RAAMATTU LÄPI VUODESSA
syyskuu 16
____________________________________
Js 22:1-24:23
22. LUKU
Jerusalemin paatumus ja piiritys (587-586. eKr.)
1. Ennustus Näkylaaksosta. Mikä sinun on, kun kaikkinesi nouset katoille,
2. sinä kohiseva, pauhaava kaupunki, remuava kylä? Surmattusi eivät ole miekan surmaamia, eivät sodassa kuolleita.
3. Kaikki sinun päämiehesi pakenivat yhdessä, joutuivat vangiksi, jousta vailla. Keitä vain sinuun kuuluvia tavattiin, heidät kaikki vangittiin, kuinka kauas pakenivatkin.
4. Sen tähden minä sanon: ”Kääntäkää katseenne minusta: minä itken katkerasti. Älkää tunkeilko minua lohduttamaan, kun tytär, minun kansani, tuhoutuu.”
5. Hämmingin, hävityksen ja häiriön päivän on Herra, Herra Sebaot, pitävä Näkylaaksossa. Muureja murretaan, vuorille kohoaa huuto.
6. Eelam nosti viinen, tullen vaunuineen, väkineen ja ratsumiehineen, ja Kiir paljasti kilven.
7. Ihanimmat laaksosi täyttyivät vaunuista, ratsumiehet asettuivat asemiin portin eteen.
8. Hän riisui Juudalta verhon, ja sinä päivänä sinä loit katseesi Metsätalon asevarastoon.
9. Te huomasitte monta repeämää Daavidin kaupungin muurissa ja kokositte vedet Alalammikkoon.
10. Te luitte Jerusalemin talot ja hajotitte niitä muuria vahvistaaksenne.
11. Te teitte molempien muurien välille paikan, johon Vanhan lammikon vedet koottiin. Mutta te ette katsoneet Hänen puoleensa, joka tämän tuotti, häntä te ette nähneet, joka tämän kauan sitten valmisti.
12. Sinä päivänä Herra, Herra Sebaot, kutsui itkuun ja valitukseen, leikkaamaan pään paljaaksi ja vyöttäytymään
säkkiin.
13. Mutta mitä onkaan: ilo ja riemu, nautojen ja lammasten teurastaminen, lihan syönti ja viinin juonti! ”Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme.”
14. Minun korviini kuului Herran Sebaotin ilmoitus: ”Totisesti: Tämä teidän syntinne ei tule sovitetuksi, ei kuolemaanne saakka, sanoo Herra, Herra Sebaot.”
Sebna ja Eljakim
15. Näin sanoo Herra, Herra Sebaot: mene taloudenhoitajan, Sebnan luo, joka on linnan päällikkönä.
16. ”Mitä sinulla on täällä asiaa, ja keitä sinulla on täällä, kun hakkautat tänne korkealle itsellesi haudan, koverrat kallioon itsellesi asunnon?”
17. Herra heittää sinut, mies, rajusti: hän kouraisee sinut kokoon,
18. kääräisee sinut keräksi ja paiskaa pallona menemään maahan, jossa on laajuutta joka suuntaan. Sinne sinä kuolet, ja sinne jäävät sinun kunniavaunusi, sinä herrasi huoneen häpeä.
19. Minä syöksen sinut pois paikastasi. Hän kukistaa sinut asemastasi.
20. Sinä päivänä minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan,
21. ja puen hänen ylleen sinun viittasi, vyötän hänet sinun vyölläsi ja panen sinun valtasi hänen käteensä, niin että hän on oleva isänä Jerusalemin asukkaille ja Juudan suvulle.
22. Minä panen Daavidin huoneen avaimen hänen olalleen. Hän avaa, eikä kukaan sulje, ja hän sulkee, eikä kukaan avaa.
23. Minä lyön hänet vaarnaksi vahvaan paikkaan, ja hän tulee kunniaistuimeksi isänsä suvulle.
24. Hänen varaansa ripustautuu hänen isänsä suvun koko paljous, vesat ja versot, kaikki pienet astiat, maljat ja ruukut.
25. Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, vahvaan paikkaan lyöty vaarna pettää, se katkeaa ja putoaa, ja kuorma, joka oli sen varassa, särkyy. Herra on puhunut.
23. LUKU
Tyyron hävitys ja elpyminen
1. Ennustus Tyyrosta. Valittakaa, te Tarsiin-laivat, sillä se on hävitetty talottomaksi, käymättömäksi. Kittiläisten* maasta he saivat tämän tiedon.
2. Mykistykää, te rantamaan asukkaat! Siidonin kauppamiehet, merenkulkijat, täyttivät sinut.
3. Suuria vesiä kulki Siihorin siemen, Niilivirran vilja. Se oli Tyyron sato, ja siitä tuli kansojen kauppatavara.
4. Häpeä, Siidon, sillä näin sanoo meri, meren linnoitus: ”En ole ollut kivuissa, en ole synnyttänyt, en nuorukaisia kasvattanut, en neitoja vartuttanut.”
5. Kun tästä kuullaan Egyptissä, siellä vavistaan Tyyron kuulumisten tähden.
6. Menkää Tarsiiseen* ja valittakaa, te rantamaan asukkaat.
7. Onko tämä teidän remuava kaupunkinne, jonka alku on hamasta muinaisajasta, jonka jalat kuljettivat sen kauas asumaan muukalaisena?
8. Kuka on tämän päättänyt Tyyron osalle, kruunujen jakelijan, jonka kauppamiehet olivat ruhtinaita, kauppiaat maan kuuluja?
9. Herra Sebaot on sen päättänyt, häväistäkseen kaiken sen koreuden korskan, saattaakseen kaikki maan kuulut halveksituiksi.
10. Viljele nyt maatasi*, tytär Tarsis, kuin Niilin maata. Ei ole estettä* enää.
11. Hän on ojentanut kätensä meren yli, järkyttänyt valtakuntia. Herra on antanut käskyn Kanaania vastaan, että sen linnoitukset on hävitettävä.
12. Hän sanoo: ”Älä enää ilakoi, sinä häväisty neitsyt, tytär Siidon. Nouse, mene kittiläisten maahan. Et sinä sielläkään saa levätä.
13. Kaldealaisten maa, kansa, jota ei ollut enää olemassa, jonka Assur oli valmistanut erämaan eläimille: he pystyttävät vartiotorninsa, he kukistavat sen palatsit, tekevät sen raunioiksi.
14. Valittakaa, te Tarsiin laivat, sillä teidän linnoituksenne on hävitetty.”
15. Siihen aikaan Tyyro unohdetaan 70 vuodeksi, jotka ovat kuin saman kuninkaan aikaa. 70 vuoden kuluttua Tyyron käy, kuten porton laulussa sanotaan:
16. ”Ota kitara, kierrä kaupunkia, sinä unohdettu portto. Soita kauniisti, laula vireästi, että sinut muistettaisiin!”
17. Mutta 70 vuoden kuluttua Herra katsoo Tyyron puoleen. Niin se pääsee jälleen portonpalkoilleen ja tekee huorin kaikkien maan valtakuntain kanssa, mitä on maan päällä.
18. Sen voitto ja palkka on silloin oleva Herralle pyhitetty. Sitä ei koota eikä talleteta, vaan sen voitto on tuleva niille, jotka asuvat Herran edessä, runsaaksi ravinnoksi ja jaloksi vaatetukseksi.
24. LUKU
Kirous kalvaa maata
1. Herra tekee maan tyhjäksi ja autioksi, mullistaa sen muodon ja hajottaa sen asukkaat.
2. Niin kuin käy kansan, niin käy papinkin, kuten orjan, niin hänen herransa, kuten orjattaren, niin hänen emäntänsä, kuten ostajan, niin myyjän, kuten lainanottajan, niin lainanantajan, kuten velallisen, niin velkojankin.
3. Maa tyhjennetään autioksi ja ryöstetään tyhjäksi. Herra on tämän sanonut.
4. Maa murehtii ja lakastuu, maanpiiri nääntyy ja riutuu. Kansan ylhäiset maassa nääntyvät.
5. Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hylänneet iankaikkisen liiton.
6. Sen tähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystään kärsivät. Siksi maan asukkaat kuumuudesta korventuvat, ja vähän jää ihmisiä jäljelle.
7. Rypälemehu murehtii, viiniköynnös kuihtuu, kaikki ilomieliset huokaavat.
8. Loppunut on vaskirumpujen riemu, lakannut remuavien melu,vaiennut kitarain ääni.
9. Ei laulaen juoda viiniä, väkijuoma käy karvaaksi juojilleen.
10. Kukistettu on autio kaupunki, joka talo suljettu, niin ettei kukaan pääse sisälle.
11. Viinistä on kaduilla valitus, kaikki ilo on mennyt mailleen, riemu paennut maasta.
12. Jäljellä on kaupungissa hävitys, portti on pirstaleiksi lyöty.
13. Niin on käyvä maan päällä, kansojen keskuudessa, kuin öljypuuta karistettaessa, kuin jälkikorjuussa, viininkorjuun päätyttyä.
Kunnioittakaa Herraa!
14. He korottavat äänensä ja riemuitsevat. He huutavat mereltä päin Herran valtasuuruutta:
15. ”Sen tähden kunnioittakaa Herraa valon mailla, ja Herran, Israelin Jumalan, nimeä meren saarilla.”
16. Maan äärestä kuulemme ylistysvirret: ”Ihana on vanhurskaan osa!”
Voi minua!
Mutta minä sanon: ”En jaksa, en jaksa, voi minua! Petturit ryöstävät, petolliset ryöstävät kaiken!”
17. Kauhu, kuoppa ja paula on edessäsi, sinä maan asukas.
18. Joka pakenee kauhun ääntä, putoaa kuoppaan, ja joka kuopasta nousee, tarttuu paulaan. Korkeuden akkunat aukenevat ja maan perustukset järkkyvät.
19. Maa järisee murskaksi, maa halkeaa ja hajoaa, maa horjuu ja huojuu.
20. Maa hoippuu ja hoipertelee kuin juopunut, huojuu kuin lehvämaja. Sen kapina [Jumalaa vastaan] painaa sitä raskaana, se kaatuu eikä enää nouse.
21. Sinä päivänä Herra rankaisee korkeuden sotajoukkoja ylhäällä ja maan kuninkaita maan päällä.
22. Heidät kootaan sidottuina vankikuoppaan ja suljetaan tyrmään. Pitkän ajan kuluttua heitä etsiskellään.
23. Kuu kalpenee, ja aurinko häpeää, sillä Herra Sebaot on kuningas Siionin vuorella ja Jerusalemissa, ja hänen vanhintensa edessä loistaa kirkkaus.
____________________________________
Gl 2:17-3:9
Teot ja armo
17. Mutta jos meidät itsemmekin, halutessamme tulla vanhurskautetuiksi Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko Kristus siis synnin palvelija? Ei suinkaan!
18. Jos minä näet uudelleen rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, minä osoitan olevani lain rikkoja.
19. Minä olen lain kautta kuollut pois siitä elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
20. ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän ihmisenä*, sen elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun puolestani.
21. Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa. Jos näet vanhurskaus on saatavissa lakia noudattamalla, Kristus on kuollut turhaan.
3. LUKU
Laista vai armosta uskon kautta?
1. Te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmien eteen Jeesus Kristus on kuvattu ristiinnaulittuna?
2. Vain tämän tahdon teiltä tietää: lain teoistako te saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?
3. Niinkö älyttömiä olette? Te aloititte Hengessä, omilla teoillako* te nyt päätätte?
4. Niinkö paljon olette turhaan kärsineet? – jos se on ollut turhaa.
5. Hän, joka antaa teille Hengen ja vaikuttaa keskuudessanne voimatöitä, saako hän sen aikaan lain tekojen vai [evankeliumin] uskossa kuulemisen kautta
6. – kuten ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”?
7. Tietäkää siis, että uskon tietä kulkevat* ovat Aabrahamin lapsia.
8. Koska Raamattu tiesi etukäteen, että Jumala vanhurskauttaa kansoihin kuuluvia* uskosta, se julisti Aabrahamille etukäteen tämän hyvän sanoman: ”Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi.”
9. Uskon tietä kulkevat saavat täten siunauksen uskovan Aabrahamin kanssa.
____________________________________
Ps 60:1-14
60. PSALMI
Tappio voitoksi
1. Veisuunjohtajalle. Veisataan kuten ”Liiton lilja.” Opetettavaksi.
2. Daavid sepitti tämän psalmin taistellessaan kahden joen* ja Sooban aramilaisia vastaan. Jooab palasi ja voitti Suolalaaksossa edomilaiset, 12.000 miestä.
3. Jumala, sinä hylkäsit meidät, hajotit meidät ollessasi vihastunut meihin. Auta meidät ennallemme.
4. Sinä saatoit maan järkkymään ja halkeilemaan. Korjaa sen repeämät, sillä se horjuu.
5. Sinä olet antanut kansasi nähdä kovia päiviä, olet juottanut meitä päihdyttävällä viinillä.
6. Mutta sinä olet antanut lipun niille, jotka sinua pelkäävät, että he kokoontuisivat sen turviin, jousta pakoon. Sela.
7. Auta oikealla kädelläsi ja vastaa meille, että rakastamasi tulisivat pelastetuiksi.
8. Jumala on puhunut pyhäkössään! Minä riemuitsen, jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.
9. Minun on Gilead, minun on Manasse, Efraim on pääni suojus, Juuda valtikkani.
10. Mooab on pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni. Filisteasta minä nostan voittohuudon*.
11. Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa Edomiin?
12. Etkö sinä, Jumala, ole hylännyt meidät? Et ole lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa!
13. Anna meille apu ahdistajaa vastaan, ihmisten apuhan on turha.
14. Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja. Hän tallaa vihollisemme maahan.
____________________________________
Snl 23:15-16
15. Poikani, jos sydämesi viisastuu, minunkin sydämeni iloitsee.
16. Minun sisimpäni riemuitsee, jos huulesi puhuvat, mikä on oikeaa.