RAAMATTU LÄPI VUODESSA
lokakuu 31
____________________________________
Val 4:1-5:22
4. LUKU
Siionin alennustila
1. Kuinka onkaan kulta tummunut, muuttunut hyvä kulta! Kuinka ovat pyhät kivet viskeltyinä kaikkien katujen kulmiin!
2. Siionin pojat, nuo kalliit, punnitut puhtaimman kullan arvoisiksi, kuinka he ovatkaan saviastiain arvossa, savenvalajan kätten tekojen!
3. Aavikkosudetkin taritsevat nisiään, imettävät pentujaan. Mutta tytär, minun kansani, on tullut tylyksi, kuin strutsi erämaassa.
4. Imevän kieli tarttuu suulakeen janon tähden. Lapsukaiset pyytävät leipää. Ei ole, kuka sitä heille taittaisi.
5. Ennen herkkuja syöneet nääntyvät kaduilla. Joita punapurppuran päällä kanneltiin, syleilevät tunkioita.
6. Tyttären, minun kansani, syntivelka on Sodoman syntiä suurempi. Sodoma hävitettiin yhtäkkiä kätten siellä riehumatta.
7. Siionin ruhtinaat olivat lunta puhtaammat, maitoa valkoisemmat, heidän ruumiinsa oli koralleja rusottavampi, heidän hahmonsa oli kuin safiiri.
8. Nyt on heidän muotonsa nokea mustempi, heitä ei voi tuntea kaduilla. Rypyssä on heillä nahka luitten päällä, se on kuivettunut kuin puu.
9. Parempi oli miekan kaatamien kuin nälän kaatamien, jotka menehtyivät kuin lävistetyt, pellon viljaa vailla.
10. Armeliaat vaimot keittivät omin käsin lapsiaan: Nämä tulivat heille ruuaksi tyttären, minun kansani, sortuessa.
11. Herra on pannut täytäntöön kiivautensa, vuodattanut vihansa hehkun. Hän on sytyttänyt Siioniin tulen, joka on kuluttanut sen perustukset.
12. Eivät olisi uskoneet maan kuninkaat, ei maanpiirin asukkaista kukaan, että vihollinen ja vainooja hyökkää sisään Jerusalemin porteista.
Miksi kävi näin?
13. Sen profeettojen syntien tähden kävi näin, sen pappien pahojen tekojen tähden, niiden, jotka siellä olivat vuodattaneet vanhurskaitten verta.
14. He harhailivat sokeina kaduilla, verellä tahrattuina, niin ettei heidän vaatteisiinsa voitu koskea.
15. ”Väistykää! Saastainen!” huudettiin heistä. ”Väistykää, väistykää, älkää koskeko!” Paettuaankin he yhä harhailivat. Kansojen keskuudessa sanottiin: ”He eivät saa kauemmin asustaa täällä.”
16. Herran kasvot ovat hajottaneet heidät, hän ei enää katso heidän puoleensa. Papeista ei välitetty, vanhimpia ei armahdettu.
17. Vieläkin me, silmät rauenneina, turhaan odotimme apua. Tähystyspaikastamme me tähyilimme kansaa, josta ei tullut pelastusta.
18. Meidän askeleitamme vaanittiin, niin ettemme voineet kulkea kaduillamme. Meidän loppumme lähestyi, päivämme täyttyivät, niin, loppumme tuli.
19. Meidän vainoojamme olivat nopeammat kuin kotkat taivaalla. Vuorilla he ajoivat meitä takaa, väijyivät meitä erämaassa.
20. Hän, meidän elämänhenkemme, Herran voideltu, joutui vangiksi heidän kuoppiinsa, hän, josta me olimme sanoneet: Hänen varjossaan me saamme elää muiden kansojen keskuudessa.
21. Iloitse ja riemuitse, tytär Edom, joka asut Uusin maassa! Mutta malja on tuleva sinunkin kohdallesi: Sinä juovut ja paljastat itsesi.
22. Sinun syntivelkasi, tytär Siion, on loppunut: Ei Herra ole enää siirtävä sinua pois. Sinun syntivelkasi, tytär Edom, hän on etsivä, on paljastava sinun syntisi.
5. LUKU
Tilanteen kurjuus
1. Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut. Katso ja näe meidän häväistyksemme.
2. Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
3. Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
4. Oman juomavetemme me ostamme rahalla. Omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
5. Vainoojamme ovat meidän niskassamme. Kun uuvumme, ei meille suoda lepoa.
6. Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
7. Meidän isämme ovat tehneet syntiä. Heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
8. Orjat hallitsevat meitä. Ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistään.
9. Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
10. Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
11. Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
12. Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
13. Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
14. Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
15. Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on muuttunut valitukseksi.
16. Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme tehneet syntiä!
17. Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet,
18. Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
Toivo Herraan
19. Sinä, Herra, hallitset iäti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
20. Miksi sinä unohdat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
21. Palauta meidät, Herra, luoksesi, niin me palaamme. Uudista meidän päivämme muinaiselleen.
22. Vai oletko meidät peräti hylännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
____________________________________
Hb 2:1-18
2. LUKU
Pelastuksen sana
1. Meidän tulee siksi sitä tarkemmin kiinnittää huomiomme siihen, mitä olemme kuulleet, ettemme vain ajautuisi sen ohi.
2. Jo enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai ansaitsemansa rangaistuksen.
3. Kuinka me sitten voisimme välttää rangaistuksen, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti, ja joka saatettiin meille niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet.
4. Heidän kanssaan itse Jumala todisti tunnusmerkeillä, ihmeillä ja moninaisilla voimallisilla teoilla sekä jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan.
Kristus ihmisenä ja Vapahtajana
5. Jumala ei alistanut enkelien alaiseksi tulevaa maailmaa, josta me puhumme.
6. Joku on jossakin kohdassa todistanut: ”Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai Ihmisen Poika, että pidät hänestä huolen?
7. Sinä asetit Hänet vähäksi aikaa enkeleitä alemmaksi,[mutta sitten] seppelöit hänet kirkkaudella ja kunnialla, alistettuasi kaiken hänen jalkojensa alle.”
8. Alistaessaan kaiken hänen valtaansa hän ei jättänyt mitään siihen alistamatta. Nyt emme kuitenkaan vielä näe kaikkea Hänen vallassaan olevaksi.
9. Hänet, Jeesuksen, joka vähäksi aikaa oli asetettu enkeleitä alemmaksi, me näemme kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien puolesta maistanut kuolemaa.
10. Saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen Hänen, jonka tähden ja kautta kaikki on, sopi tehdä heidän pelastuksensa Päämies kärsimysten kautta täydelliseksi*.
11. Pyhittäjä ja pyhitettävät ovat näet kaikki alkuisin yhdestä. Siksi hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi.
12. Hän sanoo: ”Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.”
13. Taas: ”Minä panen turvani häneen.” Ja jälleen: ”Tässä olen minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!”
14. Koska siis lapsilla on veri ja liha, hänkin tuli niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on, Perkeleen,
15. ja vapauttaisi kaikki, jotka kuoleman pelosta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.
16. Hän ei ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin jälkeläiset* hän ottaa huomaansa.
17. Hänen oli tultava kaikessa veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen Ylimmäinen Pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.
18. Koska hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, hän voi auttaa kiusattuja.
____________________________________
Ps 103:1-22
103. PSALMI
Jumalan armon ylistys
1. Daavidin psalmi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeään.
2. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
3. hän, joka antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi.
4. Hän lunastaa sinun elämäsi turmeluksesta* ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella.
5. Hän tyydyttää sinun halajamisesi hyvyydellään, niin että nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
6. Herra saattaa voimaan vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
7. Hän on tehnyt tiensä tunnetuksi Moosekselle, Israelin lapsille suuret tekonsa.
8. Herra on laupias ja armahtavainen, pitkämielinen ja suuri armossa.
9. Ei hän aina syytä eikä pidä vihaa ainiaan.
10. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä rankaise pahojen tekojemme mukaan.
11. Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin suuri on hänen armonsa voima niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
12. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
13. Kuten isä armahtaa lapsiaan, niin Herrakin armahtaa pelkääviään.
14. Hän tietää, millaista tekoa me olemme. Hän muistaa, että me olemme maan tomua.
15. Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruohon. Hän kukoistaa kuin kukkanen kedolla.
16. Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
17. Mutta Herran armo pysyy ikuisuudesta ikuisuuteen häntä pelkääville ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
18. niille, jotka pitävät hänen liittonsa, muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.
19. Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen valtansa hallitsee kaikkia.
20. Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka täytätte hänen käskynsä, kun kuulette hänen sanansa äänen.
21. Kiittäkää Herraa, kaikki taivaan joukot, te hänen palvelijansa, jotka teette hänen tahtonsa.
22. Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, sieluni, Herraa.
____________________________________
Snl 26:23
23. Kuin hopeasilaus saviastian pinnassa on lipevä puhe häijyn ihmisen suussa.