RAAMATTU LÄPI VUODESSA
toukokuu 27
____________________________________
2Sam 12:1-31
12. LUKU
Naatan ja Daavid
1. Herra lähetti Daavidin luo Naatanin. Tultuaan hänen luokseen tämä sanoi hänelle: ”Samassa kaupungissa oli kaksi miestä, toinen rikas ja toinen köyhä.
2. Rikkaalla oli lampaita ja nautoja hyvin paljon,
3. mutta köyhällä ei ollut muuta kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti sitä, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa: Se söi hänen leipäpalastaan, joi hänen maljastaan, makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tytär.
4. Niin rikkaalle miehelle tuli vieras. Hän ei kuitenkaan raskinut ottaa omia lampaitaan ja nautojaan valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen. Hän otti köyhän miehen karitsan ja valmisti sen luokseen tulleelle miehelle.”
5. Daavid vihastui kovin siihen mieheen ja sanoi Naatanille: ”Niin totta kuin Herra elää: mies, joka tämän on tehnyt, on kuoleman oma.
6. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki näin eikä tuntenut sääliä.”
7. Silloin Naatan sanoi Daavidille: ”Sinä olet se mies. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastanut sinut Saulin käsistä.
8. Minä olen antanut sinulle herrasi linnan sekä herrasi vaimot sinun syliisi. Israelin ja Juudan heimot minä olen antanut sinulle. Jos tämä olisi vähän, niin antaisin sinulle vielä sekä sitä että tätä.
9. Miksi olet pitänyt halpana Herran sanan ja tehnyt sitä, mikä on pahaa hänen silmissään? Heettiläisen Uurian sinä olet surmannut miekalla, tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi.
10. Sen tähden miekka ei ole milloinkaan väistyvä sinun suvustasi, koska olet pitänyt halpana minut ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Uurian vaimon.
11. Näin sanoo Herra: Minä nostatan sinulle onnettomuuden omasta perheestäsi, ja silmiesi edessä minä otan vaimosi ja annan heidät toiselle, ja hän on makaava vaimojesi kanssa keskellä kirkasta päivää.
12. Sinä olet tehnyt tekosi salassa, mutta minä teen tämän koko Israelin ja auringon nähden’.”
13. Silloin Daavid sanoi Naatanille: ”Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.” Naatan vastasi Daavidille: ”Niin on myös Herra antanut anteeksi sinun syntisi. Sinä et kuole.
14. Mutta koska sinä tällä teolla olet saattanut Herran viholliset pilkkaamaan häntä, niin se poika, joka sinulle on syntynyt, on kuoleva.”
15. Sitten Naatan meni kotiinsa. Herra löi lasta, jonka Uurian vaimo oli Daavidille synnyttänyt, niin että se sairastui vaikeasti.
16. Daavid etsi Jumalaa pojan tähden ja paastosi. Aina kun hän tuli kotiinsa, hän makasi yönsä paljaalla maalla.
17. Hänen hovinsa vanhimmat menivät hänen luokseen saadakseen hänet nousemaan ylös maasta, mutta hän ei tahtonut, eikä hän syönyt mitään heidän kanssaan.
18. Seitsemäntenä päivänä lapsi kuoli. Daavidin palvelijat eivät uskaltaneet ilmoittaa hänelle, että lapsi oli kuollut, sillä he ajattelivat: ”Kun me puhuimme hänelle lapsen vielä eläessä, hän ei kuunnellut meitä. Kuinka voisimme sitten sanoa hänelle, että lapsi on kuollut? Hän voisi tehdä itselleen pahaa.”
19. Kun Daavid näki, että hänen palvelijansa kuiskailivat keskenään, hän ymmärsi, että lapsi oli kuollut. Daavid kysyi palvelijoiltaan: ”Onko lapsi kuollut?” He vastasivat: ”On.”
20. Niin Daavid nousi maasta, peseytyi ja voiteli itsensä, muutti vaatteensa, meni Herran huoneeseen ja rukoili. Kun hän tuli kotiinsa, hän pyysi ruokaa. He tarjosivat sitä, ja hän söi.
21. Hänen palvelijansa kysyivät häneltä: ”Miksi teet näin? Lapsen eläessä sinä paastosit ja itkit, mutta lapsen kuoltua sinä nouset ja syöt.”
22. Hän vastasi: ”Kun lapsi vielä eli, minä paastosin ja itkin, sillä minä ajattelin: ’Kenties Herra on minulle armollinen, niin että lapsi jää eloon’.
23. Mutta kun hän nyt on kuollut, niin miksi minä enää paastoaisin? Enhän minä enää voi palauttaa häntä. Minä menen hänen luokseen, mutta hän ei enää palaa minun luokseni.”
24. Daavid lohdutti vaimoaan Batsebaa, meni hänen luokseen ja makasi hänen kanssaan. Tämä synnytti pojan, ja Daavid antoi hänelle nimen Salomo. Herra rakasti häntä.
25. Daavid lähetti sanan profeetta Naatanin välityksellä, ja poikaa kutsuttiin Jedidjaksi* Herran tähden.
Daavid valtaa Rabban
26. Jooab ryhtyi taistelemaan ammonilaisten Rabbaa vastaan ja valloitti kuninkaan kaupungin.
27. Jooab lähetti viestinviejiä Daavidin luo ja käski sanoa: ”Minä olen ryhtynyt taisteluun Rabbaa vastaan ja olen jo valloittanut vesikaupungin.
28. Kokoa nyt jäljellä oleva väki, asetu leiriin kaupungin edustalle ja valloita se, etten minä sitä valloittaisi ja ottaisi nimiini.”
29. Daavid kokosi kaiken sotaväen ja lähti Rabbaan, ryhtyi taisteluun sitä vastaan ja valloitti sen.
30. Hän otti heidän kuninkaansa kruunun hänen päästään. Se painoi talentin kultaa, ja siinä oli kallis kivi. Kruunu pantiin Daavidin päähän. Hän vei kaupungista hyvin paljon saalista.
31. Siellä olevan kansan hän vei pois ja asetti heitä kivisahojen, rautahakkujen ja rautakirveiden ääreen ja pani heitä tiilentekoon. Näin hän teki kaikille ammonilaisten kaupungeille. Sitten Daavid ja koko sotaväki palasi Jerusalemiin.
____________________________________
Joh 16:1-33
16. LUKU
1. Minä olen puhunut teille tämän, ettette loukkaantuisi.
2. He erottavat teitä synagogista. Tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.
3. He tekevät teille tätä, koska eivät tunne Isää eivätkä minua.
4. Minä olen puhunut tämän teille, että te sen ajan tullessa muistaisitte minun sanoneen sen teille. En ole aiemmin puhunut tästä teille, koska olen ollut teidän kanssanne.
5. Nyt minä menen lähettäjäni luo, eikä kukaan teistä kysy minulta: ’Mihin sinä menet?’
6. Kun olen puhunut tämän teille, murhe täyttää sydämenne.
Totuuden Henki
7. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen mene, Puolustaja* ei tule teidän luoksenne. Mutta mentyäni minä lähetän hänet teille.
8. Kun hän tulee, hän näyttää maailmalle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion:
9. synnin, koska he eivät usko minuun,
10. vanhurskauden, koska minä menen Isän luo, ettekä te enää näe minua,
11. tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
12. Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan.
13. Kun hän, totuuden Henki, tulee, hän johtaa teidät kaikkeen totuuteen. Mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään, vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevat hän julistaa teille.
14. Hän kirkastaa minut, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
15. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
Murheesta iloon
16. Vähän aikaa, niin te ette enää näe minua, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut.”
17. Silloin jotkut hänen opetuslapsistaan kyselivät toisiltaan: ”Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo meille: ’Vähän aikaa, niin te ette näe minua, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut’, ja: ’Minä menen Isän luo’?”
18. He sanoivat: ”Mitä tarkoittaa ’vähän [aikaa]’? Emme ymmärrä, mitä hän puhuu.”
19. Jeesus huomasi heidän tahtovan kysyä häneltä ja sanoi heille: ”Sitäkö te kyselette keskenänne, että minä sanoin: ’Vähän aikaa, niin te ette näe minua, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut’?
20. Totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva. Te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi.
21. Kun vaimo synnyttää, hänellä on tuska, kun hänen hetkensä on tullut. Mutta synnytettyään lapsen hän ei enää muista tuskaansa sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.
22. Niin myös teillä on nyt murhe. Minä olen kuitenkin taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.
Rukous Jeesuksen nimessä
23. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään. Totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, hän on antava sen teille minun nimessäni.
24. Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni. Anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.
25. Tämän olen puhunut teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää puhu teille vertauksin, vaan julistan teille avoimesti sanomaa Isästä.
26. Sinä päivänä te anotte minun nimessäni. Minä en myöskään sano teille, että olen rukoileva Isää teidän puolestanne.
27. Isä itse näet rakastaa teitä siksi, että te olette rakastaneet minua ja uskoneet minun lähteneen Jumalan luota.
28. Minä olen lähtenyt Isän luota ja tullut maailmaan. Minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo.”
29. Hänen opetuslapsensa sanoivat: ”Nyt sinä puhut avoimesti etkä sano mitään vertauksin.
30. Nyt me tiedämme, että sinä tiedät kaikki etkä tarvitse, että joku sinulta kysyy. Sen tähden me uskomme sinun lähteneen Jumalan luota.”
31. Jeesus vastasi heille: ”Nyt te uskotte.
32. Tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan kukin taholleen, ja te jätätte minut yksin. En kuitenkaan ole yksin, sillä Isä on minun kanssani.
33. Olen puhunut teille tämän, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus. Olkaa kuitenkin turvattuja: minä olen voittanut maailman.”
____________________________________
Ps 119:65-80
65. Sinä, Herra, osoitat palvelijallesi hyvyyttä sanasi mukaan.
66. Opeta minulle hyvä ymmärrys ja tieto, sillä minä turvaan sinun käskyihisi.
67. Ennen kuin minua nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi.
68. Sinä olet hyvä, ja sinä teet hyvin. Opeta minulle käskysi.
69. Julkeat tahraavat minua valheillaan, mutta minä noudatan kaikesta sydämestäni sinun säädöksiäsi.
70. Heidän sydämensä on turta kuin ihra, mutta minä iloitsen sinun laistasi.
71. Minulle oli hyvä, että minua nöyryytettiin: Niin minä opin sinun käskysi.
72. Sinun suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeaa.
73. Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet. Anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi.
74. Ne, jotka sinua pelkäävät, näkevät minut ja iloitsevat, sillä minä panen toivoni sinun sanaasi.
75. Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskollisuudessasi sinä olet nöyryyttänyt minua.
76. Sinun armosi olkoon lohdutukseni, kuten olet palvelijallesi luvannut.
77. Tulkoon minulle sinun laupeutesi, että eläisin. Sinun lakisi on minun iloni.
78. Joutukoot julkeat häpeään, sillä he sortavat minua syyttä. Minä tutkistelen sinun asetuksiasi.
79. Kääntykööt minun puolelleni ne, jotka pelkäävät sinua ja tuntevat sinun käskysi.
80. Sydämeni pysyköön vakaana sinun käskyissäsi, etten joutuisi häpeään.
____________________________________
Snl 16:4-5
4. Herra on tehnyt kaiken määrätarkoitukseen, myös jumalattoman pahan päivän varalle.
5. Jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus: sellainen ei totisesti jää rankaisematta.