RAAMATTU LÄPI VUODESSA
marraskuu 3
____________________________________
Hes 7:1-9:11
7. LUKU
Loppu tulee
1. Minulle tuli tämä Herran sana:
2. ”Ihmislapsi, näin sanoo Herra, Herra Israelin maalle: Loppu! Maan neljälle äärelle tulee loppu.
3. Nyt sinulle tulee loppu! Minä lähetän vihani sinua vastaan, tuomitsen sinut vaelluksesi mukaan ja annan kaikkien kauhistustesi kohdata sinua.
4. En sääli sinua enkä armahda, vaan annan vaelluksesi kohdata sinua, ja kauhistuksesi tulevat sinun keskellesi. Niin te tulette tietämään, että minä olen Herra.
5. Näin sanoo Herra, Herra: Onnettomuus! Yksi ja ainoa onnettomuus! Huomaa: Se tulee!
6. Loppu tulee, tulee loppu! Se herää sinua vastaan! Huomaa: Se tulee!
7. Vuoro tulee sinulle, maan asuja. Aika tulee, päivä on lähellä: hämminki, ei ilohuuto vuorilta.
8. Minä annan pian pyhän kiivauteni kohdata sinua, panen vihani täytäntöön sinussa, tuomitsen sinut vaelluksesi mukaan ja annan kaikkien kauhistustesi kohdata sinua.
9. En sääli enkä armahda. Minä annan vaelluksesi kohdata sinua, ja kauhistuksesi tulevat sinun keskellesi. Te tulette tietämään, että lyöjä olen minä, Herra.
10. Huomaa: Se päivä tulee! Vuoro on tullut, vääryys kukoistaa, julkeus rehottaa.
11. Väkivalta on noussut vitsaksi jumalattomuudelle. Mitään ei jää heidän pauhaavasta joukostaan ja heidän melustaan. Poissa on heidän komeutensa.
12. Tullut on aika, joutunut päivä. Älköön ostaja iloitko, älköön myyjä murehtiko, sillä viha kohtaa kaikkea siellä pauhaavaa joukkoa.
13. Myyjä ei enää palaa myytävilleen, vaikka he jäisivätkin henkiin. Näky kaikkea sen pauhaavaa joukkoa vastaan ei peräydy, eikä kukaan synnillään vahvista elämäänsä.
14. Puhalletaan torviin, varustetaan kaikki, mutta ei ole sotaan lähtijää, sillä minun vihani kohtaa kaikkea siellä pauhaavaa joukkoa.
15. Ulkona on miekka, sisällä rutto ja nälkä. Kedolla oleva kuolee miekkaan, kaupungissa olevan syö nälkä ja rutto.
16. Jos heistä jotkut pelastuvat ja pääsevät pakoon, he ovat vuorilla kuin laaksojen kyyhkyset, ja he kaikki vaikertelevat syntiään kukin.
17. Kaikki kädet herpoavat, kaikki polvet käyvät veltoiksi kuin vesi.
18. He kääriytyvät säkkeihin, heidät peittää vavistus. Kaikilla kasvoilla on häpeä, ja kaikki päät ovat paljaiksi ajellut.
19. Hopeansa he viskaavat kaduille, ja heidän kultansa tulee heille roskaksi. Heidän kultansa ja hopeansa eivät voi heitä pelastaa Herran vihan päivänä. Eivät he sillä nälkäänsä tyydytä ja vatsaansa täytä. Sehän on heille ollut kompastus syntiin.
20. Siitä tehtyjen korujen loistolla he ylpeilivät, siitä he tekivät kauhistavat epäjumalainkuvansa, iljetyksensä. Siksi minä teen sen heille roskaksi.
21. Minä annan sen vieraitten käsiin ryöstettäväksi ja maan jumalattomien saaliiksi, ja he häpäisevät sen.
22. Minä käännän kasvoni heistä pois, niin että aarteeni häväistään. Väkivaltaiset menevät sinne ja häpäisevät sen.
23. Valmista kahle, sillä maa on täynnä verivelkojen tuomiota, ja kaupunki on täynnä väkivaltaa.
24. Minä tuon kansoista pahimmat, ja ne ottavat omikseen teidän talonne. Minä teen lopun voimallisten ylpeydestä, ja heidän pyhäkkönsä häväistään.
25. Tulee hätä, ja he etsivät pelastusta, mutta sitä ei ole.
26. Häviö tulee häviön jälkeen, sanoma tulee sanoman jälkeen. He havittelevat näkyä profeetalta. Papilta katoaa opetus ja vanhimmilta neuvo.
27. Kuningas murehtii, päämies pukeutuu kauhuun, ja maan kansan kädet vapisevat pelosta. Minä teen heille heidän teittensä mukaan ja tuomitsen heidät kuten he ovat toisia tuominneet. Niin he tulevat tietämään, että minä olen Herra.”
8. LUKU
Temppelin epäjumalisuus
1. Oli kuudes vuosi, kuudes kuukausi ja sen viides päivä. Minä istuin huoneessani, ja Juudan vanhimmat olivat edessäni. Herran, Herran käsi laskeutui siellä päälleni.
2. Minä näin kuin tulihahmon! Alaspäin siitä, mikä näytti hänen lanteiltaan, oli tulta, ja ylöspäin hänen lanteistaan näkyi loiste, joka oli kuin metallin hohdetta.
3. Hän ojensi kuin käden ja tarttui pääni hiukseen. Henki nosti minut maan ja taivaan välille ja vei minut Jumalan näyissä Jerusalemiin, sisemmän portin ovelle, joka on pohjoista kohden, missä oli Herran pyhän kiivauden herättänyt patsas.
4. Siellä oli Israelin Jumalan kirkkaus, samanlainen kuin laaksossa näkemäni.
5. Hän sanoi minulle: ”Ihmislapsi, käännä katseesi pohjoista kohti.” Minä käännyin katsomaan pohjoista kohti. Alttariportista pohjoiseen päin oli sisäänkäytävässä tuo vihastuttava patsas.
6. Hän sanoi minulle: ”Ihmislapsi, näetkö, mitä he tekevät: Israelin kansa toimittaa täällä suuria kauhistuksia, että minä poistuisin kauas pyhäköstäni. Vielä suurempia kauhistuksia sinä saat nähdä.”
7. Hän vei minut esipihan ovelle, ja minä näin seinässä aukon.
8. Hän sanoi minulle: ”Ihmislapsi, murtaudu seinän läpi.”
9. Minä murtauduin seinän läpi, ja siellä oli ovi! Hän sanoi minulle: ”Mene ja katso millaisia iljetyksiä he täällä suorittavat.”
10. Minä menin ja näin kaikenlaisia inhottavia matelijain ja karjaeläinten kuvia. Israelin kansan kivijumalien kuvia oli piirretty seiniin ympäriinsä.
11. Niiden edessä seisoi 70 miestä, Israelin kansan vanhimpia, ja näiden keskellä seisoi Jaasanja, Saafanin poika. Kullakin heillä oli suitsutusastiansa kädessään, ja suitsutuspilvestä nousi tuoksu.
12. Hän sanoi minulle: ”Näetkö, ihmislapsi, mitä Israelin kansan vanhimmat tekevät pimeässä, kukin kuvakammiossaan? He sanovat:
13. ’Ei Herra meitä näe. Herra on hylännyt tämän maan’.” Hän sanoi minulle: ”Sinä saat nähdä vieläkin suurempia kauhistuksia, mitä he tekevät.”
14. Hän vei minut Herran temppelin portin ovelle, joka on pohjoista kohti. Siellä istui naisia itkemässä Tammusta*.
15. Hän sanoi minulle: ”Näetkö, ihmislapsi? Sinä saat nähdä vielä suurempia kauhistuksia kuin nämä.”
16. Hän vei minut Herran temppelin sisemmälle esipihalle. Minä näin noin 25 miestä Herran temppelin ovella, eteisen ja alttarin välillä. Heidän selkänsä olivat Herran temppeliin päin, kasvonsa itään päin, ja he kumarsivat aurinkoa.
17. Hän sanoi minulle: ”Näitkö, ihmislapsi? Eikö Juudan heimolle ole kylliksi, että he tekevät kauhistuksia, mitä täällä on tehty, koska he täyttävät maan väkivallalla ja yhä uudelleen vihoittavat minut? Näethän, kuinka he vievät viiniköynnöksen lehvää nenänsä eteen!
18. Minäkin teen, minkä teen pyhässä vihassani: En sääli enkä armahda. Vaikka he huutavat korviini kovalla äänellä, minä en heitä kuuntele.”
9. LUKU
Merkittävät ja surmattavat
1. Herra huusi kovalla äänellä, ja minä kuulin hänen sanovan: ”Tulkaa, kaupungin rankaisijat! Kullakin olkoon tuhoaseensa kädessään.”
2. Pohjoista kohti olevalta Yläportilta päin tuli kuusi miestä, ja kullakin heistä oli kädessä hävitysaseensa. Heidän keskellään oli pellavavaatteisiin puettu mies vyöllään kirjoitusvälineet. He tulivat ja asettuivat seisomaan vaskialttarin ääreen.
3. Israelin Jumalan kirkkaus oli kohonnut temppelin kynnykselle sen kerubin yläpuolelta, jonka yllä se oli ollut. Hän huusi pellavavaatteisiin puetulle miehelle, jolla oli vyöllään kirjoitusvälineet:
4. Herra sanoi hänelle: ”Kierrä Jerusalemin kaupungin läpi ja tee X-merkki* niiden miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia sen keskuudessa tehtyjä kauhistuksia.”
5. Toisille hän sanoi minun kuulteni: ”Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään ja surmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako,
6. tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, lapset ja vaimot, mutta älkää koskeko keneenkään, jolla on otsassaan X-merkki. Aloittakaa minun temppelistäni.” He aloittivat niistä miehistä, vanhimmista, jotka olivat temppelin edessä.
7. Hän sanoi heille: ”Saastuttakaa temppeli ja täyttäkää esipihat surmatuilla. Menkää!” He menivät ja surmasivat kaupungissa.
8. Kun minä heidän surmatessaan olin jäänyt jäljelle, minä lankesin kasvoilleni, huusin ja sanoin: ”Voi Herra, Herra! Hävitätkö sinä Israelin koko jäännöksen, kun vuodatat pyhän vihasi Jerusalemin päälle?”
9. Hän vastasi minulle: ”Israelin ja Juudan kansan syntivelka on ylen suuri. Maa on täynnä verivelkoja, ja kaupunki on täynnä oikeuden polkemista. He sanovat: ’Herra on hylännyt tämän maan, ei Herra näe’.
10. Niinpä en minäkään sääli enkä armahda, vaan annan heidän vaelluksensa tulla heidän oman päänsä päälle.”
11. Pellavavaatteisiin puettu mies, jolla oli kirjoitusvälineet vyöllään, toi tämän sanan: ”Olen tehnyt, niin kuin sinä käskit minun tehdä.”
____________________________________
Hb 5:1-14
5. LUKU
Aaronin ja Kristuksen pappeus
1. Jokainen ihmisten joukosta otettu ylimmäinen pappi asetetaan toimittamaan ihmisten puolesta Jumalalle tulevaa [palvelusta], uhraamaan lahjoja ja uhreja syntien tähden.
2. Hän voi kohdella säälien tietämättömiä ja eksyviä, koska itsekin on heikko.
3. Tämän heikkoutensa vuoksi hänen täytyy uhrata syntiuhreja sekä itsensä että kansan puolesta.
4. Kukaan ei ota sitä arvoa itselleen, vaan Jumala kutsuu hänet kuten Aaroninkin.
5. Siten ei Kristuskaan itse korottanut itseään Ylimmäisen Papin arvoon. Sen teki Hän, joka sanoi hänelle: ”Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.”
6. Toisessa kohdassa hän sanoo: ”Sinä olet pappi iäti Melkisedekin järjestyksen mukaan.”
7. Ihmiselämänsä* päivinä hän äänekkäällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia Hänelle, joka voi pelastaa hänet kuolemasta. Hänen rukouksensa kuultiin hänen mielensä pyhyyden tähden*.
8. Niin hän, vaikka oli Poika, oppi kuuliaisuuden siitä, mitä kärsi.
9. Tultuaan täydelliseksi hänestä tuli iäisen pelastuksen aikaansaaja kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaisia.
10. Jumala nimittää häntä ”Ylimmäiseksi Papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan”.
11. Meillä olisi tästä paljon sanottavaa. Sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan.
12. Vaikka teidän olisi jo aika olla opettajia, te olette jälleen sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanan alkeita ja perusasioita*. Te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ette vahvaa ruokaa.
13. Sillä jokainen maitoa nauttiva on kokematon vanhurskauden sanassa, koska on lapsi.
14. Vahva ruoka taas on aikuisia varten, niitä, joiden aistit ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.
____________________________________
Ps 105:1-15
105. PSALMI
Herran armotekojen ylistys
1. Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeään, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.
2. Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistään.
3. Hänen pyhä nimensä olkoon kerskauksenne. Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa.
4. Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojaan.
5. Muistakaa hänen ihmetöitään, mitkä hän on tehnyt, hänen ihmeitään ja hänen suunsa tuomioita,
6. te Aabrahamin, hänen palvelijansa, jälkeläiset, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.
7. Hän, Herra, on meidän Jumalamme. Hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.
8. Hän muistaa liittonsa ainiaan, säätämänsä sanan tuhanteen* polveen,
9. liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.
10. Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille ainaiseksi liitoksi.
11. Hän sanoi: ”Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne.”
12. Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat siellä muukalaisina.
13. He vaelsivat kansasta kansaan ja valtiosta toiseen.
14. Hän ei sallinut kenenkään vahingoittaa heitä, ja hän varoitti kuninkaita heidän tähtensä:
15. ”Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa profeetoilleni.”
____________________________________
Snl 26:28
28. Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiaan, ja liukas suu saa aikaan turmiota.