeetta olisi määrännyt sinulle jotakin erikoista, etkö tekisi sitä? Saati sitten, kun hän sanoi sinulle ainoastaan: ’Peseydy, niin tulet puhtaaksi’.”
14. Niin hän meni ja upottautui* Jordaniin seitsemän kertaa, kuten Jumalan mies oli sanonut. Hänen lihansa tuli entiselleen, pienen pojan lihan kaltaiseksi, ja hän tuli puhtaaksi.
Naeman Israelin Jumalaan uskovana
15. Naeman palasi Jumalan miehen luo, hän ja koko hänen seurueensa, meni sisälle, astui hänen eteensä ja sanoi: ”Nyt minä tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla maan päällä kuin Israelissa. Ota siis vastaan jäähyväislahja palvelijaltasi.”
16. Mutta Elisa vastasi: ”Niin totta kuin Herra elää, jonka edessä minä seison, minä en sitä ota.” Naeman pyytämällä pyysi häntä ottamaan, mutta hän kieltäytyi.
17. Niin Naeman sanoi: ”Jos et tätä otakaan, salli kuitenkin palvelijasi saada sen verran maata, kuin muulipari voi kantaa. Sillä palvelijasi ei enää uhraa polttouhria eikä teurasuhria muille jumalille kuin Herralle.
18. Tämän kuitenkin antakoon Herra anteeksi palvelijallesi: Kun minun herrani menee Rimmonin temppeliin rukoilemaan, nojaten minun käteeni, ja minäkin kumartaen rukoilen Rimmonin temppelissä, niin antakoon Herra palvelijallesi anteeksi sen, että minä kumartaen rukoilen Rimmonin temppelissä.”
19. Elisa sanoi hänelle: ”Mene rauhassa.”
Geehasin vilppi ja rangaistus
Kun Naeman oli kulkenut hänen luotaan jonkin matkaa,
20. Geehasi, Jumalan miehen Elisan palvelija, ajatteli: ”Minun herrani säästi tuota aramilaista Naemania, niin ettei ottanut häneltä, mitä hän oli tuonut. Niin totta kuin Herra elää, minä riennän hänen jälkeensä ja otan häneltä jotakin.”
21. Niin Geehasi juoksi Naemanin jälkeen. Kun Naeman näki hänen rientävän jäljessään, hän hyppäsi alas vaunuistaan, meni häntä vastaan ja kysyi: ”Onko kaikki hyvin?”
22. Hän vastasi: ”Hyvin on. Mutta herrani on lähettänyt minut ja käskee sanoa: ’Nyt juuri tuli luokseni Efraimin vuoristosta kaksi nuorta miestä, profeetanoppilaita. Anna heille talentti hopeaa ja kaksi juhlapukua’.”
23. Naeman vastasi: ”Suvaitse ottaa kaksi talenttia.” Hän pyytämällä pyysi häntä. Hän sitoi kaksi talenttia hopeaa kahteen kukkaroon ja antoi ne sekä kaksi juhlapukua kahdelle palvelijalleen, ja nämä kantoivat niitä Geehasin edellä.
24. Mutta kun hän tuli kummulle, hän otti ne heidän käsistään ja kätki ne taloon. Sitten hän päästi miehet menemään.
25. Hän meni sisälle ja astui herransa luo. Niin Elisa kysyi häneltä: ”Mistä sinä tulet, Geehasi?” Hän vastasi: ”Palvelijasi ei ole käynyt missään.”
26. Elisa sanoi hänelle: ”Eikö minun henkeni kulkenut kanssasi, kun eräs mies kääntyi vaunuissaan sinua vastaan? Oliko nyt aika ottaa hopeaa ja hankkia vaatteita, öljytarhoja, viinitarhoja, lampaita, nautoja, palvelijoita ja palvelijattaria?
27. Naemanin pitalitauti tarttuu sinuun ja sinun jälkeläisiisi ainiaaksi.” Geehasi lähti hänen luotaan pitalista lumivalkeana.
____________________________________
Apt 15:1-35
15. LUKU
Erimielisyys ympärileikkauksesta
1. Juudeasta tuli Antiokiaan muutamia, jotka opettivat veljiä: ”Jos te ette Mooseksen säätämän tavan mukaisesti ympärileikkauta itseänne, te ette voi pelastua.”
2. Asiasta syntyi erimielisyys, jossa Paavali ja Barnabas kiivaasti väittelivät heitä vastaan. Niin päätettiin, että Paavali ja Barnabas yhdessä joidenkin muiden kanssa menisivät tämän erimielisyyden johdosta apostolien ja vanhinten luo Jerusalemiin.
3. Seurakunta varusti heidät matkalle. He kulkivat Foinikian ja Samarian kautta ja kertoivat uskoville kansoihin kuuluvien kääntymyksestä ja ilahuttivat sillä suuresti kaikkia veljiä.
4. Kun he saapuivat Jerusalemiin, seurakunta, apostolit ja vanhimmat ottivat heidät vastaan. He kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssaan ja tehnyt suuria.
5. Fariseusten lahkosta nousi kuitenkin muutamia uskoon tulleita, jotka sanoivat: ”Heidät on ympärileikattava, ja heidän tulee noudattaa Mooseksen lakia.”
Jerusalemin kokous (49 jKr.)
6. Apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä kysymystä.
7. Kun asiasta oli paljon väitelty, Pietari nousi ja sanoi heille: ”Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan sitten teki meidän keskuudessamme sen valinnan, että muihin kansoihin kuuluvat saisivat minun suustani kuulla evankeliumin sanaa ja tulla uskoon.
8. Jumala, sydänten tuntija, todisti heidän puolestaan ja antoi heille Pyhän Hengen samoin kuin meillekin.
9. Hän ei tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän välillä puhdistaessaan sydämet uskolla.
10. Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa.
11. Herran Jeesuksen armon kautta me uskomme pelastuvamme samalla tavalla kuin hekin.”
12. Koko joukko vaikeni. He kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, jotka kertoivat, kuinka suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli tehnyt kansojen* keskuudessa heidän kauttaan.
13. Heidän lakattuaan puhumasta Jaakob* lausui: ”Miehet, veljet, kuulkaa minua!
14. Simeon kertoi, kuinka Jumala ensi kerran katsoi muihin kansoihin kuuluvien puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimelleen.
15. Tämän kanssa pitävät yhtä profeettojen sanat, sillä näin on kirjoitettu:
16. ’Sen jälkeen minä palaan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan. Minä korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn,
17. että muutkin ihmiset etsisivät Herraa*, kaikki kansoihin kuuluvat, jotka on otettu minun nimiini, sanoo Herra, joka tekee tämän’.
18. Tämähän on ollut tunnettua muinaisista ajoista asti.
19. Tästä syystä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa pakanoiden joukosta Jumalan puoleen kääntyviä,
20. vaan heille kirjoitettakoon, että heidän tulee karttaa epäjumalien saastuttamaa, haureutta, lihaa, josta veri ei ole laskettu, ja verta.
21. Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa. Luetaanhan häntä synagogissa jokaisena sapattina.”
Kokouksen päätös
22. Apostolit, vanhimmat ja koko seurakunta näkivät hyväksi valita keskuudestaan muutamia miehiä ja lähettää heidät Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan mukana, nimittäin Juudaan, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, ja Silaan, jotka olivat johtavia miehiä veljien joukossa.
23. He laativat heidän mukaansa seuraavan kirjeen: ”Me apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne, lähetämme teille muista kansoista kääntyneille veljille Antiokiassa, Syyriassa ja Kilikiassa tervehdyksen.
24. Me olemme kuulleet, että muutamat meistä lähteneet, joille emme ole antaneet mitään käskyä, ovat puheillaan tehneet teidät levottomiksi ja saattaneet teidän mielenne hämmennyksiin.
25. Tämän johdosta me olemme yksimielisesti nähneet hyväksi valita miehiä ja lähettää heidät teidän luoksenne rakkaiden veljiemme Barnabaan ja Paavalin kanssa,
26. jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden.
27. Lähetämme lisäksi Juudaan ja Silaan, jotka suullisesti tuovat teille saman viestin.
28. Pyhä Henki ja me olemme näet tulleet siihen päätökseen, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät:
29. teidän on kartettava epäjumalille uhrattua lihaa, verta, lihaa, josta veri ei ole laskettu*, ja haureutta. Jos te näitä noudatatte, te toimitte oikein. Voikaa hyvin!”
30. Heidät lähetettiin matkalle, ja he tulivat Antiokiaan. Siellä he kutsuivat seurakunnan koolle ja antoivat siihen kuuluville kirjeen.
31. Kun he olivat sen lukeneet, he iloitsivat tästä lohdutuksesta.
32. Juudas ja Silas, jotka itsekin olivat profeettoja, rohkaisivat veljiä monin sanoin ja vahvistivat heitä.
33. Heidän viivyttyään siellä jonkin aikaa veljet laskivat heidät rauhan toivotuksin palaamaan niiden luo, jotka olivat lähettäneet heidät.
34. [Mutta Silas päätti jäädä heidän luokseen.]*
35. Paavali ja Barnabas sen sijaan viipyivät Antiokiassa opettaen ja julistaen Herran sanaa useiden muiden kanssa.
____________________________________
Ps 141:1-10
141. PSALMI
Rukous kiusauksissa ja vihollisen ahdistaessa
1. Daavidin psalmi.
Herra, minä huudan sinua, riennä luokseni. Ota korviisi ääneni, kun minä sinua huudan.
2. Olkoon rukoukseni suitsutusuhri sinun kasvojesi edessä. Kätteni kohottaminen olkoon ehtoouhri.
3. Herra, pane minun suulleni vartija, vartioi huulteni ovea.
4. Älä salli sydämeni taipua pahaan, käydä veljeilemään väärintekijäin kanssa. Minä en halua käydä nauttimaan heidän herkkupalojaan.
5. Lyököön minua vanhurskas: se on rakkautta. Kurittakoon hän minua: Se on [kuin] öljyä päähäni, siitä pääni älköön kieltäytykö. Vielä vähän aikaa niin rukoukseni täyttyy, mutta heidän käy huonosti.
6. Heidän päämiehensä syöstään kalliolta alas, ja silloin minun sanani kuuluvat suloisina.
7. Kuten maa kynnetään ja kuokitaan, niin ovat meidän luumme hajotetut haudan partaalle.
8. Mutta sinuun, Herra, Herra, silmäni katsovat, sinuun minä turvaan. Älä hylkää sieluani.
9. Varjele minua niiden pauloista, jotka minua pyydystävät, väärintekijäin ansoista.
10. Kaatukoot kaikki jumalattomat omiin kuoppiinsa, mutta auta minua välttämään ne.
____________________________________
Snl 17:23
23. Jumalaton ottaa vastaan lahjuksen toisen povelta vääristääkseen oikeuden tiet.