RAAMATTU LÄPI VUODESSA
marraskuu 15
____________________________________
Hes 31:1-32:32
31. LUKU
Vertauskuvia faraon kukistumisesta
1. Oli yhdestoista vuosi,. kolmannen kuukauden ensimmäinen päivä, kun minulle tuli tämä Herran sana:
2. ”Ihmislapsi, sano faraolle, Egyptin kuninkaalle, ja hänen meluaville joukoilleen: Kenen kaltainen sinä olet suuruudessasi?
3. Assur oli setri Libanonilla, kaunislehväinen, taajavarjoinen, korkeakasvuinen, ja sen latva oli tiheän lehvistön keskellä.
4. Vedet olivat kasvattaneet sen suureksi, korkeaksi oli sen saanut syvyys, joka virtoineen kiersi sen istutusmaata ja lähetti ojiaan kaikille metsän puille.
5. Siksi siitä tuli korkeakasvuisin kaikista metsän puista. Se sai paljon haaroja, ja oksat, joita se levitti, venyivät pitkiksi runsaista vesistä.
6. Sen lehvillä pesi kaikkinaisia taivaan lintuja, sen oksien alla synnyttivät kaikkinaiset metsän eläimet, ja sen varjossa asui kaikkinaisia suuria kansoja.
7. Se oli kaunis suuruudessaan, oksiensa pituudessa, sillä sen juuret olivat runsasten vetten yhteydessä.
8. Setrit eivät olleet sen vertaisia Jumalan puutarhassa, eivät kypressit sen oksien veroisia, eivät plataanit kuten sen haarat. Mikään Jumalan puutarhan puu ei ollut kauneudessa sen veroinen.
9. Minä tein sen niin kauniiksi oksien runsaudessa, että kaikki Eedenin puut Jumalan puutarhassa sitä kadehtivat.
10. Siksi Herra, Herra sanoo: Koska se tuli korkeakasvuiseksi, sen latva oli tiheän lehvistön keskellä ja sen sydän ylpistyi sen korkeudesta,
11. minä annan sen kansoista mahtavimman käsiin, ja se tekee sille, minkä tekee. Sen jumalattomuuden tähden minä olen sen karkottanut.
12. Sitä hakkasivat muukalaiset, julmimmat kansoista, ja heittivät sen maahan. Vuorille ja kaikkiin laaksoihin kaatuivat sen haarat, ja sen oksat murskaantuivat kaikkiin maan purojen notkoihin. Kaikki maan kansat laskeutuivat alas sen varjosta ja jättivät sen.
13. Sen kaatuneella rungolla asuu kaikkinaisia taivaan lintuja, ja sen oksien ääressä oleilee kaikkinaisia metsän eläimiä.
14. Näin siksi, ettei mikään puu vetten äärellä kasvaisi niin korkeaksi ja ojentaisi latvaansa pilvien väliin, ja etteivät mahtavimmatkaan niistä, mitkään vettä juovat, olisi korkeudessaan pysyviä. Ne kaikki on näet annettu alttiiksi kuolemalle, menemään maan syvyyteen, hautaan vaipuneitten pariin yhdessä ihmislasten kanssa.
15. Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä, jona hän astui alas hautaan, minä verhosin syvyyden suruun hänen tähtensä, pidätin virrat, niin että paljot vedet pysähtyivät juoksussaan. Minä puin Libanonin hänen tähtensä mustiin, ja kaikki metsän puut kuihtuivat hänen tähtensä.
16. Sen kaatumisen ryskeestä minä panin kansakuntia vapisemaan, kun syöksin sen alas hautaan, siihen vaipuneitten pariin. Mutta lohdutetuiksi tulivat maan syvyydessä kaikki Eedenin puut. Libanonin valiot ja parhaat, kaikki, jotka juovat vettä.
17. Nekin olivat sen kanssa astuneet alas hautaan, miekalla kaadettujen pariin. Samoin olivat hänen auttajansa, ne, jotka istuivat sen varjossa kansojen joukossa.
18. Oliko mikään Eedenin puista sinun vertaisesi kunniassa ja suuruudessa? Silti sinut on Eedenin puitten kanssa syösty alas maan syvyyteen. Ympärileikkaamattomien keskellä sinä makaat miekalla kaadettujen parissa. Näin käy faraon ja koko hänen meluavan joukkonsa, sanoo Herra, Herra.”
32. LUKU
Valitusvirsi faraosta
1. Oli kahdestoista vuosi, kahdennentoista kuun ensimmäinen päivä, kun minulle tuli tämä Herran sana:
2. ”Ihmislapsi, viritä valitusvirsi faraosta, Egyptin kuninkaasta, ja sano hänelle: Nuori leijona kansojen joukossa, sinä olet hukassa! Kuin krokodiili sinä olit virroissa: Sinä kuohutit virtojasi, sotkit ja hämmensit sen vesiä jaloillasi.
3. Näin sanoo Herra, Herra: Monien kansojen suurella joukolla minä levitytän verkkoni sinun päällesi, ja ne vetävät sinut ylös minun pyydykselläni.
4. Minä viskaan sinut maalle, heitän sinut kentälle, panen kaikkinaisia taivaan lintuja asustamaan sinun päälläsi ja syötän kaikkinaisia maan eläimiä sinusta kylläisiksi.
5. Minä jätän sinun lihasi vuorille ja täytän raatokasallasi laaksoja.
6. Sillä, mitä sinusta valuu, minä juotan maan, sinun verelläsi vuorille asti, ja purojen uomat tulevat sinusta täyteen.
7. Sammuttaessani loistosi minä peitän taivaan ja puen mustiin sen tähdet. Auringon minä peitän pilviin, eikä kuu anna valonsa loistaa.
8. Kaikki taivaan loistavat valot minä puen mustiin sinun tähtesi ja peitän sinun maasi pimeyteen, sanoo Herra, Herra.
9. Minä murehdutan monien kansojen sydämet, kun saatan sinun perikatosi tiedoksi kansakunnille, maihin, joita et ole tuntenut.
10. Sinun tähtesi minä tyrmistytän monet kansat, ja heidän kuninkaansa vapisevat pelosta sinun tähtesi, kun minä heilutan miekkaani heidän nähtensä. He vapisevat joka hetki kukin omaa henkeään sinun kukistumisesi päivänä.
11. Näin sanoo Herra, Herra: Baabelin kuninkaan miekka yllättää sinut.
12. Minä kaadan sinun meluisan joukkosi sankarien miekoilla. He kaikki ovat kansoista julmimpia. He kukistavat Egyptin komeuden, sen koko meluisa joukko tuhotaan.
13. Minä hävitän siitä kaiken karjan runsasten vetten ääriltä. Niitä eivät enää sotke ihmisen jalat, eivät myöskään karjan sorkat.
14. Minä annan sen vetten laskeutua kirkkaiksi, ja minä panen sen virrat juoksemaan kuin öljyn, sanoo Herra, Herra.
15. Kun minä teen Egyptin maan autioksi, kun maa tulee autioksi kaikesta, mitä siinä on, ja kun minä surmaan sen kaikkia asukkaita, he tulevat tietämään, että minä olen Herra.
16. Valitusvirsi tämä on, ja sitä kyllä viritetään. Kansojen tyttäret sitä virittävät. Egyptistä ja kaikesta sen meluisasta joukosta he sitä virittävät, sanoo Herra, Herra.”
Kuolinvalitus Egyptin joukoista
17. Oli kahdennentoista vuoden kahdennentoista kuun viidestoista päivä, kun minulle tuli tämä Herran sana:
18. ”Ihmislapsi, veisaa valitusvirsi Egyptin meluisasta joukosta, saata se ja mahtavien kansojen tyttäret alas maan syvyyksiin, hautaan vaipuneitten pariin.
19. Oletko vielä kaikkia muita ihanampi? Astu alas ja anna laittaa makuusijasi ympärileikkausta vailla olevien pariin.
20. He kaatuvat miekalla surmattujen joukkoon. Miekka on jo annettu! Temmatkaa pois Egypti kaikkine meluisine joukkoineen.
21. Mahtavimmat sankareista ovat tuonelan keskellä. He puhuvat sille ja sen auttajille: ’Alas he ovat astuneet, siellä makaavat ympärileikkausta vailla olevat, miekalla surmatut’.
22. Siellä on Assur kaikkine joukkoineen. Heidän hautansa ovat hänen ympärillään. Kaikki he ovat surmattuja, miekkaan kaatuneita.
23. Heidän hautansa ovat pohjimmaisessa kuopassa, ja hänen joukkonsa on hänen hautansa ympärillä. He ovat kaikki surmattuja, miekkaan kaatuneita, nuo, jotka levittivät kauhua elävien maassa.
24. Siellä on Eelam, ja koko hänen meluisa joukkonsa on hänen hautansa ympärillä. Kaikki he ovat surmattuja, miekkaan kaatuneita. Ympärileikkaamattomina he kaikki astuivat alas maan syvyyksiin, nuo, jotka levittivät kauhuaan elävien maassa, saaden kantaa häpeänsä hautaan vaipuneitten parissa.
25. Surmattujen keskellä on makuusija annettu hänelle ja kaikelle hänen meluisalle joukolleen. Heidän hautansa ovat hänen ympärillään. Kaikki he ovat ympärileikkaamattomia, miekalla surmattuja. He olivat kauhuna elävien maassa, mutta saavat kantaa häpeänsä hautaan vaipuneitten parissa. Surmattujen keskelle on heidät pantu.
Mesekin-Tuubalin ym. joukkojen haudat
26. Siellä on Mesek-Tuubal kaikkine meluisine joukkoineen. Heidän hautansa ovat hänen ympärillään. He ovat kaikki ympärileikkausta vailla, miekalla surmattuja, koska levittivät kauhuaan elävien maassa.
27. He eivät makaa sankarien parissa. He ovat kaatuneet ympärileikkaamattomien joukosta, ja he ovat astuneet alas hautaan sota-aseineen. Heidän päittensä alle on pantu heidän miekkansa, ja heidän luittensa päällä on heidän syntivelkansa, sillä nämä soturit olivat kauhuna elävien maassa.
28. Sinutkin muserretaan ympärileikkaamattomien joukossa, ja sinä saat maata miekalla surmattujen parissa.
29. Siellä on Edom, sen kuninkaat ja kaikki sen ruhtinaat, jotka sotureina pantiin miekalla surmattujen pariin. He makaavat ympärileikkaamattomien ja hautaan vaipuneitten joukossa.
30. Siellä ovat kaikki pohjoisen maan ruhtinaat ja kaikki siidonilaiset, jotka kauhistavina ovat astuneet surmattujen pariin. Sotureina he ovat joutuneet häpeään ja ympärileikkaamattomina makaavat miekalla surmattujen parissa, saaden kantaa häpeänsä hautaan vaipuneitten joukossa.
31. Heidät on farao näkevä ja tuleva lohdutetuksi kaikesta meluisasta joukostaan. Miekalla on surmattu farao kaikkine sotaväkineen, sanoo Herra, Herra.
32. Minä saatoin elävien maassa olevat pelkäämään häntä. Mutta faraolle ja kaikelle hänen meluisalle joukolleen laitetaan makuusija ympärileikkaamattomien joukkoon, miekalla surmattujen pariin, sanoo Herra, Herra.”
____________________________________
Hb 12:14-29
Keskinäinen rauha ja pyhitys
14. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä kukaan ei ole näkevä Herraa.
15. Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä, ja monet siten tule saastutetuiksi.
16. Älköön kukaan olko haureellinen ja epäpyhä kuten Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.
17. Te tiedätte, että hän tuli hylätyksi, kun hän myöhemmin halusi periä siunauksen. Hän ei saanut [isäänsä] muuttamaan mieltään*, vaikka sitä kyynelin pyysi.
Siinai ja Siion
18. Te ette ole käyneet käsin kosketettavan ja tulessa palavan vuoren luo, ette synkeyden, pimeyden, ettekä myrskyn,
19. ette pasuunan kaiun ettekä äänen, jota kuulleet pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi.
20. He eivät voineet kestää tätä käskyä: ”Koskettakoon vuorta vaikkapa eläin, se kivitettäköön.”
21. Niin hirmuinen oli se näky, että Mooses sanoi: ”Minä olen pelästynyt ja vapisen.”
22. Te olette käyneet Siionin vuoren luo ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo, kymmenien tuhansien enkelien luo, juhlajoukon
23. ja taivaissa kirjoitettujen esikoisten seurakunnan luo, Tuomarin luo, joka on kaikkien Jumala, täydellisiksi tulleiden vanhurskaiden henkien luo,
24. uuden liiton Välimiehen Jeesuksen luo ja vihmontaveren luo, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.
25. Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu. Jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin sitäkin vähemmän pääsemme me, jos käännymme pois Hänestä, joka ilmoittaa sen taivaasta.
26. Hänen äänensä järkytti silloin maata. Nyt hän on luvannut: ”Vielä kerran minä järkytän maata, jopa taivastakin.”
27. Tuo ”vielä kerran” osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, tulevat muuttumaan, koska ovat luotuja, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät.
28. Koska me siis saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitollisia* ja siten palvelkaamme Jumalaa pyhällä arkuudella ja pelolla, hänelle mielihyväksi.
29. Meidän Jumalamme on näet kuluttava tuli.
____________________________________
Ps 113:1-114:8
113. PSALMI
Herra auttaa alhaisia
1. Halleluja! Ylistäkää, te Herran palvelijat, ylistäkää Herran nimeä.
2. Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja ainiaan.
3. Auringon noususta sen laskuun saakka olkoon Herran nimi ylistetty.
4. Herra on korkea ja valtias yli kaikkien kansojen. Yli taivasten kohoaa hänen kunniansa.
5. Kuka on niin kuin Herra, meidän Jumalamme, joka asuu korkealla
6. ja katsoo syvälle sekä taivaassa että maassa?
7. Hän nostaa tomusta alhaisen, korottaa loasta köyhän
8. asettaakseen hänet ruhtinasten rinnalle, hänen kansansa ruhtinasten rinnalle.
9. Hän antaa hedelmättömän asua kodissa, tehden hänestä iloisen lasten äidin! Halleluja!
114. PSALMI
Israelin pelastus Egyptistä
1. Kun Israel lähti Egyptistä, Jaakobin suku vieraskielisestä kansasta,
2. silloin Juudasta tuli hänen pyhäkkönsä, Israelista hänen valtakuntansa.
3. Sen näki meri ja pakeni, Jordan kääntyi takaisin.
4. Vuoret hyppivät kuin pässit, kukkulat kuin karitsat.
5. Mikä sinun on, meri, kun pakenet, mikä sinun, Jordan, kun käännyt takaisin?
6. Te vuoret, miksi hypitte kuin pässit, te kukkulat, kuin karitsat?
7. Vapise, maa, Herran kasvojen edessä, Jaakobin Jumalan kasvojen edessä.
8. Hän muuttaa kallion vesilammikoksi, avaa kiveen vesilähteen.
____________________________________
Snl 27:18-20
18. Viikunapuuta hoitava saa syödä sen hedelmää, ja joka isännästään huolehtii, tulee kunniaan.
19. Kuten kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä.
20. Hauta ja kadotus eivät saa kylläänsä, eivät myöskään saa kylläänsä ihmisen silmät.