RAAMATTU LÄPI VUODESSA
toukokuu 31
____________________________________
2Sam 17:1-29
17. LUKU
Ahitofelin ja Huusain neuvot
1. Ahitofel sanoi Absalomille: ”Salli minun valita 12.000 miestä ja. nousta tänä yönä ajamaan takaa Daavidia.
2. Minä hyökkään hänen kimppuunsa, kun hän on uupunut ja kädet herpoutuneet. Minä saatan hänet kauhun valtaan, niin että kaikki hänen kanssaan oleva väki pakenee. Sitten minä surmaan vain kuninkaan itsensä.
3. Minä palautan kaiken väen sinun luoksesi. Kaikkien palaaminen riippuu siitä miehestä, jota sinä etsit. Niin kaikki kansa saa rauhan.”
4. Tämä miellytti Absalomia ja kaikkia Israelin vanhimpia.
5. Absalom sanoi kuitenkin: ”Kutsukaa myös arkilainen Huusai kuullaksemme, mitä hänellä on sanottavana.”
6. Kun Huusai tuli Absalomin luo, tämä sanoi hänelle: ”Niin ja niin Ahitofel puhui. Onko meidän tehtävä hänen sanansa mukaan? Jollei, puhu sinä.”
7. Huusai vastasi Absalomille: ”Ahitofelin tällä kertaa antama neuvo ei ole hyvä.”
8. Huusai jatkoi: ”Sinä tiedät, että isäsi ja hänen miehensä ovat urhoja ja julmistuneita kuin karhu kedolla, jolta poikaset on riistetty. Isäsi on myös sotilas, joka väkineen ei lepää yöllä.
9. Hän on nyt piiloutunut johonkin onkaloon tai muuhun paikkaan. Jos jo alussa meikäläisiä kaatuisi, ja se saataisiin kuulla, niin sanottaisiin: ’Väelle, joka seurasi Absalomia, on tullut tappio’.
10. Silloin urhoollisinkin, jolla on sydän kuin leijonalla, menettäisi rohkeutensa. Koko Israel näet tietää, että isäsi on sankari, ja että hänen kanssaan olevat ovat urhoollisia miehiä.
11. Minun neuvoni on siksi tämä: koottakoon sinun luoksesi koko Israel Daanista Beersebaan asti, että heitä tulee niin paljon kuin hiekkaa on meren rannalla. Lähde sinä itsekin taisteluun.
12. Kun me sitten hyökkäämme hänen kimppuunsa, missä ikinä hänet tavataan, me käymme hänen päälleen kuten kaste laskeutuu maahan. Niin hänestä ja kaikista hänen kanssaan olevista miehistä ei jää jäljelle ainoaakaan.
13. Jos hän vetäytyy johonkin kaupunkiin, niin koko Israel tuo köysiä sen kaupungin ympärille, ja me kiskomme sen alas laaksoon, kunnes siitä ei jää jäljelle kiveäkään.”
14. Silloin Absalom ja kaikki Israelin miehet sanoivat: ”Arkilaisen Huusain neuvo on parempi kuin Ahitofelin neuvo.” Herra oli säätänyt asian näin tehdäkseen tyhjäksi Ahitofelin hyvän neuvon ja saattaakseen Absalomin onnettomuuteen.
Daavid saa varoituksen ja pakenee
15. Huusai sanoi papeille, Saadokille ja Ebjatarille: ”Sen ja sen neuvon on Ahitofel antanut Absalomille ja Israelin vanhimmille, ja sen ja sen neuvon minä olen antanut.
16. Lähettäkää nyt pian Daavidille tämä viesti: ’Älä jää yöksi kahlauspaikkoihin erämaahan, vaan mene joen yli, ettei kuningas ja kaikki hänen kanssaan oleva väki joutuisi perikatoon’.”
17. Joonatan ja Ahimaas olivat asettuneet Roogelin lähteelle, ja eräs palvelijatar kuljetti sanomat heille. He menivät aina ja veivät sanoman kuningas Daavidille. He eivät uskaltaneet näyttäytyä menemällä kaupunkiin.
18. Eräs poikanen kuitenkin näki heidät ja ilmoitti Absalomille. Silloin he molemmat poistuivat kiiruusti ja tulivat erään miehen taloon Bahurimiin. Hänellä oli pihallaan kaivo, ja he laskeutuivat siihen.
19. Hänen vaimonsa otti peitteen, levitti sen kaivon suulle ja sirotti jyviä sen päälle, niin ettei voitu huomata mitään.
20. Kun Absalomin palvelijat tulivat vaimon luo taloon, he kysyivät: ”Missä ovat Ahimaas ja Joonatan?” Vaimo vastasi heille: ”Tuosta he menivät vesilätäkön yli.” He etsivät, ja kun eivät heitä löytäneet, he palasivat takaisin Jerusalemiin.
21. Niin pian kuin he olivat menneet, Joonatan ja Ahimaas nousivat kaivosta, menivät ja veivät sanan kuningas Daavidille. He sanoivat hänelle: ”Nouskaa ja menkää joutuin veden yli, sillä sen ja sen neuvon Ahitofel on antanut teidän turmioksenne.”
22. Silloin Daavid nousi koko väkensä kanssa ja meni Jordanin yli. Aamun valjetessa joka ainoa oli mennyt Jordanin yli.
23. Kun Ahitofel näki, ettei hänen neuvoaan noudatettu, hän satuloi aasinsa, nousi ja lähti kotiinsa omaan kaupunkiinsa. Järjestettyään talonsa asiat hän hirttäytyi. Niin hän kuoli, ja hänet haudattiin isänsä hautaan.
24. Daavid oli saapunut Mahanaimiin, kun Absalom ja kaikki Israelin miehet hänen kanssaan menivät Jordanin yli.
25. Absalom oli asettanut Amasan Jooabin sijaan sotajoukon ylipäälliköksi. Amasa oli Jitra-nimisen ismaelilaisen*
miehen poika. Tämä mies oli yhtynyt Abigailiin, Naahaan tyttäreen, Jooabin äidin Serujan sisareen.
26. Israel ja Absalom leiriytyivät Gileadin maahan.
27. Daavidin tultua Mahanaimiin Soobi, Naahaan poika ammonilaisten Rabbasta, Maakir, Ammielin poika Loodebarista, ja gileadilainen Barsillai Roogelimista
28. toivat sinne vuoteita, vateja ja saviastioita, vehniä, ohria, jauhoja ja paahdettuja jyviä, papuja, herneitä
29. sekä hunajaa, voita, lampaita ja juustoja ruuaksi Daavidille ja hänen kanssaan olevalle väelle. He ajattelivat: ”Väki on erämaassa nälissään, uuvuksissa ja janoissaan.”
____________________________________
Joh 19:23-42
23. Kun sotilaat olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he ottivat hänen viittansa ja jakoivat sen neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa, sekä paidan. Paita oli saumaton, kauttaaltaan ylhäältä asti kudottu.
24. Siksi he sanoivat toisilleen: ”Älkäämme repikö sitä, vaan heittäkäämme siitä arpaa, kenen se on oleva.” Näin tämä kirjoitus kävi toteen: ”He jakoivat keskenään minun viittani ja heittivät vaatteestani arpaa.” Sotilaat tekivät niin.
25. Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä [Mirjam/Maria(m)], hänen äitinsä sisar Maria Kloopaan vaimo ja Magdalan Maria.
26. Nähdessään äitinsä ja rakastamansa opetuslapsen seisovan siinä vieressä Jeesus sanoi äidilleen: ”Vaimo, katso, poikasi!”
27. Sitten hän sanoi opetuslapselle: ”Katso, äitisi!” Siitä hetkestä opetuslapsi otti hänet kotiinsa.
Kaikki on täytetty
28. Kun Jeesus tiesi, että kaikki oli täytetty, hän sanoi tämän jälkeen, että kirjoitus kävisi toteen: ”Minun on jano.”
29. Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. He täyttivät sienen hapanviinillä, panivat sen isoppikorren päähän ja ojensivat sen Jeesuksen suun eteen.
30. Otettuaan hapanviiniä Jeesus sanoi: ”Se on täytetty”*. Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.
Alas ristiltä
31. Silloin oli valmistuspäivä*. Etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi – se sapatinpäivä oli näet suuri -*, juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas.
32. Sotilaat tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta Jeesuksen kanssa ristiinnaulitulta.
33. Kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänen jo kuolleen, he eivät rikkoneet hänen luitaan.
34. Sen sijaan yksi sotilaista puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja siitä vuoti heti verta ja vettä.
35. Joka tämän näki, on todistanut siitä. Hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää puhuvansa totta, että tekin uskoisitte.
36. Tämä tapahtui, että kävisi toteen kirjoitus: ”Älköön häneltä rikottako luuta.”
37. Toisessa kirjoituksessa taas sanotaan: ”He luovat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet.”
Jeesus haudataan
38. Sen jälkeen Joosef, kotoisin Arimatiasta, joka oli Jeesuksen opetuslapsi, vaikkakin juutalaisten pelosta salaa, pyysi Pilatukselta lupaa ottaa Jeesuksen ruumiin. Pilatus myöntyi siihen. Niin Joosef tuli ja otti Jeesuksen ruumiin.
39. Myös Nikodeemus, joka ensi kerran oli yöllä tullut Jeesuksen luo, tuli ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa*.
40. He ottivat Jeesuksen ruumiin ja kietoivat sen hyvänhajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin, kuten juutalaisilla on tapana haudata.
41. Paikassa, missä hänet ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa uusi hauta, johon ei vielä ollut haudattu ketään.
42. Siihen he nyt panivat Jeesuksen, koska oli juutalaisten valmistuspäivä, ja se hauta oli lähellä.
____________________________________
Ps 119:129-152
129. Sinun todistuksesi ovat ihmeellisiä, sen tähden sieluni noudattaa niitä.
130. Kun sinun sanasi avautuvat, ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä.
131. Minä huohotan suu auki, sillä minä ikävöin sinun käskyjäsi.
132. Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen, kuten on oikein niitä kohtaan, jotka rakastavat sinun nimeäsi.
133. Tee askeleeni vakaviksi sanallasi äläkä salli minkään vääryyden hallita minua.
134. Päästä minut ihmisten sorrosta, niin minä noudatan sinun säädöksiäsi.
135. Valista kasvosi palvelijallesi ja opeta minulle käskysi.
136. Silmäni vuotavat kyyneliä, kun sinun lakiasi ei noudateta.
137. Sinä, Herra, olet vanhurskas, ja sinun tuomiosi ovat oikeat.
138. Vanhurskaudessa ja suuressa uskollisuudessa sinä olet säätänyt käskysi.
139. Kiivauteni kuluttaa minua, kun vihamieheni unohtavat sinun sanasi.
140. Palvelijasi rakastaa sinun sanaasi, sillä se on hyvin koeteltu.
141. Minä olen vähäinen ja halveksittu, mutta minä en unohda sinun asetuksiasi.
142. Sinun vanhurskautesi on ikuinen vanhurskaus, ja sinun lakisi on totuus.
143. Hätä ja ahdistus ovat saavuttaneet minut, mutta sinun käskysi ovat iloni.
144. Iäti vanhurskaita ovat sinun käskysi. Anna minulle ymmärrystä, että minä eläisin.
145. Koko sydämestäni minä huudan sinun puoleesi. Vastaa minulle, Herra! Minä tahdon pitää sinun käskyjäsi ohjeinani.
146. Minä huudan sinua, pelasta minut, niin minä noudatan sinun käskyjäsi.
147. Jo ennen aamun koittoa minä huudan apua. Sinun sanoihisi minä panen toivoni.
148. Jo ennen yön vartiohetkiä silmäni tutkistelevat sinun sanaasi.
149. Kuule minun ääneni armosi mukaan. Herra, virvoita minua säädöksesi mukaan.
150. Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana sinun laistasi.
151. Sinä, Herra, olet lähellä, ja kaikki sinun käskysi ovat totuutta.
152. Jo kauan minä olen tiennyt sinun käskyistäsi, että sinä olet ne säätänyt aina voimassa oleviksi.
____________________________________
Snl 16:12-13
12. Vääryyden teko on kuninkaalle kauhistus, sillä valtaistuin vahvistuu vanhurskaudesta.
13. Vanhurskaat huulet ovat kuninkaille mieleen, ja he rakastavat oikein puhuvaa.