RAAMATTU LÄPI VUODESSA
syyskuu 11
____________________________________
Js 8:1-9:20
8. LUKU
Pojan nimi taululle
1. Herra sanoi minulle: “Ota iso taulu ja kirjoita siihen selvällä kirjoituksella: MaHeeR-ShaaLaaL HaaSh-BaS*.
2. Minä otan luotettavat todistajat, pappi Uurian ja Sakarjan, Jeberekjan pojan.”
Assurin armeijan hyökkäys
3. Sitten minä lähestyin profeetta-vaimoani, ja hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Niin Herra sanoi minulle: “Pane hänelle nimeksi MaHeeR-ShaaLaaL HaaSh-Bas,
4. sillä ennen kuin poika oppii sanomaan: ‘isä’ ja ‘äiti’, viedään Damaskon tavarat ja Samarian saalis Assurin kuninkaan eteen.”
5. Herra puhui minulle jälleen ja sanoi:
6. “Koska tämä kansa halveksii Siiloan hiljaa virtaavia vesiä ja iloitsee Resinin ja Remaljan pojan kanssa,
7. niin Herra panee virran vedet, valtavat ja suuret, vyörymään teidän päällenne: Assurin kuninkaan ja kaiken hänen mahtinsa. Se nousee ja menee kaikkien uomiensa ja äyräittensä yli.
8. Se tunkeutuu Juudaan, paisuu, tulvii ja ulottuu kaulaan saakka. Levittäen siipensä se täyttää yliyltään sinun maasi, Immanuel.”
9. Riehukaa, kansat, kuitenkin te kukistutte. Kuulkaa, kaikki kaukaiset maat: Varustautukaa, silti te kukistutte. Ottakaa taisteluvarusteet, kuitenkin te kukistutte.
10. Pitäkää neuvoa: Se raukeaa. Tehkää sopimus: Se ei pysy. Jumala on näet meidän kanssamme.
Salaliitto ja kompastuskivi
11. Herra puhui minulle tämän, kun hänen kätensä valtasi minut ja hän varoitti minua vaeltamasta tämän kansan tietä:
12. “Älkää sanoko salaliitoksi kaikkea, mitä tämä kansa sanoo salaliitoksi. Älkää pelätkö, mitä se pelkää, älkääkä säikähtykö.
13. Herra Sebaot pitäkää pyhänä, häntä peljätkää ja vaviskaa.
14. Hän on oleva pyhäkkö sekä loukkauskivi ja kompastuksen kallio molemmille Israelin heimokunnille, paula ja ansa Jerusalemin asukkaille.
15. Monet heistä kompastuvat, kaatuvat ja ruhjoutuvat, monet kiedotaan ja vangitaan.
Opetus talteen
16. Sido todistus talteen, lukitse opetus sinetillä minun opetuslapsiini.”
17. Minä odotan Herraa, joka kätkee kasvonsa Jaakobin heimolta, ja panen toivoni häneen.
18. Minä ja lapset, jotka Herra on minulle antanut, me olemme Herran Sebaotin merkkeinä ja ihmeinä Israelissa, hänen, joka on läsnä Siionin vuorella.
19. He sanovat teille: “Kysykää vainaja- ja tietäjähengiltä, jotka supisevat ja mumisevat.” Eikö kansa kysyisi Jumalaltaan? Kuolleiltako elävien puolesta?
20. “Pysykää laissa ja todistuksessa!” Elleivät he näin sano, ei heillä ole aamunkoittoa.
21. Siellä he kuljeksivat vaivattuina ja nälkäisinä. Nälissään he vimmastuvat ja kiroavat kuninkaansa ja Jumalansa. He luovat silmänsä korkeuteen,
22. he katsahtavat maan puoleen, mutta näkevät vain ahdistusta ja pimeyttä. Heidät on syösty tuskan synkeyteen ja pimeyteen.
Galileasta valo
23. Nyt vaivan alla oleva ei jää pimeään. Entiseen aikaan hän saattoi halveksituksi Sebulonin maan ja Naftalin maan, mutta tulevaisuudessa hän saattaa kunniaan merentien, Jordanin takaisen maan, kansojen Galilean*.
9. LUKU
1. Kansa, joka vaeltaa pimeässä, näkee suuren valon. Kuoleman varjon maassa asuville loistaa valo.
2. Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon. He iloitsevat sinun edessäsi niin kuin elonaikana iloitaan, kuten saaliinjaossa riemuitaan.
3. Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niin kuin Midianin päivänä.
4. Kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaatteet poltetaan ja tulevat tulen ruoaksi.
5. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu. Hänen hartioillaan on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas.
6. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallaan. Se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iäti. Herran Sebaotin päättävyys* on sen tekevä.
Kuritus Israelille
7. Herra lähetti sanan Jaakobia vastaan, ja se sattui Israeliin.
8. Sen sai tuntea koko kansa, Efraim ja Samarian asukkaat. Mutta ylpeydessään ja sydämensä kopeudessa he sanoivat:
9. “Tiilikivet sortuivat maahan, mutta me rakennamme hakatuista kivistä. Metsäviikunapuut lyötiin poikki, mutta me panemme tilalle setripuita.”
10. Silloin Herra nostatti Resinin ja kiihotti sen viholliset ahdistamaan sitä,
11. aramealaiset edestä ja filistealaiset takaa, ja he söivät Israelia suun täydeltä. Kaikesta tästä hänen vihansa ei ole asettunut, ja hänen kätensä on vielä ojennettu.
12. Kansa ei kuitenkaan kääntynyt kurittajansa puoleen, eivätkä he etsineet Herraa Sebaotia.
13. Siksi Herra katkaisi yhtenä päivänä Israelilta pään ja hännän, palmunlehvän ja kaislan.
14. Vanhin ja arvomies on pää, valhetta opettava profeetta taas on häntä.
15. Tämän kansan johtajat olivat eksyttäjiä, ja johdettavat joutuivat hämminkiin.
16. Siksi Herra ei säästänyt sen nuoria miehiä* eikä armahtanut sen orpoja ja leskiä. He kaikki ovat näet jumalattomia ja pahantekijöitä, ja jokainen suu puhuu tyhmyyttä. Kaikesta tästä hänen vihansa ei ole asettunut, ja hänen kätensä on edelleen ojennettu.
17. Jumalattomuus palaa tulena, kuluttaa orjantappurat ja ohdakkeet sekä sytyttää sankan metsän, niin että se savuna tupruaa ilmaan.
18. Herran Sebaotin vihasta maa syttyy palamaan, ja kansa on kuin tulen syötävänä. Toinen ei sääli toistaan.
19. He ahmivat oikealta, mutta ovat yhä nälkäisiä, syövät vasemmalta, eivätkä saa kylläänsä. Jokainen syö oman käsivartensa lihaa:
20. Manasse Efraimia, Efraim Manassea, ja molemmat yhdessä käyvät Juudan kimppuun. Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut, ja hänen kätensä on edelleen ojennettu.
____________________________________
2Kr 12:1-10
12. LUKU
Näkyjä ja ilmestyksiä
1. Minun täytyy kerskua, vaikka se ei olekaan hyödyllistä. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin.
2. Tunnen miehen, joka on Kristuksessa. 14 vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän ruumiissaan vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää.
3. Minä tiedän, että tämä mies – oliko hän ruumiissaan vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää –
4. temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua.
5. Tästä miehestä minä kerskaan, mutta itsestäni en kerskaa, paitsi heikkoudestani.
6. Vaikka haluaisinkin kerskata, en olisi houkka, sillä puhuisin totta. En kuitenkaan sitä tee, ettei kukaan ajattelisi minusta enempää kuin mitä näkee minun olevan, tai mitä hän minusta kuulee.
Pistin lihassa
7. Etten niin suurenmoisten ilmestysten tähden ylpeilisi, minulle on annettu lihaani pistin*, Saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.
8. Tämän vuoksi olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.
9. Hän on vastannut minulle: “Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Siksi minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun.
10. Tämän vuoksi olen mieltynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin Kristuksen tähden. Kun näet olen heikko, silloin olen väkevä.
____________________________________
Ps 55:1-24
55. PSALMI
Rukous ystävien pettäessä
1. Veisuunjohtajalle. Kielisoittimilla. Daavidin psalmi.
2. Jumala, kuuntele rukoustani, älä kätkeydy, kun anon armoa.
3. Kuule minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhattomana murheessani ja huokailen.
4. Vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa minua. He vyöryttävät päälleni turmiota ja vihassa vainoavat minua.
5. Sydämeni vapisee rinnassani, kuoleman kauhut vyöryvät päälleni.
6. Pelko, vavistus ja kauhistus valtaavat minut.
7. Minä sanon: olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin lentäisin pois ja pääsisin lepoon!
8. Pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. Sela.
9. Kiiruhtaisin suojaan rajuilmalta ja myrskyltä.
10. Herra, sekoita heidän kielensä ja tee heidät eripuraisiksi, sillä minä näen kaupungissa väkivaltaa ja riitaa.
11. Yötä päivää he kiertävät sen muureja pitkin. Vääryys ja vaiva on sen keskellä.
12. Sen sisällä on turmio, eikä sorto ja petos väisty sen torilta.
13. Minua ei herjaa vihollinen, sen minä kestäisin. Minua vastaan ei pöyhkeile vihamieheni. Hänen edestään voisin piiloutua.
14. Se olet sinä, minun vertaiseni, sinä, ystäväni ja uskottuni,
15. jonka kanssa elimme suloisessa sovussa ja yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!
16. Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas tuonelaan, sillä heidän asunnoissaan ja sydämissänsä vallitsee pelkkä pahuus.
17. Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut.
18. Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee ääneni.
19. Hän päästää sieluni heistä rauhaan, etteivät he saavuta minua. Paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan.
20. Jumala kuulee sen ja vastaa heille, hän, joka hallitsee hamasta ikuisuudesta. Sela. He eivät muuta mieltään eivätkä pelkää Jumalaa.
21. Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka elävät hänen kanssaan rauhassa, ja rikkoo liittonsa heidän kanssaan.
22. Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta sota on hänellä mielessä. Hänen sanansa ovat öljyä liukkaammat, mutta ovat silti kuin paljastetut miekat.
23. Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen. Ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.
24. Sinä, Jumala, syökset murhamiehet ja petturit turmion kuoppaan*. He eivät pääse puoleenkaan ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.
____________________________________
Snl 23:4-5
Rikkauden petos
4. Älä näe vaivaa rikastuaksesi, lakkaa käyttämästä ymmärrystäsi siihen.
5. Kun silmäsi lentävät rikkauteen, se on mennyttä. Se saa siivet kuin kotka, joka lentää taivaalle.