RAAMATTU LÄPI VUODESSA
toukokuu 4
____________________________________
Tuom 19:1 – 20:48
19. LUKU
Leeviläisen sivuvaimo
1. Siihen aikaan, kun Israelissa ei ollut kuningasta, asui eräs leeviläinen mies muukalaisena Efraimin vuoriston perukoilla, ja hän otti itselleen sivuvaimon Juudan Beetlehemistä.
2. Mutta hänen sivuvaimonsa oli hänelle uskoton ja meni hänen luotaan isänsä kotiin Juudan Beetlehemiin. Hän oli siellä jonkin aikaa, neljä kuukautta.
3. Hänen miehensä nousi ja meni hänen jälkeensä viihdytelläkseen häntä ja palauttaakseen hänet luokseen. Hänellä oli mukanaan palvelija ja aasipari. Nainen vei hänet isänsä kotiin. Kun naisen isä näki hänet, hän riensi iloisena häntä vastaan.
4. Hänen appensa, naisen isä, pidätteli häntä, ja hän viipyi tämän luona kolme päivää. He söivät ja joivat ja olivat siellä yötä.
5. Neljäntenä päivänä hän varhain aamulla nousi lähteäkseen. Mutta naisen isä sanoi vävylleen: “Vahvista itseäsi leipäpalalla. Sitten saatte lähteä.”
6. Niin he istuivat, söivät ja joivat molemmat yhdessä. Sitten naisen isä sanoi miehelle: “Suostu jäämään yöksi, ja olkoon sydämesi iloinen.”
7. Mutta mies nousi lähteäkseen. Silloin hänen appensa pyysi häntä pyytämällä, ja hän jäi sinne vielä yöksi.
8. Viidentenä päivänä hän varhain aamulla nousi lähteäkseen, mutta naisen isä sanoi hänelle: “Vahvista itseäsi, ja viipykää iltapäivään asti.” Niin he söivät yhdessä.
9. Mies nousi lähteäkseen sivuvaimonsa ja palvelijansa kanssa, mutta hänen appensa, naisen isä, sanoi hänelle: “Katso, päivä kallistuu iltaan, jääkää yöksi. Päivä on menemässä mailleen, jää tänne yöksi, ja olkoon sydämesi iloinen. Nouskaa huomenna varhain matkallenne, ja lähde sitten kotiisi.”
10. Mies ei tahtonut jäädä yöksi, vaan nousi ja lähti. Hän tuli Jebuksen, se on Jerusalemin, kohdalle, mukanaan satuloitu aasipari ja sivuvaimonsa.
11. Heidän ollessaan Jebuksen luona päivä oli pian laskemassa. Palvelija sanoi isännälleen: “Tule, poiketkaamme tuohon jebusilaisten kaupunkiin ja yöpykäämme sinne.”
12. Hänen isäntänsä vastasi: “Emme poikkea muukalaisten kaupunkiin, jotka eivät ole israelilaisia, vaan menemme edelleen Gibeaan asti.”
13. Hän sanoi palvelijalleen: “Tule, pyrkikäämme toiseen paikkaan, yöpykäämme Gibeaan tai Raamaan.”
Yöpyminen Gibeassa
14. He jatkoivat matkaansa, ja aurinko laski heidän ollessaan lähellä Gibeaa, joka on Benjaminissa.
15. He poikkesivat Gibeaan yöpyäkseen sinne. Hän meni sinne ja istuutui kaupungin torille, mutta ei kukaan ottanut heitä yöksi taloonsa.
16. Illalla muuan vanha mies tuli työstään pellolta. Hän oli Efraimin vuoristosta ja asui muukalaisena Gibeassa. Paikkakunnan miehet olivat benjaminilaisia.
17. Kun vanha mies huomasi matkamiehen kaupungin torilla, hän kysyi: “Minne olet matkalla ja mistä tulet?
18. Hän vastasi: “Me olemme matkalla Juudan Beetlehemistä Efraimin vuoriston perukoille. Minä olen kotoisin sieltä ja olen käynyt Juudan Beetlehemissä. Olen matkalla kotiin*, mutta täällä ei ole ketään, joka ottaisi minut taloonsa yöksi.
19. Meillä on sekä olkia että muuta rehua aaseillemme, niin myös leipää ja viiniä minulle itselleni ja palvelijattarellesi ja nuorelle miehelle, joka on palvelijasi kanssa, niin ettei meiltä mitään puutu.”
20. Vanha mies sanoi: “Rauha sinulle! Minun asiani on, jos sinulta jotakin puuttuisi. Älä vain jää yöksi tähän torille.”
21. Mies vei hänet taloonsa ja teki aaseille appeen. He pesivät jalkansa, söivät ja joivat.
22. Kun he olivat ilahduttamassa sydäntään, kaupungin miehiä, kelvotonta roskaväkeä, piiritti talon. Kolkuttaen ovelle he sanoivat vanhalle miehelle, talon isännälle: “Tuo tänne se mies, joka tuli taloosi, ryhtyäksemme häneen.”
23. Mies, talon isäntä, meni ulos heidän luokseen ja sanoi heille: “Älkää, veljeni, älkää tehkö niin pahoin! Kun kerran tämä mies on tullut minun talooni, älkää tehkö sellaista häpeällistä tekoa.
24. Täällä on minun tyttäreni, joka on neitsyt, ja tämän miehen sivuvaimo. Minä tuon heidät tänne. Tehkää heille väkivaltaa, tehkää heille, mitä tahdotte, mutta tälle miehelle älkää tehkö sellaista häpeällistä tekoa.”
Kuoliaaksi raiskaaminen
25. Miehet eivät tahtoneet kuulla häntä. Silloin mies tarttui sivuvaimoonsa ja vei hänet heidän luokseen kadulle. He yhtyivät häneen ja pitelivät häntä pahoin koko yön aamuun asti, ja vasta aamun sarastaessa he päästivät hänet.
26. Päivän koittaessa vaimo tuli ja kaatui sen miehen talon eteen, jonka talossa hänen isäntänsä oli. Hän makasi siinä, kunnes päivä valkeni.
27. Kun hänen isäntänsä aamulla nousi, avasi talon oven ja tuli ulos lähteäkseen matkalle, hän näki sivuvaimonsa makaamassa talon oven edessä, kädet kynnyksellä.
28. Hän sanoi tälle: “Nouse ja lähtekäämme!” Mutta vastausta ei tullut. Silloin mies nosti hänet aasin selkään, nousi ja lähti kotiinsa.
29. Kotiin tultuaan hän otti veitsen, tarttui sivuvaimoonsa ja paloitteli hänet luineen kaikkineen 12 kappaleeksi ja lähetti ne kaikkialle Israelin alueelle.
30. Jokainen, joka sen näki, sanoi: “Mitään sellaista ei ole tapahtunut eikä nähty siitä päivästä lähtien, jona israelilaiset tulivat Egyptin maasta, tähän päivään asti. Harkitkaa tätä, neuvotelkaa ja puhukaa.”
20. LUKU
Ilkityön rankaisu
1. Kaikki israelilaiset lähtivät liikkeelle, ja kansa kokoontui yhtenä miehenä Daanista Beersebaan saakka, niin myös Gileadin maasta, Herran eteen Mispaan.
2. Koko kansan päämiehet ja kaikki Israelin heimokunnat astuivat esiin Jumalan kansan seurakunnassa: 400.000 miekalla varustettua jalkamiestä.
3. Benjaminilaiset saivat kuulla, että israelilaiset olivat menneet Mispaan. Israelilaiset kysyivät: “Kertokaa, kuinka tämä pahateko tapahtui.”
4. Niin leeviläinen mies, murhatun vaimon mies, vastasi: “Minä ja minun sivuvaimoni olimme tulleet Benjaminin Gibeaan yöpyäksemme sinne.
5. Silloin Gibean miehet nousivat minua vastaan ja piirittivät yöllä talon, jossa minä olin. Minut he aikoivat tappaa, ja minun sivuvaimolleni he tekivät väkivaltaa, niin että hän kuoli.
6. Minä tartuin sivuvaimooni, paloittelin hänet ja lähetin kappaleet kaikkialle Israelin perintömaahan, koska he olivat tehneet ilkityön ja häpeällisen teon Israelissa.
7. Nyt te olette kaikki tässä, te israelilaiset. Keskustelkaa ja neuvotelkaa tässä paikassa.”
8. Silloin kaikki kansa nousi yhtenä miehenä ja sanoi: “Älköön meistä kukaan menkö majalleen, älköön kukaan poistuko kotiinsa.
9. Tämän me nyt teemme Gibealle: Me menemme sitä vastaan arvan mukaan.
10. Me otamme kymmenen miestä sadasta, Israelin kaikista heimokunnista, ja sata tuhannesta ja tuhat kymmenestä tuhannesta hankkimaan muonaa kansalle, kun se menee rankaisemaan Benjaminin Gibealle sen häpeällisen teon, minkä se on tehnyt Israelissa.”
11. Niin kaikki Israelin miehet kokoontuivat kaupunkia vastaan, kuin yhdeksi mieheksi yhtyneinä.
12. Israelin sukukunnat lähettivät miehiä kaikkiin Benjaminin sukuihin sanomaan: “Mikä pahateko onkaan tehty teidän keskuudessanne!
Ilkityön tekijöitä ei luovuteta
13. Luovuttakaa nyt ne Gibean kelvottomat miehet, surmataksemme heidät ja poistaaksemme pahan Israelista.” Mutta benjaminilaiset eivät tahtoneet kuulla veljiään, israelilaisia.
14. Benjaminilaiset kokoontuivat kaupungeistaan Gibeaan ryhtyäkseen sotaan israelilaisia vastaan.
15. Sinä päivänä pidettiin benjaminilaisten katselmus. Heitä oli muista kaupungeista 26.000 miekkamiestä, paitsi Gibean asukkaita, joita katselmuksessa oli 700 valiomiestä.
16. Kaikesta tästä väestä 700 valiomiestä oli vasenkätistä. Jokainen näistä osasi lingota kiven hiuskarvalleen, hairahtumatta.
17. Myös pidettiin Israelin miesten katselmus. Heitä oli, paitsi benjaminilaisia, 400.000 miekkamiestä, kaikki sotilaita.
18. He nousivat ja lähtivät Beeteliin ja kysyivät Jumalalta. Israelilaiset sanoivat: “Kenen meistä on ensiksi lähdettävä taistelemaan benjaminilaisia vastaan?” Herra vastasi: “Juuda ensiksi.”
19. Israelilaiset lähtivät liikkeelle seuraavana aamuna ja asettuivat leiriin Gibean edustalle.
Sota benjaminilaisia vastaan
20. Israelin miehet lähtivät taistelemaan Benjaminia vastaan. He asettuivat sotarintamaan näitä vastaan Gibean edustalle.
21. Benjaminilaiset ryntäsivät ulos Gibeasta ja kaatoivat sinä päivänä Israelista 22.000 miestä*.
22. Kansa, Israelin miehet, rohkaisivat mielensä ja asettuivat jälleen sotarintamaan samalle paikalle kuin ensimmäisenä päivänä.
23. Israelilaiset menivät ja itkivät Herran edessä iltaan asti ja kysyivät Herralta sanoen: “Onko minun vielä ryhdyttävä taisteluun veljiäni, benjaminilaisia, vastaan?” Herra vastasi: “Menkää heitä vastaan.”
24. Toisena päivänä israelilaiset lähenivät benjaminilaisia.
25. Benjaminilaiset ryntäsivät Gibeasta heitä vastaan ja kaatoivat israelilaisia vielä 18.000 miestä, kaikki miekkamiehiä.
26. Silloin koko kansa, kaikki israelilaiset, lähtivät ja tulivat Beeteliin. He itkivät ja istuivat siellä Herran edessä, paastoten sen päivän iltaan asti. He uhrasivat polttouhreja ja yhteysuhreja Herran edessä.
27. Israelilaiset kysyivät Herralta. Jumalan liitonarkki oli näet siihen aikaan siellä,
28. ja Piinehas, Aaronin pojan Eleasarin poika, seisoi sen edessä. He kysyivät: “Onko minun vielä lähdettävä taisteluun veljiäni, benjaminilaisia vastaan, vai onko minun luovuttava siitä?” Herra vastasi: “Lähtekää. Huomenna minä annan heidät sinun käsiisi.”
29. Israel asetti väijytyksiä Gibean ympärille.
30. Kolmantena päivänä israelilaiset menivät benjaminilaisia vastaan, asettuen sotarintamaan Gibeaa vastaan kuten edellisilläkin kerroilla.
31. Benjaminilaiset ryntäsivät ulos kansaa vastaan, mutta tulivat eristetyiksi kaupungista. Kuten edellisillä kerroilla, he aluksi saivat lyödyksi kuoliaaksi noin 30 Israelin miestä niillä valtateillä, joista toinen vie Beeteliin, toinen kedon yli Gibeaan.
32. Benjaminilaiset sanoivat: “Me voitimme heidät nyt niin kuin ennenkin.” Israelilaiset sanoivat: “Paetkaamme ja eristäkäämme heidät kaupungista valtateille.”
33. Niin kaikki Israelin miehet nousivat, kukin paikaltaan, ja asettuivat sotarintamaan Baal-Taamariin. Väijyksissä oleva Israelin joukko hyökkäsi esiin paikaltaan Geban aukealta.
34. Koko Israelista 10.000 valiomiestä tuli Gibean edustalle, ja syntyi ankara taistelu. Benjaminilaiset eivät huomanneet, että onnettomuus oli kohtaamassa heitä.
Benjaminin tuho
35. Herra antoi Israelin voittaa Benjaminin, ja israelilaiset kaatoivat sinä päivänä Benjaminista 25.100 miestä, kaikki miekkamiehiä.
36. Nyt benjaminilaiset näkivät olevansa voitetut. Israelin miehet väistyivät benjaminilaisten tieltä, sillä he luottivat väijytykseen, jonka olivat asettaneet Gibeaa vastaan.
37. Väijyksissä ollut joukko riensi ja ryntäsi Gibeaan. Se meni ja surmasi kaikki kaupungin asukkaat miekan terällä.
38. Israelin miehet olivat sopineet väijyksissä olevan joukon kanssa, että se panisi sakean savupilven nousemaan kaupungista.
39. Israelin miehet olivat taistelussa kääntyneet pakosalle. Kun Benjaminin miehet aluksi olivat lyöneet kuoliaaksi Israelin miehiä noin 30 miestä ja sanoneet: “Varmasti me voitamme heidät niin kuin ensimmäisessäkin taistelussa,”
40. niin pilvi, savupatsas, alkoi nousta kaupungista. Kun benjaminilaiset kääntyivät taaksepäin, he näkivät koko kaupungin nousevan savuna taivasta kohti.
41. Israelin miehet kääntyivät takaisin, mutta Benjaminin miehet kauhistuivat, sillä he näkivät, että onnettomuus oli kohdannut heitä.
42. He kääntyivät pakoon Israelin miesten edestä erämaan tielle, mutta sota seurasi heitä kintereillä. Sikäläisten kaupunkien asukkaat kaatoivat heitä keskeltään.
43. He saartoivat Benjaminin, ajoivat heitä takaa ja tallasivat heitä maahan levähdyspaikassa ja Gibean kohdalle asti, auringonnousuun päin.
44. Benjaminista kaatui 18.000 miestä, kaikki sotakuntoisia miehiä.
45. He kääntyivät ja pakenivat erämaahan päin Rimmonin kalliolle. Israelilaiset tekivät heistä valtateillä vielä jälkikorjuun, surmaten 5.000 miestä. He seurasivat heitä kintereillä Gideomiin asti, surmaten heitä 2.000 miestä.
46. Kaikkiaan niitä, jotka sinä päivänä kaatuivat Benjaminista, oli 25.000 miekkamiestä, kaikki sotakuntoisia miehiä.
47. Heitä kääntyi pakoon erämaahan päin, Rimmonin kalliolle, 600 miestä. Nämä jäivät Rimmonin kalliolle neljäksi kuukaudeksi.
48. Israelin miehet palasivat takaisin benjaminilaisten luo ja surmasivat heitä miekan terällä, sekä kaupungin vahingoittumatta jääneet ihmiset että eläimet, kaiken, minkä tapasivat. He myös sytyttivät tuleen kaikki kaupungit, joihin tulivat.
____________________________________
Joh 3:22 – 4:3
Jeesus ja Johannes Kastaja
22. Näiden tapausten jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle, oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi.
23. Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia*, koska siellä oli paljon vettä. Ihmisiä tuli sinne kastettaviksi.
24. Johannes ei näet vielä ollut joutunut vankilaan.
25. Johanneksen opetuslapset rupesivat väittelemään erään juutalaisen kanssa puhdistuksesta.
26. Heitä tuli Johanneksen luo, ja he sanoivat hänelle: “Rabbi, se mies, joka oli kanssasi Jordanin tuolla puolella, ja josta olet todistanut, kastaa, ja kaikki menevät hänen luokseen.”
27. Johannes vastasi: “Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta.
28. Te itse olette todistajani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minut on lähetetty hänen edellään.
29. Mies, jolla on morsian, on sulhanen. Sulhasen ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti sulhasen äänestä. Tämä minun iloni on tullut täydelliseksi.
30. Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.
31. Hän, joka tulee ylhäältä, on yli kaikkien. Maasta syntyisin oleva on maasta, ja maasta on, mitä hän puhuu. Taivaasta tuleva on yli kaikkien.
32. Hän todistaa siitä, mitä on nähnyt ja kuullut, mutta hänen todistustaan ei kukaan ota vastaan.
33. Joka ottaa vastaan hänen todistuksensa, vahvistaa sinetillä, että Jumala on luotettava.
34. Sillä hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja. Jumala ei näet anna Henkeä määrämitalla.
35. Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken hänen valtaansa.
36. Poikaan uskovalla on ikuinen elämä. Mutta se, joka ei usko ja ole kuuliainen* Pojalle, ei ole näkevä elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään.”
4. LUKU
Jeesuksen opetuslapsiksi
1. Jeesus sai tietää fariseusten kuulleen, että hän teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes.
2. Tosin Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa.
3. Silloin hän lähti Juudeasta ja palasi Galileaan.
____________________________________
Ps 104:24-35
24. Kuinka moninaisia ovatkaan sinun tekosi, Herra! Sinä olet tehnyt ne kaikki viisaasti, maa on täynnä sinun luotujasi.
25. Merikin, suuri ja aava: siinä vilisee lukemattomia laumoja pieniä ja suuria eläimiä.
26. Siellä kulkevat laivat, siellä leviatan*, jonka sinä olet luonut siinä telmimään.
27. Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit niille ruuan ajallaan.
28. Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne tulevat ravituiksi hyvyydellä.
29. Sinä peität kasvosi, ja ne pelästyvät. Kun sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja tulevat jälleen maaksi.
30. Sinä lähetät Henkesi, ja ne tulevat luoduiksi. Sinä uudistat maan muodon.
31. Pysyköön Herran kunnia ainiaan. Saakoon Herra iloita teoistaan!
32. Hän tähyilee maata, ja se vapisee, hän koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
33. Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, veisaan Jumalani kiitosta niin kauan kuin elän.
34. Olkoot minun tutkisteluni hänelle otollisia! Minä iloitsen Herrassa.
35. Hävitkööt syntiset maasta, tulkoon loppu jumalattomista! Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
____________________________________
Snl 14:22-24
22. Eivätkö pahaa hankkivat eksy? Mutta armo ja totuus hyvään pyrkiville!
23. Kaikesta vaivannäöstä on hyötyä, mutta turhasta puheesta vain vahinkoa.
24. Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmien typeryys on tyhmyyttä.