RAAMATTU LÄPI VUODESSA
elokuu 27
____________________________________
Job 23:1 – 27:23
Jobin kahdeksas puhe
23. LUKU
Job puolustaa viattomuuttaan
1. Job vastasi ja sanoi:
2. ”Valitukseni on tänäänkin niskoittelua! Käteni on raskas huokausten tähden.
3. Jospa tietäisin, kuinka löytää Hänet, jospa pääsisin Hänen asunnolleen!
4. Minä esittäisin hänelle riita-asiani ja täyttäisin suuni todisteilla.
5. Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.
6. Riitelisikö hän kanssani suurella voimallaan? Ei, hän vain tarkkaisi minua.
7. Hänen kanssaan käräjöisi rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.
8. Jos menen itään, hän ei ole siellä. Jos menen länteen, en häntä tapaa.
9. Jos hän toimii pohjoisessa, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.
10. Hän tietää, missä kuljen. Jos hän tutkisi minua, kullan kaltaisena minä selviäisin.
11. Hänen askeleissaan ovat jalkani pysyneet, hänen tietään olen noudattanut siltä poikkeamatta.
12. Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.
13. Hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.
14. Hän antaa minulle täyden määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.
15. Sen tähden kauhu valtaa minut hänen kasvojensa edessä. Kun sitä ajattelen, minä pelästyn häntä.
16. Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on kauhistuttanut minua.
17. Minä en vaikene pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää.”
24. LUKU
Jumalattomien vääryydet
1. ”Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut tuomion aikoja, ja miksi hänen päiviään eivät saa nähdä ne, jotka hänet tuntevat?
2. Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.
3. Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän.
4. He työntävät köyhät tieltään, ja kaikkien maan kurjien täytyy piileskellä.
5. He ovat kuin villiaasit erämaassa: he lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä.
6. Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.
7. He yöpyvät vähissä vaatteissa, eikä heillä ole peittoa kylmässä.
8. He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.
9. Äidin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.
10. He kuljeskelevat vähissä vaatteissa, ilman päällysvaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.
11. Jumalattomien tarhoissa he pusertavat öljyä. He polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissaan.
12. Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa. Mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.
13. Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.
14. Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän. Yöllä hän hiipii kuin varas.
15. Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää. Hän arvelee: ’Mikään silmä ei minua näe’, ja hän panee peiton kasvoilleen.
16. He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään tahtomatta tietää valosta.
17. Pimeys on heille kaikille aamun vertainen, koska pimeyden kauhut ovat heille tuttuja.”
18. ”Hän kiitää pois vetten viemänä. Kirottu on maassa hänen peltopalstansa, hän ei enää poikkea viinimäkien tielle.
19. Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka tekevät syntiä.
20. Äidin kohtu unohtaa hänet, madot syövät häntä herkkunaan, ei häntä enää muisteta. Kuin puu, niin murskataan vääryys.
21. Hän kohteli pahoin lapsetonta, joka ei synnytä, ja leskelle hän ei tehnyt hyvää.”
22. ”Mahtavat Jumala tempaa pois voimallaan. Hän nousee, eikä kukaan ole varma elämästään.
23. Hän antaa heidän luulla olevansa turvassa, mutta hänen silmänsä valvovat heidän teitään.
24. He ovat kohonneet korkealle, mutta ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole. He vaipuvat kokoon, kuolevat kuten kaikki muutkin, taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.
25. Eikö ole näin? Kuka tekee minut valehtelijaksi ja sanani turhiksi?”
Bildadin kolmas puhe
25. LUKU
Bildad: Kukaan ei ole synnitön
1. Sitten suuhilainen Bildad sanoi:
2. ”Valta ja pelättävyys on Hänen, joka korkeuksissaan luo rauhaa.
3. Onko hänen joukoillaan määrää, ja kenelle ei hänen valonsa koita?
4. Kuinka siis ihminen olisi vanhurskas Jumalan edessä, ja kuinka vaimosta syntynyt olisi puhdas?
5. Eipä kuukaan ole kirkas, eivätkä tähdet ole puhtaat hänen silmissään,
6. saati sitten ihminen, tuo mato, ja ihmislapsi, tuo toukka!”
Jobin yhdeksäs puhe
26. LUKU
Ketä olet auttanut?
1. Job vastasi ja sanoi:
2. ”Kuinka oletkaan auttanut voimatonta, tukenut heikon käsivartta!
3. Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta, opettanut elämänviisautta?
4. Kenelle oikein olet puheesi pitänyt, ja kenen henki on sinusta käynyt?
Jumalan valtasuuruus
5. Haamut alhaalla värisevät vetten ja niiden asukasten alla.
6. Tuonela on paljaana Hänen edessään, eikä ole manalalla peitettä.
7. Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle*.
8. Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla.
9. Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, levittää pilvensä sen yli.
10. Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään.
11. Taivaan patsaat* huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.
12. Voimallaan hän kuohutti meren, ja taidollaan hän ruhjoi Rahabin*.
13. Hänen henkäyksestään kirkastui taivas. Hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.
14. Nämä ovat vain hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen mahtinsa jylinän?”
27. LUKU
Job: Minä olen syytön
1. Job jatkoi puhettaan:
2. ”Niin totta kuin Jumala elää, hän, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on murehuttanut sieluni:
3. niin kauan kuin minussa vielä on henkeä ja Jumalan henkäystä sieraimissani,
4. huuleni eivät puhu petosta, eikä kieleni lausu vilppiä.
5. Ei suinkaan! En myönnä teidän olevan oikeassa. Kunnes heitän henkeni en luovu hurskaudestani.
6. Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä. Yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.
7. Käyköön viholliselleni niin kuin jumalattomalle ja vastustajalleni kuten väärälle.
8. Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, tempaa pois hänen sielunsa?
9. Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus kohtaa hänet?
10. Tai saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa avukseen joka aika?
11. Minä opetan teille, mitä Jumalan käsi tekee. En salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.
12. Itsehän te kaikki olette sen nähneet. Miksi te turhia kuvittelette?
13. Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset saavat Kaikkivaltiaalta.
14. Jos hänellä on paljonkin lapsia, he ovat miekan omia, eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.
15. Jotka häneltä jäävät, heidät rutto saattaa hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.
16. Jos hän kokoaa hopeaa kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,
17. kasatkoon: vanhurskas pukee ne päälleen, ja viaton perii hopean.
18. Hän rakentaa talonsa kuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.
19. Rikkaana hän menee levolle: ’Ei häviä mitään’. Hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.
20. Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä rajuilma tempaa hänet mukaansa.
21. Itätuuli vie hänet mennessään ja puhaltaa hänet pois paikaltaan.
22. Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä. Hänen täytyy paeta Hänen kättään, minkä voi.
23. Silloin hänelle paukutetaan käsiä ja hänen asuinpaikaltaan vihelletään hänelle.”
____________________________________
2Kr 1:12 – 2:11
12. Kerskauksemme on tämä: omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme ihmisten* viisaudessa, vaan Jumalan armossa.
13. Eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta kuin mitä siinä on luettavana, ja minkä te myös ymmärrätte. Toivon teidän täysin ymmärtävän meitä,
14. kuten osaksi olettekin oppineet meitä ymmärtämään. Herramme Jeesuksen Kristuksen [tulemisen] päivänä me olemme teidän kerskauksenne, samoin kuin tekin meidän.
Aiotun käynnin lykkääntyminen
15. Tässä luottamuksessa minä ensin aioin tulla luoksenne, että saisitte toisen todistuksen [Jumalan] armosta*.
16. Suunnitelmani oli mennä teidän kauttanne Makedoniaan, sieltä palata luoksenne ja sitten teidän varustamananne matkata Juudeaan.
17. Kun minulla siis oli tämä aikomus, en kaiketi ole menetellyt kevytmielisesti? Vai päätänkö ihmistavoin, minkä päätän, niin että puheeni on: ”kyllä, kyllä,” kun tarkoitan: ”ei, ei”?
18. Jumala takaa sen, ettei puheemme teille ole sekä ”kyllä” että ”ei.”
19. Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota minä, Silvanus ja Timoteus olemme saarnanneet keskuudessanne, ei tullut ollakseen sekä ”kyllä” että ”ei,” vaan hänessä tuli ”kyllä.”
20. Niin monta kuin näet on Jumalan lupausta, ne kaikki ovat hänessä ”kyllä.” Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan Jumalan kunniaksi: ”Aamen”.
21. Jumala itse vahvistaa meitä yhdessä teidän kanssanne Kristukseen, ja hän on voidellut meidät.
22. Hän on myös painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi sydämiimme.
23. Minä kutsun Jumalan sieluni todistajaksi, että teitä säästääkseni en vielä tullut Korinttoon.
24. Emme suinkaan tahdo vallita teidän uskoanne, vaan yhdessä me autamme teitä iloonne. Uskon kautta te pysytte lujina.
2. LUKU
Synti, parannus ja armo
1. Olin päättänyt mielessäni, etten teidän luoksenne tullessani taas aiheuttaisi mielipahaa.
2. Jos minä saatan teidät murheellisiksi, eihän minua voi saada iloiseksi kukaan muu kuin se, jolle olen aiheuttanut surua.
3. Juuri siksi tämän kirjoitinkin, etten tullessani saisi murhetta niistä, joista minun pitäisi saada iloa. Onhan minulla teihin kaikkiin se luottamus, että minun iloni on kaikkien teidän ilonne.
4. Kirjoitin teille suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä monin kyynelin. En tehnyt sitä saattaakseni teidät murheellisiksi, vaan että te tuntisitte sen erityisen rakkauden, mikä minulla on teihin.
5. Jos eräs teistä on tuottanut murhetta, hän ei ole tuottanut surua vain minulle, vaan teille kaikille – ainakin jossain määrin, etten sanoisi liikaa.
6. Sellaiselle riittää se rangaistus, minkä hän on useimmilta teistä saanut.
7. Siksi teidän pikemminkin tulee antaa hänelle anteeksi ja lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi liian suureen suruun.
8. Sen tähden minä kehotan teitä osoittamaan hänelle rakkautta.
9. Juuri siksi minä kirjoitinkin teille, että saisin nähdä, kuinka te kestätte koetuksen, oletteko kaikessa kuuliaisia.
10. Kenelle te siis annatte anteeksi, hänelle minäkin annan. Mitä olen antanut anteeksi – jos minulla on jotakin anteeksi annettavaa – olen tehnyt sen teidän tähtenne Kristuksen kasvojen edessä,
11. ettei Saatana pääsisi meistä voitolle. Eiväthän hänen juonensa ole meille tuntemattomia.
____________________________________
Ps 41:1-14
41. PSALMI
Rukous sairaana ollessa
1. Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi.
2. Autuas se, joka holhoaa köyhiä ja kärsiviä. Hänet Herra pelastaa pahana päivänä.
3. Herra varjelee häntä ja pitää hänet hengissä. Maassa ylistetään hänen onneaan, etkä sinä anna häntä alttiiksi hänen vihollistensa raivolle.
4. Herra tukee häntä sairaana ollessa. Hänen tautivuoteensa sinä kokonaan muutat.
5. Minä sanoin: ”Herra, ole minulle armollinen, tee minut terveeksi, sillä minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan”.
Vihamiesten juonet
6. Vihamieheni puhuvat minusta pahaa: ”Milloinkahan hän kuolee ja hänen nimensä katoaa?”
7. Jos joku tulee minua katsomaan, hän pettää puheillaan. Hänen sydämensä kerää itseensä häijyyttä, ja hän menee ulos kadulle purkamaan sitä.
8. Kaikki vihamieheni kuiskuttelevat minusta keskenään ja punovat juonia tehdäkseen minulle pahaa:
9. ”Jokin parantumaton paha on häneen tarttunut, ja siitä, missä hän makaa, hän ei enää nouse”.
10. Ystävänikin, johon luotin, joka söi leipääni, nostaa kantapäänsä minua vastaan.
11. Mutta sinä, Herra, armahda minua ja auta minut jalkeille, niin minä annan heille, mitä he ovat ansainneet.
12. Siitä minä tiedän sinun mielistyneen minuun, ettei viholliseni saa iloaan minusta.
13. Nuhteettomuuteni tähden sinä tuet minua ja annat minun seisoa ainiaan kasvojesi edessä.
14. Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, aina ja iäti! Aamen. Aamen.
____________________________________
Snl 22:5-6
5. Väärän tiellä on orjantappuroita ja pauloja. Niistä kaukana pysyvä varjelee henkensä.
6. Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei siitä vanhanakaan poikkea.