RAAMATTU LÄPI VUODESSA
toukokuu 29
____________________________________
2Sam 14:1-15:22
14. LUKU
Daavid armahtaa Absalomin
1. Kun Jooab, Serujan poika, huomasi, että kuninkaan sydän oli kääntynyt Absalomin puoleen,
2. hän lähetti noutamaan Tekoasta taitavan vaimon ja sanoi hänelle: ”Ole surevinasi ja pukeudu suruvaatteisiin äläkä voitele itseäsi öljyllä, vaan ole kuin vaimo, joka jo kauan on surrut vainajaa.
3. Mene sitten kuninkaan eteen ja puhu hänelle näin.” Jooab pani sanat hänen suuhunsa.
4. Niin tekoalainen vaimo meni kuninkaan eteen, lankesi kasvoilleen maahan, osoitti kunnioitusta ja sanoi: ”Auta, kuningas!”
5. Kuningas sanoi hänelle: ”Mikä sinun on?” Hän vastasi: ”Minä olen leskivaimo. Mieheni on kuollut.
6. Palvelijattarellasi oli kaksi poikaa. He joutuivat riitaan keskenään kedolla. Siellä ei ollut ketään, joka olisi sovittanut heidän välinsä, ja niin toinen löi toisen kuoliaaksi.
7. Koko suku on noussut palvelijatartasi vastaan, ja he sanovat: ’Anna tänne veljensä murhaaja, että me otamme häneltä hengen hänen surmatun veljensä hengestä ja niin hävitämme perillisenkin’. He sammuttaisivat kipinänkin, joka minulla vielä on jäljellä, ettei miehestäni jäisi nimeä eikä jälkeläistä maan päälle.”
8. Kuningas sanoi vaimolle: ”Mene kotiisi, minä annan käskyn sinusta.”
9. Tekoalainen vaimo jatkoi: ”Herrani, kuningas, tulkoon tämä rikos minun ja minun isäni perheen kannettavaksi, mutta kuningas ja hänen valtaistuimensa olkoon siitä vapaa.”
10. Kuningas sanoi: ”Tuo minun eteeni se, joka puhuu sinulle niin, eikä hän enää sinuun koske.”
11. Vaimo sanoi: ”Muistakoon kuningas Herraa Jumalaansa, ettei verenkostaja saisi tuottaa vielä suurempaa turmiota, ja ettei minun poikaani tuhottaisi.” Kuningas sanoi: ”Niin totta kuin Herra elää: Ei hiuskarvaakaan sinun poikasi päästä ole putoava maahan.”
12. Mutta vaimo jatkoi: ”Salli palvelijattaresi puhua vielä sananen herralleni, kuninkaalle.” Hän vastasi: ”Puhu!”
13. Vaimo sanoi: ”Miksi sinä ajattelet tehdä juuri samoin Jumalan kansaa vastaan, koskapa kuningas ei salli oman hylkäämänsä tulla takaisin? Noin puhuessaan kuningas itse joutuu kuin syylliseksi.
14. Mehän kuolemme ja olemme kuin maahan kaadettu vesi, jota ei voi koota takaisin. Mutta Jumala ei ota pois elämää, vaan sitä hän ajattelee, ettei hylätty vain joutuisi hänestä erotetuksi.
15. Siksi minä tulin nyt puhumaan tätä herralleni, kuninkaalle, kun kansa sai minut pelkäämään. Palvelijattaresi ajatteli: minä puhun kuninkaalle, ehkä kuningas tekee palvelijattarensa sanan mukaan.
16. Niin kuningas on kuuleva ja pelastava palvelijattarensa sen miehen kourista, joka tahtoo hävittää sekä minut että poikani Jumalan perintöosasta.
17. Palvelijattaresi ajatteli: herrani, kuninkaan, sana on rauhoittava minut. Sillä herrani, kuningas, on Jumalan enkelien kaltainen, niin että hän kuulee, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Herra, sinun Jumalasi, olkoon sinun kanssasi.”
18. Kuningas sanoi vaimolle: ”Älä salaa minulta mitään, mitä sinulta kysyn.” Vaimo sanoi: ”Herrani, kuningas, puhukoon.”
19. Kuningas kysyi: ”Eikö Jooabin käsi ole mukanasi kaikessa tässä?” Vaimo vastasi: ”Niin totta kuin sielusi, herrani kuningas, elää: kuninkaan sanoista ei voi väistää oikeaan eikä vasempaan. Palvelijasi Jooab on käskenyt minua tähän ja pannut kaikki nämä sanat palvelijattarensa suuhun.
20. Antaakseen asialle toisen muodon palvelijasi Jooab on näin tehnyt. Herrani on viisas kuin Jumalan enkeli ja tietää kaiken, mitä maan päällä tapahtuu.”
21. Daavid sanoi Jooabille: ”Tämän minä teen: Mene ja tuo takaisin nuorukainen Absalom.”
22. Jooab lankesi kasvoilleen maahan, osoitti kunnioitusta ja siunasi kuningasta. Hän sanoi: ”Nyt palvelijasi tietää, että olen saanut armon sinun silmiesi edessä, herrani, kuningas, koska kuningas tekee palvelijansa sanan mukaan.”
23. Jooab nousi, meni Gesuriin ja toi Absalomin Jerusalemiin.
24. Mutta kuningas sanoi: ”Menköön hän omaan taloonsa, minun kasvojeni eteen hän älköön tulko.” Niin Absalomin oli pysyttävä omassa talossaan. Hän ei päässyt kuninkaan luo.
25. Koko Israelissa ei ollut muuta niin kaunista miestä kuin Absalom, eikä ketään niin ylisteltyä: kantapäästä kiireeseen asti hänessä ei ollut mitään virhettä.
26. Hän leikkuutti hiuksensa kerran vuodessa, sillä ne tulivat hänelle niin raskaiksi, että hänen täytyi ne leikkuuttaa. Hänen hiuksensa painoivat leikattaessa 200 sekeliä kuninkaan painoa*.
27. Absalomille syntyi kolme poikaa ja tytär, jonka nimi oli Taamar. Hän oli kaunis nainen.
28. Absalom asui kaksi vuotta Jerusalemissa tulematta kuninkaan kasvojen eteen.
Daavidin ja Absalomin sovinto
29. Absalom toimitti sanan Jooabille lähettääkseen hänet kuninkaan luo. Tämä ei kuitenkaan halunnut tulla hänen luokseen. Hän lähetti vielä toisen kerran, mutta Jooab ei tahtonut tulla.
30. Absalom sanoi palvelijoilleen: ”Jooabin maapalsta on minun maapalstani vieressä, ja hänellä on siinä ohraa. Menkää ja sytyttäkää se palamaan.” Absalomin palvelijat sytyttivät maapalstan palamaan.
31. Silloin Jooab nousi, meni Absalomin luo taloon ja sanoi hänelle: ”Miksi ovat palvelijasi sytyttäneet palamaan maapalstan, joka on minun omani?”
32. Absalom vastasi: ”Minä lähetin sinulle sanan: tule tänne, niin minä lähetän sinut kuninkaan luo sanomaan. Miksi olen tullut kotiin Gesurista? Olisi parempi, jos vielä olisin siellä. Minä haluan mennä kuninkaan eteen. Jos minussa on vääryys, surmatkoon hän minut.”
33. Jooab meni kuninkaan luo ja kertoi hänelle tämän. Niin hän kutsui Absalomin. Tämä tuli kuninkaan luo ja kumartui kasvoilleen maahan hänen eteensä. Kuningas suuteli Absalomia.
15. LUKU
Absalomin kapina
1. Absalom hankki itselleen vaunut ja hevoset sekä 50 miestä, jotka juoksivat hänen edellään.
2. Hänellä oli tapana asettua varhain aamulla portille johtavan tien viereen. Kun joku oli tulossa kuninkaan eteen saamaan oikeutta riita-asiassaan, Absalom kutsui hänet ja kysyi: ”Mistä kaupungista sinä olet?” Kun tämä vastasi: ”Palvelijasi on siitä tai siitä Israelin sukukunnasta,”
3. Absalom sanoi hänelle: ”Asiasi on kyllä hyvä ja oikea, mutta kuninkaan luona ei ole ketään, joka kuuntelisi sinua.”
4. Hän lisäsi: ”Jospa minut asetettaisiin tuomariksi maahan! Silloin tulisi eteeni jokainen, jolla on riita- tai oikeusasia, ja minä saattaisin hänet oikeuteensa.”
5. Kun joku lähestyi kumartaakseen häntä, Absalom ojensi kätensä, tarttui häneen ja suuteli häntä.
6. Näin Absalom teki kaikille israelilaisille, jotka tulivat kuninkaan eteen saamaan oikeutta. Sillä tavalla Absalom varasti Israelin miesten sydämet.
7. Neljän vuoden kuluttua Absalom sanoi kuninkaalle: ”Salli minun mennä Hebroniin täyttämään lupaus, jonka olen tehnyt Herralle.
8. Asuessani Gesurissa aramealaisten parissa palvelijasi teki lupauksen ja sanoi: ’Jos Herra antaa minun tulla takaisin Jerusalemiin, niin minä palvelen Herraa’.”
9. Kuningas sanoi hänelle: ”Mene rauhassa!” Niin Absalom nousi ja meni Hebroniin.
10. Hän oli lähettänyt viestinviejiä kaikkiin Israelin heimoihin sanomaan: ”Kun kuulette pasuunan äänen, huutakaa: ’Absalom on tullut kuninkaaksi Hebronissa’.”
11. Absalomin kanssa oli Jerusalemista kutsuvieraina mennyt 200 miestä. Nämä menivät sinne hyvässä uskossa, tietämättä mitään koko asiasta.
12. Uhratessaan teurasuhrejaan Absalom lähetti noutamaan luokseen kotikaupungistaan Giilosta myös Ahitofelin, Daavidin neuvonantajan. Näin salaliitto vahvistui, ja yhä enemmän kansaa meni Absalomin puolelle.
13. Daavidin luo mentiin ilmoittamaan: ”Israelin miesten sydämet ovat kääntyneet Absalomin puolelle.”
14. Silloin Daavid sanoi kaikille palvelijoilleen, jotka olivat hänen luonaan Jerusalemissa: ”Nouskaa, paetkaamme, sillä meillä ei ole muuta pelastusta Absalomin käsistä. Lähtekää kiiruusti, ettei hän äkkiä saavuttaisi meitä, saattaisi meille onnettomuutta ja surmaisi kaupungin asukkaita miekan terällä.”
15. Kuninkaan palvelijat vastasivat kuninkaalle: ”Tehtäköön aivan kuten herrani, kuningas, harkitsee parhaaksi. Me olemme sinun palvelijoitasi.”
16. Niin kuningas lähti, ja koko hänen hovinsa seurasi häntä. Kuningas jätti kuitenkin kymmenen sivuvaimoaan vartioimaan linnaa.
17. Kuninkaan lähtiessä kaikki väki seurasi häntä. He pysähtyivät kaukaisimman talon kohdalle, ja
18. kaikki hänen palvelijansa kulkivat hänen ohitseen. Myös kaikki kreetit ja pleetit* sekä kaikki gatilaiset, 600 miestä, jotka olivat tulleet Ittain mukana Gatista, kulkivat kuninkaan ohi.
19. Kuningas sanoi gatilaiselle Ittaille: ”Miksi sinäkin tulet meidän kanssamme? Käänny takaisin ja jää kuninkaan luo. Sinähän olet vieras, vieläpä maanpaossa kotoasi.
20. Eilen sinä tulit. Ottaisinko minä jo tänään sinut harhailemaan meidän kanssamme matkallamme, kun minä itsekin menen, minne menenkin? Käänny takaisin ja vie veljesi mukanasi. Armo ja uskollisuus sinulle!”
21. Ittai vastasi kuninkaalle: ”Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin herrani, kuningas, elää: missä paikassa herrani kuningas on, siellä tahtoo myös palvelijasi olla, olkoonpa se elämäksi tai kuolemaksi.”
22. Daavid sanoi Ittaille: ”Tule sitten ja kulje ohitseni.” Niin gatilainen Ittai kulki ohi mukanaan kaikki hänen miehensä sekä kaikki vaimot ja lapset, jotka olivat hänen kanssaan.
____________________________________
Joh 18:1-24
Jeesuksen vangitseminen
1. Tämän sanottuaan Jeesus lähti opetuslastensa kanssa Kidronin puron toiselle puolelle. Siellä oli puutarha, johon hän meni opetuslapsineen.
2. Myös Juudas, hänen kavaltajansa, tiesi sen paikan, koska Jeesus ja hänen opetuslapsensa usein olivat kokoontuneet sinne.
3. Juudas otti sotilasjoukon sekä ylipappien ja fariseusten palvelijoita ja tuli sinne soihdut, lyhdyt ja aseet mukanaan.
4. Tietäen kaiken, mikä häntä oli kohtaava, Jeesus astui esiin ja sanoi heille: ”Ketä te etsitte?”
5. He vastasivat: ”Jeesusta, Nasaretilaista.” Jeesus sanoi heille: ”Minä olen”*. Juudas, hänen kavaltajansa, seisoi hänkin heidän kanssaan.
6. Kun hän sanoi heille: ”Minä olen,” he peräytyivät ja kaatuivat maahan.
7. Hän kysyi heiltä jälleen: ”Ketä te etsitte?” He vastasivat: ”Jeesusta, Nasaretilaista.”
8. Jeesus sanoi heille: ”Minähän sanoin teille, että minä olen. Jos te siis minua etsitte, niin antakaa näiden mennä.”
9. Näin kävivät toteen hänen sanansa: ”Minä en ole kadottanut ketään niistä, jotka olet minulle antanut.”
10. Simon Pietari, jolla oli miekka, veti sen esiin, iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan. Palvelijan nimi oli Malkus.
11. Jeesus sanoi Pietarille: ”Pistä miekkasi tuppeen. Enkö minä joisi maljaa, minkä Isä on minulle antanut?”
Jeesus Hannaan edessä
12. Sotilasjoukko, päällikkö ja juutalaisten palvelijat ottivat Jeesuksen kiinni, sitoivat hänet
13. ja veivät hänet ensin Hannaan luo. Tämä oli Kaifaan appi, ja Kaifas oli sinä vuonna ylimmäisenä pappina.
14. Kaifas oli neuvottelussa sanonut juutalaisille: ”On hyödyllistä, että yksi ihminen kuolee kansan puolesta.”
Pietari hiilivalkealla
15. Jeesusta seurasivat Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi. Tämä oli ylimmäisen papin tuttava ja meni Jeesuksen kanssa sisälle ylimmäisen papin palatsin pihaan.
16. Pietari jäi seisomaan portilla ulkona. Se toinen opetuslapsi, joka oli ylimmäisen papin tuttava, meni ulos, puhutteli portinvartijatarta ja toi Pietarin sisälle pihaan.
17. Palvelijatar, joka vartioi porttia, sanoi Pietarille: ”Etkö sinäkin ole tuon miehen opetuslapsia?” Hän vastasi: ”En ole.”
18. Palvelijat ja käskyläiset olivat tehneet hiilivalkean, koska oli kylmä, ja he lämmittelivät sen ääressä seisoen. Myös Pietari seisoi heidän kanssaan lämmittelemässä.
19. Ylimmäinen pappi kysyi Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opistaan.
20. Jeesus vastasi hänelle: ”Minä olen puhunut julkisesti maailmalle, aina opettaen synagogissa ja temppelissä, joihin kaikki juutalaiset kokoontuvat, enkä ole puhunut mitään salassa.
21. Miksi minulta kysyt? Kysy niiltä, jotka ovat kuulleet, mitä olen puhunut heille. He kyllä tietävät, mitä olen sanonut.”
22. Jeesuksen vastattua näin eräs vieressä seisova palvelija löi häntä ja sanoi: ”Niinkö sinä vastaat ylimmäiselle papille?”
23. Jeesus vastasi hänelle: ”Jos puhuin väärin, näytä se toteen, mutta jos puhuin oikein, miksi minua lyöt?”
24. Hannas lähetti hänet sidottuna Kaifaan, ylimmäisen papin, luo.
____________________________________
Ps 119:97-112
97. Kuinka rakas onkaan minulle sinun lakisi! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen.
98. Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat aina minun ohjeinani.
99. Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun käskyjäsi.
100. Minä olen ymmärtävämpi kuin vanhat, sillä minä pidän ohjeinani sinun säädöksiäsi.
101. Minä pidätän jalkani kaikilta pahoilta teiltä ja noudatan sinun sanaasi.
102. Sinun ohjeistasi en poikkea, sillä sinä neuvot minua.
103. Kuinka makeita ovatkaan minulle sinun lupauksesi! Ne ovat suussani hunajaa makeammat.
104. Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä. Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä.
105. Sinun sanasi on jalkojeni lamppu ja valo minun tielläni.
106. Minä olen vannonut ja tahdon sen täyttää: Noudattaa sinun vanhurskaita säädöksiäsi.
107. Minä olen kovin vaivattu. Herra, virvoita minua sanasi mukaan.
108. Kelvatkoot sinulle, Herra, suuni vapaaehtoiset uhrit, ja opeta minulle oikeutesi.
109. Henkeni on kaiken aikaa uhattuna, mutta sinun lakiasi minä en unohda.
110. Jumalattomat virittävät pauloja eteeni, mutta sinun asetuksistasi minä en eksy.
111. Sinun käskysi ovat ainainen perintöosani, sillä ne ovat sydämeni ilo.
112. Minä olen taivuttanut sydämeni pitämään sinun käskysi, aina ja loppuun asti.
____________________________________
Snl 16:8-9
8. Parempi vähä vanhurskaudessa kuin suuret voitot vääryydessä.
9. Ihmisen sydän suunnittelee hänen tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa.