RAAMATTU LÄPI VUODESSA
tammikuu 19
____________________________________
1Ms 39:1 – 41:16
39. LUKU
Joosef Potifarin talossa
1. Joosef vietiin Egyptiin, ja Potifar, egyptiläinen mies, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päällikkö, osti hänet ismaelilaisilta, jotka olivat tuoneet hänet sinne.
2. Mutta Herra oli Joosefin kanssa, niin että hän menestyi kaikessa, ja hän oleskeli isäntänsä, egyptiläisen, talossa.
3. Hänen isäntänsä näki, että Herra oli hänen kanssaan ja antoi kaiken, mitä hän teki, menestyä hänen käsissään.
4. Niin Joosef saavutti hänen suosionsa ja sai palvella häntä. Potifar asetti hänet talonsa hoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa kaiken, mitä hänellä oli.
5. Siitä ajasta lähtien, kun Potifar oli uskonut hänen hoitoonsa talonsa ja kaiken, mitä hänellä oli, Herra siunasi egyptiläisen taloa Joosefin tähden. Herran siunaus oli kaikessa, mitä hänellä oli kotona ja tiluksilla.
6. Hän jätti Joosefin haltuun kaiken, mitä hänellä oli, eikä itse huolehtinut mistään, paitsi ruuasta, mitä söi.
7. Joosefilla oli kaunis vartalo ja kauniit kasvot. Jonkin ajan kuluttua tapahtui, että hänen isäntänsä puoliso iski silmänsä Joosefiin ja sanoi: “Makaa minun kanssani.”
8. Hän kieltäytyi ja sanoi isäntänsä puolisolle: “Isäntäni ei itse huolehdi mistään talossa olevasta, vaan on uskonut minun haltuuni kaiken, mitä hänellä on.
9. Hänellä ei ole tässä talossa enempää valtaa kuin minulla, eikä hän ole kieltänyt minulta mitään, paitsi sinut, koska olet hänen puolisonsa. Kuinka minä siis tekisin niin suuren pahanteon ja rikkoisin Jumalaa vastaan!”
10. Vaikka vaimo päivästä toiseen puhui sellaista Joosefille, tämä ei suostunut makaamaan hänen vieressään eikä olemaan hänen kanssaan.
11. Eräänä päivänä, kun Joosef tuli taloon toimittamaan askareitaan, eikä ketään talonväestä ollut paikalla,
12. hän tarttui Joosefin viittaan ja sanoi: “Makaa minun kanssani.” Silloin Joosef pakeni ulos, mutta hänen viittansa jäi vaimon käsiin.
13. Kun tämä huomasi, että Joosef oli jättänyt viittansa hänen käsiinsä ja paennut ulos,
14. hän huusi talonväkeään ja sanoi heille: “Katsokaa, hän on tuonut meille hebrealaisen miehen pitämään meitä pilkkanaan. Hän tuli luokseni maatakseen minun kanssani, mutta minä huusin kovaa.
15. Kuullessaan minun kirkaisevan ja huutavan hän jätti viittansa viereeni, pakeni ja riensi ulos.”
16. Nainen piti viitan luonaan, kunnes Joosefin isäntä tuli kotiin.
17. Hän kertoi miehelleen samalla tavalla, sanoen: “Tuo hebrealainen orja, jonka olet tuonut meille, tuli luokseni pitämään minua pilkkanaan,
18. mutta kun minä kirkaisin ja huusin, hän jätti viittansa viereeni ja pakeni ulos.”
19. Kun Joosefin isäntä kuuli puolisonsa kertovan ja sanovan: “Näin sinun orjasi on tehnyt minulle,” syttyi hänen vihansa.
Joosef vankilassa
20. Hän otti Joosefin kiinni ja pani hänet vankilaan, paikkaan, missä kuninkaan vankeja säilytettiin. Hän jäi siihen vankilaan.
21. Herra oli Joosefin kanssa vankilassakin ja soi hänen saavuttaa vankilan päällikön suosion.
22. Vankilan päällikkö uskoi Joosefin haltuun kaikki siellä olevat vangit, ja Joosef huolehti kaikesta, mitä siellä tehtiin.
23. Vankilan päällikkö ei lainkaan valvonut sitä, mikä oli Joosefille uskottu, sillä Herra oli Joosefin kanssa ja antoi menestyä sen, mitä hän teki.
40. LUKU
Juomanlaskijan ja leipojan unet
1. Jonkin ajan kuluttua tapahtui, että Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipoja rikkoivat herraansa, Egyptin kuningasta, vastaan.
2. Farao vihastui näihin kahteen hoviherraansa, ylimmäiseen juomanlaskijaan ja ylimmäiseen leipojaan,
3. ja panetti heidät vankeuteen henkivartijain päällikön taloon, samaan vankilaan, missä Joosefkin oli.
4. Henkivartijain päällikkö antoi heille Joosefin palvelemaan heitä. Niin he olivat jonkin aikaa vankeudessa.
5. Ollessaan vankilassa he molemmat, Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipoja, näkivät samana yönä unta, kumpikin unensa, ja kummankin unella oli oma selityksensä.
6. Kun Joosef aamulla tuli heidän luokseen, hän tapasi heidät alakuloisina.
7. Hän kysyi faraon hoviherroilta, jotka olivat hänen kanssaan vankeudessa hänen isäntänsä talossa: “Miksi te olette tänään niin murheellisen näköisiä?”
8. He vastasivat: “Me olemme kumpikin nähneet unen, eikä ole niiden selittäjää.” Joosef sanoi heille: “Unien selitykset tulevat Jumalalta. Kertokaa kuitenkin minulle.”
9. Ylimmäinen juomanlaskija kertoi unensa Joosefille ja sanoi hänelle: “Minä näin unta. Edessäni oli viiniköynnös,
10. ja viiniköynnöksessä oli kolme haaraa. Samassa kun se alkoi versoa, sen kukat puhkesivat, ja marjat sen rypäleissä kypsyivät.
11. Minulla oli faraon malja kädessäni. Minä otin rypäleitä, pusersin niistä mehua faraon maljaan ja annoin maljan faraon käteen.”
12. Joosef sanoi hänelle: “Tämä on sen selitys: Kolme oksaa merkitsee kolmea päivää.
13. Kolmen päivän kuluttua farao korottaa sinun pääsi ja asettaa sinut jälleen virkaasi. Sinä annat faraon maljan hänen käteensä kuten ennenkin, kun olit hänen juomanlaskijansa.
14. Mutta muista minua, kun sinun käy hyvin. Tee minulle laupeus mainitsemalla minusta faraolle ja auta minut pois tästä talosta.
15. Minut on näet ryöstetty hebrealaisten maasta, enkä ole täälläkään tehnyt mitään, mistä minut olisi tullut panna tähän vankityrmään.”
16. Kun ylimmäinen leipoja näki, että Joosef antoi hyvän selityksen, hän sanoi tälle: “Myös minä näin unen: Kolme vehnäleipäkoria oli minun pääni päällä.
17. Ylimmässä korissa oli kaikenlaisia leivonnaisia faraon syötäväksi, mutta linnut söivät ne korista, joka oli pääni päällä.”
18. Joosef vastasi ja sanoi: “Tämä on sen selitys: Kolme koria merkitsee kolmea päivää.
19. Kolmen päivän kuluttua farao korottaa sinun pääsi ripustamalla sinut hirsipuuhun, ja taivaan linnut syövät sinun lihasi.”
20. Kolmantena päivänä sen jälkeen, faraon syntymäpäivänä, tämä laittoi pidot kaikille palvelijoilleen. Silloin hän korotti palvelijainsa joukosta sekä ylimmäisen juomanlaskijan että ylimmäisen leipojan pään.
21. Ylimmäisen juomanlaskijan hän asetti hänen entiseen juomanlaskijan toimeensa, niin että hän sai antaa maljan faraon käteen,
22. mutta ylimmäisen leipojan hän hirtätti, kuten Joosef oli heille selityksessään sanonut.
23. Ylimmäinen juomanlaskija ei kuitenkaan muistanut Joosefia, vaan unohti hänet.
41. LUKU
Joosef selittää faraon unet
1. Kahden vuoden kuluttua tapahtui, että farao näki unen. Hän oli seisovinaan Niilivirran rannalla.
2. Virrasta nousi seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää, jotka kävivät laitumella kaislikossa.
3. Niiden jälkeen virrasta nousi toiset seitsemän lehmää, rumia ja laihoja. Ne asettuivat edellisten lehmien viereen virran rannalle.
4. Rumat ja laihat lehmät söivät ne seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää. Siihen farao heräsi.
5. Mutta hän nukkui uudestaan ja näki toisen kerran unta: Seitsemän paksua ja kaunista tähkäpäätä kasvoi samassa oljessa.
6. Niiden jälkeen kasvoi vielä seitsemän tähkäpäätä, ohutta ja itätuulen polttamaa.
7. Nämä ohuet tähkäpäät nielivät ne seitsemän paksua ja täyteläistä tähkäpäätä. Siihen farao heräsi, ja se oli unta.
8. Aamulla hänen mielensä oli levoton, ja hän kutsutti eteensä kaikki Egyptin tietäjät ja viisaat. Farao kertoi heille unensa, mutta kukaan ei osannut selittää niitä hänelle.
9. Silloin ylimmäinen juomanlaskija sanoi faraolle: “Nyt minä muistan rikokseni.
10. Farao oli vihastunut palvelijoihinsa, ja hän pani minut vankeuteen henkivartijain päällikön taloon, minut ja ylimmäisen leipojan.
11. Niin me molemmat, minä ja hän, näimme samana yönä unta. Me näimme kumpikin unemme, jolla oli oma selityksensä.
12. Siellä oli meidän kanssamme hebrealainen nuorukainen, henkivartijain päällikön orja. Me kerroimme unemme hänelle, ja hän selitti ne meille. Hän selitti, mitä kummankin uni merkitsi.
13. Niin kuin hän meille oli selittänyt, niin kävikin: Minut asetettiin entiseen virkaani, toinen hirtettiin.”
14. Silloin farao kutsutti Joosefin eteensä. Hänet tuotiin kiiruusti vankilasta. Hän ajatti partansa*, muutti vaatteensa ja tuli faraon eteen.
15. Farao sanoi Joosefille: “Minä olen nähnyt unen, eikä ole sen selittäjää, mutta olen kuullut kerrottavan sinusta, että kun kuulet unen, sinä voit sen selittää.”
16. Joosef vastasi faraolle: “Minä itse en siihen kykene, mutta Jumala voi antaa faraolle suotuisan vastauksen.”
____________________________________
Matt 12:46 – 13:23
Luonnolliset ja hengelliset sukulaiset
46. Jeesuksen vielä puhuessa kansalle hänen äitinsä ja veljensä seisoivat ulkona tahtoen puhutella häntä.
47. Joku tuli sanomaan hänelle: “Sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja haluavat puhutella sinua.”
48. Jeesus vastasi sanan tuojalle: “Kuka on äitini, ja ketkä ovat veljiäni?”
49. Hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: “Katsokaa, tässä ovat minun äitini ja veljeni!
50. Jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni, sisareni ja äitini.”
13. LUKU
Vertaukset kylväjistä
1. Sinä päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istui järven rannalle.
2. Hänen luokseen kokoontui niin paljon kansaa, että hänen oli mentävä veneeseen. Hän istuutui siihen, ja väkijoukko seisoi rannalla.
3. Hän puhui heille paljon vertauksin ja sanoi: “Kylväjä meni kylvämään.
4. Hänen kylväessään muutamat siemenet putosivat tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne.
5. Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljoa maata. Ne nousivat pian oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata.
6. Auringon noustua ne kuitenkin poudittuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, ne kuivettuivat.
7. Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne.
8. Toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä 100, mitkä 60, mitkä 30 jyvää.
9. Jolla on korvat, hän kuulkoon.”
Miksi vertauksin?
10. Jeesuksen opetuslapset tulivat ja kysyivät häneltä: “Miksi sinä puhut heille vertauksin?”
11. Hän vastasi: “Siksi, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan* salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu.
12. Jolla on, sille annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin. Mutta jolla ei ole, häneltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on.
13. Minä puhun heille vertauksin siksi, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä.
14. Heissä käy toteen Jesajan profetia, joka sanoo: ‘Kuulemalla kuulkaa älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää älkääkä käsittäkö.
15. Sillä tämän kansan sydän on turtunut. Korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi, ja etten minä parantaisi heitä’.
16. Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat.
17. Totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat* ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.
Kylväjävertauksen selitys
18. Kuulkaa siis vertaus kylväjästä:
19. Kun joku kuulee [armon]valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee Paholainen* ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä on kylvetty. Tämä on se, mikä on kylvetty tien oheen.
20. Kallioperälle kylvetty kuvaa sanan kuulijaa, joka heti ottaa sen iloiten vastaan.
21. Hänellä ei kuitenkaan ole itsessään juurta, vaan hän kestää vain jonkin aikaa. Kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, hän kohta luopuu pois.
22. Orjantappuroihin kylvetty taas kuvaa sanan kuulijaa, jossa tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, eikä hän tuota satoa.
23. Hyvään maahan kylvetty kuvaa sanan kuulijaa, joka ymmärtää sen ja myös tuottaa satoa, kuka 100 jyvää, kuka 60, kuka 30.”
____________________________________
Ps 17:1-15
17. PSALMI
Varjele minua, Herra
1. Daavidin rukous.
Kuule, Herra, minun oikeaa asiaani, tarkkaa huutoani, ota korviisi rukoukseni, joka ei lähde petollisilta huulilta.
2. Sinulta tulee minulle oikeus, sinun silmäsi katsovat sitä, mikä on oikeaa.
3. Sinä koettelet sydäntäni, tarkkaat sitä yöllä, tutkit minua, mutta et löydä mitään [väärää]. Jos minä ajattelen pahaa, ei se käy suustani ulos.
4. Mitä ihmiset tehköötkin, sinun huultesi sanassa minä pysyn ja kavahdan väkivaltaisen teitä.
5. Minun askeleeni pysyvät sinun poluillasi, jalkani eivät horju.
6. Sinua minä huudan avukseni, sillä sinä, Jumala, vastaat minulle. Kallista korvasi puoleeni, kuule minun puheeni.
7. Osoita minulle armosi suuruus, sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne, jotka turvaavat sinun oikeaan käteesi.
8. Varjele minua kuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan
9. jumalattomilta, jotka tahtovat tuhota minut, verivihollisiltani, jotka minua saartavat.
10. He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä, heidän suunsa puhuu pöyhkeästi.
11. He ovat kintereillämme, he jo saartavat meidät, vaanivat silmillään lyödäkseen meidät maahan.
12. He ovat kuin saalista himoitseva leijona, kuin nuori leijona, joka väijyy piilopaikassaan.
13. Nouse, Herra, astu hänen eteensä. Paiskaa hänet maahan. Vapahda miekallasi elämäni jumalattomista,
14. kädelläsi ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä. Heidän vatsansa sinä täytät antimillasi, heidän poikansa tulevat ravituiksi ja jättävät runsautensa lapsilleen.
15. Minä taas saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa. Herätessäni sinun läsnäolosi ravitsee minua.
____________________________________
Snl 3:33-35
33. Herran kirous on jumalattoman huoneessa, mutta hän siunaa vanhurskasten asuinsijaa.
34. Pilkkaajia Hänkin pilkkaa, mutta nöyrille hän antaa armon.
35. Viisaat perivät kunnian, mutta tyhmien osa on häpeä.