RAAMATTU LÄPI VUODESSA
toukokuu 17
____________________________________
1 Sam 20:1 – 21:16
20. LUKU
Joonatan ja Daavid
1. Daavid pakeni Raaman Naajotista, meni ja puhui Joonatanille: ”Mitä olen minä tehnyt? Mitä vääryyttä, mitä syntiä olen minä tehnyt isääsi vastaan, kun hän väijyy henkeäni?”
2. Joonatan vastasi: ”Ei varmaankaan! Et sinä kuole. Isäni ei tee mitään, suurta eikä pientä, ilmoittamatta minulle. Miksi hän sitten salaisi minulta tämän? Ei ole niin.”
3. Daavid vakuutti vannoen: ”Isäsi tietää, että olen saanut armon sinun silmiesi edessä. Sen tähden hän ajattelee: ’Älköön Joonatan saako tietää tätä, ettei hän tulisi murheelliseksi’. Mutta niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinä itse elät: On vain askel minun ja kuoleman välillä.”
4. Joonatan sanoi Daavidille: ”Minä teen hyväksesi kaiken, mitä vain toivot.”
5. Daavid sanoi Joonatanille: ”Huomenna on uusikuu, ja minun pitäisi istua aterioimassa kuninkaan kanssa. Salli minun mennä ja kätkeytyä ulos kentälle ylihuomisen iltaan asti.
6. Jos isäsi kaipaa minua, sano hänelle: ’Daavid pyysi minulta, että saisi käväistä kaupungissaan Beetlehemissä, sillä koko suvulla on siellä jokavuotiset teurasuhrit’.
7. Jos hän sanoo: ’Hyvä on’, niin palvelijasi voi olla rauhassa. Mutta jos hän vihastuu, niin tiedät, että hänellä on paha mielessä.
8. Osoita siis ystävyyttä minua kohtaan, koska olet ottanut palvelijasi Herran liittoon kanssasi. Mutta jos minussa on vääryys, niin surmaa sinä minut. Miksi veisit minut isäsi eteen?”
9. Joonatan sanoi: ”Sitä en tee! Jos huomaan, että isälläni on paha mielessä sinua vastaan, minä ilmoitan sen varmasti sinulle.”
10. Daavid sanoi Joonatanille: ”Kunpa sitten joku ilmoittaisi minulle, antaako isäsi sinulle kovan vastauksen.”
11. Joonatan sanoi Daavidille: ”Tule, menkäämme ulos kedolle.” Niin he menivät molemmat ulos kedolle.
12. Joonatan jatkoi: ”Minä vakuutan Herran, Israelin Jumalan, kautta, että koetan huomenna tai ylihuomenna tähän aikaan päästä selville isästäni. Jos Daavidin asiat ovat hyvin, minä varmasti lähetän siitä tiedon ja ilmoitan sen sinulle.
13. Herra rangaiskoon Joonatania nyt ja vasta, jollen isäni mieliessä tehdä sinulle pahaa ilmoita sitä sinulle ja päästä sinua menemään rauhassa. Herra olkoon sinun kanssasi, niin kuin hän on ollut isäni kanssa.
14. Etkö sinäkin, jos silloin vielä elän, etkö sinäkin tee Herran laupeutta minulle, niin että saan pitää henkeni?
15. Ethän koskaan kiellä laupeuttasi minun suvultani, et silloinkaan, kun Herra hävittää kaikki Daavidin vihamiehet maan päältä?”
16. Joonatan teki liiton Daavidin suvun kanssa ja sanoi: ”Herra kostakoon Daavidin vihamiehille.”
17. Joonatan vannotti vielä Daavidia heidän keskinäisen rakkautensa kautta, sillä hän rakasti Daavidia kuin omaa sieluaan.
18. Joonatan sanoi hänelle: ”Huomenna on uusikuu, ja sinua kaivataan, kun paikkasi on tyhjä.
19. Mutta mene ylihuomenna nopeasti siihen paikkaan, mihin kätkeydyit sinä päivänä, jona se teko tapahtui, ja istuudu Eselin kiven ääreen.
20. Minä ammun kolme nuolta sen laitaa kohti kuin ampuisin maaliin.
21. Sitten minä lähetän pojan sanoen: ’Mene ja hae nuolet’. Jos minä silloin sanon pojalle: ’Nuolet ovat takanasi, tännempänä, ota ne’, niin tule kotiin, sillä silloin voit olla rauhassa eikä mitään ole tekeillä, niin totta kuin Herra elää.
22. Mutta jos minä sanon sille pojalle: ’Nuolet ovat edessäsi, sinnempänä’, niin lähde, sillä Herra lähettää sinut pois.
23. Mitä minä ja sinä olemme keskenämme puhuneet, Herra on ainiaan sen todistaja meidän välillämme, minun ja sinun.
24. Niin Daavid kätkeytyi kedolle. Uudenkuun tultua kuningas istuutui aterialle.
25. Hän istui tavallisella istuimellaan seinän vieressä. Joonatan nousi seisomaan, ja Abner istuutui Saulin viereen. Mutta Daavidin paikka oli tyhjä.
26. Saul ei kuitenkaan sanonut mitään sinä päivänä, sillä hän ajatteli: ”Jotakin on hänelle tapahtunut: Hän ei liene puhdas. Varmaankin hän on epäpuhdas.”
27. Kun Daavidin paikka oli tyhjänä seuraavanakin päivänä, toisena uudenkuun päivänä, Saul sanoi pojalleen Joonatanille: ”Miksi Iisain poika ei ole eilen eikä tänään tullut aterialle?”
28. Joonatan vastasi Saulille: ”Daavid pyysi minulta, että saisi mennä Beetlehemiin.
29. Hän sanoi: ’Salli minun mennä, sillä meillä on kaupungissa suvun teurasuhrit, ja veljeni itse on kutsunut minut sinne. Jos siis olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin päästä minut katsomaan veljiäni’. Sen tähden hän ei ole tullut kuninkaan pöytään.”
30. Saul vihastui Joonataniin ja sanoi hänelle: ”Sinä säädyttömän naisen poika! Tiesinhän minä, että sinä olet mieltynyt Iisain poikaan, häpeäksi itsellesi ja häpeäksi äitisi hävylle.
31. Niin kauan kuin Iisain poika elää maan päällä, et sinä eikä sinun kuninkuutesi ole turvassa. Lähetä nyt noutamaan hänet minun luokseni, sillä hän on kuoleman oma.”
32. Joonatan vastasi isälleen Saulille: ”Miksi hänet on surmattava? Mitä hän on tehnyt?”
33. Silloin Saul heitti keihään häntä kohti surmatakseen hänet. Niin Joonatan ymmärsi, että hänen isänsä oli päättänyt tappaa Daavidin.
34. Vihasta hehkuen Joonatan nousi pöydästä eikä syönyt mitään toisena uudenkuun päivänä. Hän oli murheissaan Daavidin tähden, koska hänen isänsä oli häväissyt tätä.
35. Seuraavana aamuna Joonatan lähti ulos kedolle, kuten oli sopinut Daavidin kanssa, ja hänellä oli mukanaan pieni poika.
36. Hän sanoi pojalle: ”Juokse noutamaan nuolet, jotka minä ammun.” Pojan juostessa hän ampui nuolen hänen ylitseen.
37. Kun poika oli menossa siihen paikkaan, missä Joonatanin ampuma nuoli oli, tämä huusi pojalle: ”Nuoli on edessäsi, sinnempänä.”
38. Joonatan huusi vielä pojalle: ”Riennä nopeasti, älä seisahtele!” Niin poikanen otti nuolen ja tuli herransa luo.
39. Poika ei tiennyt asiasta mitään. Ainoastaan Joonatan ja Daavid tiesivät sen.
40. Joonatan antoi aseensa pojalle, joka hänellä oli mukanaan, ja sanoi hänelle: ”Mene ja vie nämä kaupunkiin.”
41. Pojan mentyä Daavid nousi ylös etelän puolelta. Hän lankesi kasvoilleen maahan [Joonatanin eteen] ja kumartui kolme kertaa. He suutelivat toisiaan ja itkivät yhdessä. Daavid itki syvästi liikutettuna.
42. Joonatan sanoi Daavidille: ”Mene rauhassa. Niin on, kuten me olemme vannoneet Herran nimeen ja sanoneet: ’Herra on todistaja meidän välillämme, minun ja sinun, ja minun jälkeläisteni ja sinun jälkeläistesi välillä ainiaan’.”
21. LUKU
Daavid ja Ahimelek
1. Daavid nousi ja lähti. Joonatan taas palasi kaupunkiin.
2. Daavid meni pappi Ahimelekin luo Noobiin. Tämä tuli vavisten Daavidia vastaan ja kysyi häneltä: ”Miksi tulet yksin, eikä ketään ole kanssasi?”
3. Daavid vastasi pappi Ahimelekille: ”Kuningas on antanut minulle tehtävän. Hän sanoi minulle: ’Älköön kukaan saako tietää mitään asiasta, jolle sinut lähetän, ja siitä käskystä, jonka olen sinulle antanut’. Palvelijat minä olen määrännyt siihen ja siihen paikkaan.
4. Anna nyt minulle, mitä sinulla on, viisi leipää, tahi mitä muuta löytyy.”
5. Pappi vastasi Daavidille ”Tavallista leipää minulla ei ole. On ainoastaan pyhää leipää, jos vain palvelijat ovat karttaneet naisia.”
6. Daavid vastasi papille: ”Varmasti ovat. Naiset ovat olleet meistä eristettyinä kuten ennenkin, milloin olen lähtenyt retkelle. Ovatpa palvelijain reputkin aina olleet pyhät, vaikka retki on ollut tavallinen retki. Sitä enemmän leipä repuissa nyt pysyy pyhänä.”
7. Niin pappi antoi hänelle pyhiä leipiä. Siellä ei näet ollut muuta leipää kuin näkyleipiä, jotka oli siirretty pois Herran edestä, että sinne samana päivänä, jona ne oli otettu pois, pantaisiin tuoreet leivät.
8. Siellä oli sinä päivänä eristettynä Herran edessä eräs Saulin palvelija, nimeltä Dooeg, edomilainen, Saulin paimenten päämies.
9. Daavid kysyi vielä Ahimelekilta: ”Onko sinulla täällä yhtään keihästä tai miekkaa? Minä en ottanut mukaani miekkaani enkä muita aseitani, koska kuninkaan asia oli niin kiireellinen.”
10. Pappi vastasi: ”On täällä sen filistealaisen Goljatin miekka, jonka sinä surmasit Eelalaaksossa. Se on vaippaan käärittynä tuolla kasukan takana. Jos tahdot ottaa sen, ota. Muuta ei täällä ole.” Daavid sanoi: ”Ei ole toista sen vertaista. Anna se minulle.”
Daavid Aakiin luona
11. Daavid nousi, pakeni sinä päivänä Saulia ja tuli Aakiin, Gatin kuninkaan, luo.
12. Mutta Aakiin palvelijat sanoivat hänelle: ”Eikö tämä ole Daavid, sen maan kuningas? Eivätkö he karkeloiden virittäneet hänelle tätä laulua: ’Saul voitti 1000, mutta Daavid 10.000’?”
13. Daavid pani mieleensä nämä sanat ja pelkäsi suuresti Aakista, Gatin kuningasta.
14. Hän tekeytyi mielipuoleksi heidän silmiensä edessä, riehui heidän käsissään ja piirusteli portin oviin ja valutti sylkeä partaansa.
15. Aakis sanoi palvelijoilleen: ”Näettehän, että mies on mielipuoli. Miksi toitte hänet minun luokseni?
16. Puuttuuko minulta mielipuolia, kun toitte tämän hulluttelemaan minun eteeni? Tällainenko saisi tulla minun hoviini?”
____________________________________
Joh 9:1-41
9. LUKU
Sokeana syntynyt
1. Kulkiessaan ohi Jeesus näki miehen, joka syntymästään asti oli ollut sokea.
2. Hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä: ”Rabbi, kuka on tehnyt syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti syntyä sokeana?”
3. Jeesus vastasi: ”Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan että Jumalan teot tulisivat hänessä ilmi.
4. Niin kauan kuin on päivä, minun on tehtävä lähettäjäni tekoja. Tulee yö, jolloin kukaan ei voi tehdä työtä.
5. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.”
6. Tämän sanottuaan hän sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmille
7. ja sanoi hänelle: ”Mene ja peseydy Siiloan altaassa.” (Nimi merkitsee: Lähetetty). Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.
8. Hänen naapurinsa ja ne, jotka ennen olivat nähneet hänet kerjääjänä, sanoivat: ”Eikö tämä ole se, joka istui kerjäämässä?”
9. Toiset sanoivat: ”Hän se on”, toiset taas: ”Ei ole, vaan tämä on hänen näköisensä.” Hän itse sanoi: ”Minä se olen.”
10. He kysyivät häneltä: ”Miten sinun silmäsi ovat auenneet?”
11. Hän vastasi: ”Mies, jonka nimi on Jeesus, teki tahnaa, voiteli minun silmäni ja sanoi minulle: ’Mene ja peseydy Siiloan altaassa.’ Minä menin, peseydyin ja sain näköni.”
12. He kysyivät häneltä: ”Missä hän on?” Hän vastasi: ”En tiedä.”
13. He veivät ennen sokeana olleen fariseusten luo.
14. Päivä, jona Jeesus teki tahnaa ja avasi hänen silmänsä, oli sapatti.
15. Myös fariseukset kysyivät mieheltä, miten hän oli saanut näkönsä. Tämä kertoi: ”Hän siveli tahnaa silmilleni, minä peseydyin, ja nyt minä näen.”
16. Jotkut fariseukset sanoivat: ”Se mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sapattia.” Toiset sanoivat: ”Kuinka voi syntinen ihminen tehdä sellaisia tunnustekoja?” He olivat keskenään eri mieltä.
17. He kysyivät jälleen sokeana olleelta: ”Mitä sinä sanot hänestä, koskapa hän avasi silmäsi?” Hän vastasi: ”Hän on profeetta.”
18. Juutalaiset eivät uskoneet, että mies oli ollut sokea ja saanut näkönsä, kunnes kutsuivat hänen vanhempansa
19. ja kysyivät heiltä: ”Onko tämä teidän poikanne, jonka te sanotte syntyneen sokeana? Kuinka hän sitten nyt näkee?”
20. Hänen vanhempansa vastasivat: ”Me tiedämme, että tämä on meidän poikamme, ja että hän syntyi sokeana.
21. Mutta kuinka hän nyt näkee, emme tiedä. Emme myöskään tiedä, kuka on avannut hänen silmänsä. Kysykää häneltä. Hän on aikuinen, puhukoon hän itse puolestaan.”
22. Hänen vanhempansa sanoivat näin, koska pelkäsivät juutalaisia. Juutalaiset olivat näet sopineet keskenään, että joka tunnustaisi Jeesuksen Kristukseksi, olisi erotettava synagogasta.
23. Siksi hänen vanhempansa sanoivat: ”Hän on aikuinen, kysykää häneltä.”
24. He kutsuivat uudelleen miehen, joka oli ollut sokea, ja sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle. Me tiedämme, että se mies on syntinen.”
25. Hän vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Sen vain tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.”
26. He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Miten hän avasi sinun silmäsi?”
27. Hän vastasi: ”Johan minä teille sanoin, ettekä te kuunnelleet. Miksi taas tahdotte sen kuulla? Tahdotteko tekin tulla hänen opetuslapsikseen?”
28. He vastasivat hänelle ivallisesti: ”Sinä olet hänen opetuslapsensa, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia.
29. Me tiedämme Jumalan puhuneen Moosekselle, mutta mistä tämä on, sitä emme tiedä.”
30. Mies vastasi: ”Sehän tässä on outoa, että te ette tiedä, mistä hän on, ja kuitenkin hän on avannut minun silmäni.
31. Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä, mutta joka kunnioittaa häntä ja tekee hänen tahtonsa, sellaista hän kuulee.
32. Ikipäivistä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät.
33. Jos hän ei olisi Jumalasta, hän ei voisi tehdä mitään.”
Näkönsä saanut ajetaan ulos
34. Silloin fariseukset sanoivat näkönsä saaneelle: ”Sinä olet kokonaan synneissä syntynyt, ja tahdot opettaa meitä!” He ajoivat miehen ulos.
35. Jeesus kuuli, että hänet oli ajettu ulos. Tavatessaan hänet Jeesus kysyi häneltä: ”Uskotko sinä Jumalan Poikaan?”
36. Hän vastasi: ”Herra, kuka hän on, että uskoisin häneen?”
37. Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.”
”Minä uskon”
38. Mies sanoi: ”Herra, minä uskon.” Hän kumartui maahan Jeesuksen eteen.
39. Jeesus sanoi: ”Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi.”
40. Jotkut hänen luonaan olevat fariseukset kuulivat tämän ja kysyivät: ”Olemmeko mekin sokeita?”
41. Jeesus vastasi: ”Jos te olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä. Mutta nyt te sanotte: ’Me näemme.’ Teidän syntinne pysyy.”
____________________________________
Ps 113:1 – 114:8
113. PSALMI
Herra auttaa alhaisia
1. Halleluja! Ylistäkää, te Herran palvelijat, ylistäkää Herran nimeä.
2. Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja ainiaan.
3. Auringon noususta sen laskuun saakka olkoon Herran nimi ylistetty.
4. Herra on korkea ja valtias yli kaikkien kansojen. Yli taivasten kohoaa hänen kunniansa.
5. Kuka on niin kuin Herra, meidän Jumalamme, joka asuu korkealla
6. ja katsoo syvälle sekä taivaassa että maassa?
7. Hän nostaa tomusta alhaisen, korottaa loasta köyhän
8. asettaakseen hänet ruhtinasten rinnalle, hänen kansansa ruhtinasten rinnalle.
9. Hän antaa hedelmättömän asua kodissa, tehden hänestä iloisen lasten äidin! Halleluja!
114. PSALMI
Israelin pelastus Egyptistä
1. Kun Israel lähti Egyptistä, Jaakobin suku vieraskielisestä kansasta,
2. silloin Juudasta tuli hänen pyhäkkönsä, Israelista hänen valtakuntansa.
3. Sen näki meri ja pakeni, Jordan kääntyi takaisin.
4. Vuoret hyppivät kuin pässit, kukkulat kuin karitsat.
5. Mikä sinun on, meri, kun pakenet, mikä sinun, Jordan, kun käännyt takaisin?
6. Te vuoret, miksi hypitte kuin pässit, te kukkulat, kuin karitsat?
7. Vapise, maa, Herran kasvojen edessä, Jaakobin Jumalan kasvojen edessä.
8. Hän muuttaa kallion vesilammikoksi, avaa kiveen vesilähteen.
____________________________________
Snl 15:15-17
15. Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot.
16. Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa.
17. Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.