RAAMATTU LÄPI VUODESSA
tammikuu 18
____________________________________
1Ms 37:1 – 38:30
37. LUKU
Joosefin unet ja hänen veljiensä kateus
1. Jaakob asui siinä maassa, jossa hänen isänsä oli oleskellut muukalaisena, Kanaanin maassa.
2. Tämä on kertomus Jaakobin suvusta. Kun Joosef oli 17 vuoden ikäinen, hän oli veljiensä kanssa lampaita paimentamassa. Hän oli nuorukaisena isänsä sivuvaimojen Bilhan ja Silpan poikien seurassa. Mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan, sen hän kertoi isälleen.
3. Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiaan, koska tämä oli syntynyt hänelle hänen vanhalla iällään. Hän teetti tälle pitkäliepeisen, hihallisen viitan.
4. Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiään, he vihasivat häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti.
5. Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen. Sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän.
6. Hän näet kertoi heille: ”Kuulkaa, millaista unta minä olen nähnyt.
7. Me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla. Minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni.”
8. Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: ”Sinustako tulisi meidän kuninkaamme, sinäkö hallitsisit meitä?” He vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheittensa tähden.
9. Hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: ”Minä näin vielä unen: Aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua.”
10. Kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, hänen isänsä nuhteli häntä ja sanoi hänelle: ”Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?”
11. Hänen veljensä kadehtivat häntä, mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.
12. Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin,
13. Israel sanoi Joosefille: ”Veljesi ovat paimenessa Sikemissä. Tule, minä lähetän sinut heidän luokseen.” Hän vastasi: ”Tässä olen.”
14. Hänen isänsä sanoi hänelle: ”Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle.” Hän lähetti Joosefin matkalle Hebroninlaaksosta, ja hän tuli Sikemiin.
15. Muuan mies kohtasi hänet hänen harhaillessaan kedolla. Mies kysyi häneltä: ”Mitä etsit?”
16. Hän vastasi: ”Minä etsin veljiäni. Sano minulle, missä he ovat paimentamassa.”
17. Mies vastasi: ”He lähtivät pois täältä, sillä minä kuulin heidän sanovan: ’Menkäämme Dootaniin’.” Niin Joosef meni veljiensä jäljissä ja löysi heidät Dootanista.
18. Kun he kaukaa näkivät hänet, ennen kuin hän saapui heidän luokseen, he pitivät neuvoa tappaakseen hänet.
19. He sanoivat toisilleen: ”Tuolla tulee se unennäkijä!
20. Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: Villipeto on syönyt hänet. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee.”
21. Kun Ruuben sen kuuli, hän tahtoi pelastaa Joosefin heidän käsistään ja sanoi: ”Älkäämme lyökö häntä kuoliaaksi.”
22. Ruuben lisäsi: ”Älkää vuodattako verta. Heittäkää hänet tähän kaivoon, joka on täällä erämaassa, mutta älkää satuttako kättänne häneen.” Hän tahtoi pelastaa Joosefin heidän käsistään, saattaakseen hänet takaisin isänsä luo.
23. Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo, he riisuivat häneltä hänen viittansa, pitkäliepeisen hihallisen viitan, joka oli hänen yllään,
24. ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon. Kaivo oli tyhjä, siinä ei ollut vettä.
25. Sen jälkeen he istuivat aterioimaan. Kun he nostivat silmänsä, he näkivät ismaelilaisen matkueen tulevan Gileadista. Heidän kamelinsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa, ja he olivat viemässä niitä Egyptiin.
26. Silloin Juuda sanoi veljilleen: ”Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä?
27. Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen. Onhan hän meidän veljemme, meidän omaa lihaamme.” Hänen veljensä kuulivat häntä.
28. Kun midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohi, veljet vetivät Joosefin ylös kaivosta ja myivät hänet 20 hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.
29. Kun sitten Ruuben palasi kaivolle, Joosef ei enää ollut kaivossa. Silloin hän repäisi vaatteensa,
30. palasi veljiensä luo ja sanoi: ”Poika on kadonnut. Voi minua, minne minä joudun!”
31. Niin he ottivat Joosefin viitan, teurastivat vuohipukin ja kastoivat viitan vereen.
32. Sitten he lähettivät tämän pitkäliepeisen, hihallisen viitan kotiin isälleen ja sanoivat: ”Tämän me löysimme. Tarkasta, onko se poikasi viitta vai ei.”
33. Tarkastettuaan sitä hän sanoi: ”Tämä on minun poikani viitta. Villipeto on hänet syönyt. Totisesti, Joosef on raadeltu kuoliaaksi.”
34. Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa pitkät ajat.
35. Kaikki hänen poikansa ja tyttärensä kävivät lohduttamaan häntä, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: ”Murehtien minä menen hautaan*. poikani luo.” Hänen isänsä itki häntä.
36. Midianilaiset myivät Joosefin Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra* ja henkivartijain päällikkö.
38. LUKU
Juuda ja Taamar
1. Siihen aikaan Juuda lähti pois veljiensä luota ja asettui erään Adullamissa asuvan miehen luo, jonka nimi oli Hiira.
2. Siellä Juuda näki Suua nimisen kanaanilaisen miehen tyttären, otti hänet luokseen ja yhtyi häneen.
3. Tämä tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Juuda antoi hänelle nimen Eer.
4. Hän tuli jälleen raskaaksi, synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Oonan.
5. Hän synnytti vieläkin pojan ja antoi hänelle nimen Seela. Tämän synnyttäessään hän oli Kesibissä.
6. Juuda otti Eerille, esikoiselleen, vaimon, jonka nimi oli Taamar.
7. Mutta Eer, Juudan esikoinen, ei ollut Herralle otollinen. Sen tähden Herra antoi hänen kuolla.
8. Niin Juuda sanoi Oonanille: ”Yhdy veljesi leskeen, ota hänet avioksesi ja herätä siemen veljellesi.”
9. Oonan tiesi, ettei jälkeläinen olisi oleva hänen. Aina kun hän yhtyi veljensä vaimoon, hän antoi siemenensä mennä maahan, ettei hankkisi jälkeläistä veljelleen.
10. Se, minkä hän teki, oli paha Herran silmissä. Sen tähden hän antoi tämänkin kuolla.
11. Silloin Juuda sanoi miniälleen Taamarille: ”Asu leskenä isäsi talossa, kunnes poikani Seela joutuu täysikasvuiseksi.” Hän näet ajatteli: ”Kun ei vain tämäkin kuolisi kuten hänen veljensä.” Niin Taamar meni pois ja jäi asumaan isänsä kotiin.
12. Pitkän aikaa sen jälkeen Suuan tytär, Juudan vaimo, kuoli. Suruajan mentyä Juuda lähti ystävänsä adullamilaisen Hiiran kanssa Timnaan lammasten keritsiäisiin.
13. Taamarille tuotiin sanoma: ”Sinun appesi menee Timnaan keritsemään lampaitaan.”
14. Silloin hän riisui leskenvaatteensa ja verhoutui huntuun, peittäytyen siihen, ja istui Eenaimin portille, Timnaan vievän tien varteen. Hän oli nähnyt, että vaikka Seela olikin täysikasvuinen, häntä ei annettu tälle vaimoksi.
15. Nähdessään Taamarin Juuda luuli tätä portoksi. Hän oli näet peittänyt kasvonsa.
16. Juuda poikkesi hänen luokseen tiepuoleen ja sanoi: ”Anna minun yhtyä sinuun.” Hän ei tiennyt, että nainen oli hänen miniänsä. Tämä vastasi: ”Mitä annat minulle saadaksesi yhtyä minuun?”
17. Hän sanoi: ”Lähetän sinulle vohlan laumastani.” Nainen vastasi: ”Annatko minulle pantin, kunnes sen lähetät?”
18. Hän sanoi: ”Mitä on minun annettava sinulle pantiksi?” Hän vastasi: ”Sinettisi, nauhasi ja sauvasi, joka on kädessäsi.” Juuda antoi ne Taamarille ja yhtyi häneen, ja tämä tuli hänestä raskaaksi.
19. Taamar nousi, meni sieltä, pani pois huntunsa ja pukeutui leskenvaatteisiinsa.
20. Juuda lähetti adullamilaisen ystävänsä viemään vohlaa saadakseen naiselta pantin takaisin, mutta hän ei löytänyt tätä.
21. Hän kyseli sen paikkakunnan miehiltä: ”Missä on se pyhäkköportto, joka istui Eenaimissa tien varressa?” He vastasivat: ”Ei täällä ole ollut ketään pyhäkköporttoa.”
22. Hän palasi Juudan luo ja sanoi: ”En löytänyt häntä. Paikkakunnan miehetkin sanoivat, ettei siellä ole ollut ketään pyhäkköporttoa.”
23. Silloin Juuda sanoi: ”Pitäköön sen sitten, ettemme joutuisi häpeään. Minähän olen lähettänyt tämän vohlan, mutta sinä et ole löytänyt häntä.”
24. Noin kolmen kuukauden kuluttua Juudalle ilmoitettiin: ”Miniäsi Taamar on harjoittanut haureutta, ja haureudesta hän on tullut raskaaksi.” Juuda sanoi: ”Viekää hänet poltettavaksi.”
25. Kun häntä oltiin viemässä, hän lähetti apelleen sanan: ”Minä olen raskaana siitä miehestä, jonka nämä ovat.” Hän käski sanoa: ”Tarkasta, kenen tämä sinetti, nämä nauhat ja tämä sauva ovat.”
26. Juuda tunsi ne ja sanoi: ”Hän on oikeassa minua vastaan, koska en antanut häntä pojalleni Seelalle.” Hän ei kuitenkaan enää yhtynyt Taamariin.
27. Kun tämän synnyttämisen aika tuli, hänen kohdussaan oli kaksoset.
28. Hänen synnyttäessään pisti toinen kätensä ulos. Kätilövaimo otti punaista lankaa ja sitoi sen hänen käteensä ja sanoi: ”Tämä tuli ensiksi ulos.”
29. Mutta sitten tämä veti kätensä takaisin, ja hänen veljensä tuli ulos. Kätilövaimo sanoi: ”Minkä repeämän* oletkaan tehnyt itsellesi!” Niin hän sai nimen Peres.
30. Sitten tuli ulos hänen veljensä, jonka kädessä oli punainen lanka. Hän sai nimen Serah.
____________________________________
Matt 12:22-45
Jeesus ja Beelsebul
22. Jeesuksen luo tuotiin silloin riivattu mies, joka oli sokea ja mykkä. Hän paransi tämän, niin että mykkä puhui ja näki.
23. Kaikki läsnäolijat olivat ihmeissään ja sanoivat: ”Olisikohan tämä Daavidin poika*?”
24. Kuullessaan sen fariseukset sanoivat: ”Tämä ei karkota riivaajia kenenkään muun kuin Beelsebulin, riivaajien päämiehen, avulla.”
25. Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: ”Jokainen valtakunta, joka riitaantuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai perhe, jota repivät keskinäiset riidat, pysy pystyssä.
26. Jos Saatana ajaa ulos Saatanan, hän on riitautunut itsensä kanssa. Kuinka siis hänen valtakuntansa voi pysyä koossa?
27. Jos minä Beelsebulin voimalla ajan ulos riivaajia, kenen voimalla sitten teidän lapsenne ajavat niitä ulos? Niinpä heistä tulee teidän tuomareitanne.
28. Mutta jos minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin Jumalan valtakunta on tullut teidän luoksenne.
29. Kuinka voi kukaan tunkeutua väkevän miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei ensin sido sitä väkevää? Vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa.
30. Joka ei ole minun kanssani, on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.
Hengen pilkka, puu ja hedelmät
31. Sen tähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anneta anteeksi.
32. Jos joku sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, se annetaan hänelle anteeksi*, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, sitä ei anneta hänelle anteeksi tässä maailmassa eikä tulevassa.
33. Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tai tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi. Hedelmästään puu tunnetaan.
34. Te kyykäärmeiden sikiöt, kuinka te voisitte puhua hyvää, kun itse olette pahoja? Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.
35. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esille pahaa.
36. Minä sanon teille: jokaisesta puhumastaan turhasta sanasta ihmisten on tehtävä tili tuomiopäivänä.
37. Sanoistasi sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.”
Merkkien tavoittelu ja Joonan merkki
38. Silloin jotkut kirjanoppineet ja fariseukset sanoivat Jeesukselle: ”Opettaja, me tahdomme nähdä sinulta merkin.”
39. Jeesus vastasi heille: ”Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonan merkki.
40. Kuten Joona oli meripedon sisässä* kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.
41. Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi. He nöyrtyivät parannukseen, kun Joona saarnasi heille, ja huomatkaa, tässä on enemmän kuin Joona.
42. Etelän* kuningatar on heräävä tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi. Hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja tässä on enemmän kuin Salomo.
Saastaisen hengen lähtö ja paluu
43. Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, se kuljeksii autioita paikkoja ja etsii lepoa, eikä löydä sitä.
44. Silloin se päättää: ’Minä palaan asuntooni, josta lähdin.’ Tullessaan se tapaa sen tyhjänä, lakaistuna ja kaunistettuna.
45. Se menee ja ottaa mukaansa seitsemän itseään pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisälle ja asuvat siellä. Sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa. Niin käy myös tälle pahalle sukupolvelle.”
____________________________________
Ps 16:1-11
16. PSALMI
Herraan turvaava
1. Daavidin psalmi.
Varjele minua, Jumala, sillä sinuun minä turvaan.
2. Minä sanon Herralle: ”Sinä olet minun Herrani, paitsi sinua minulla ei ole mitään hyvää.”
3. Ja pyhille, jotka ovat maassa: ”Nämä ovat ne jalot, joihin on minun koko mieltymykseni.”
4. Monta tuskaa on niillä, jotka rientävät vieraan [jumalan puoleen]. Minä en uhraa niille verta juomauhriksi enkä päästä huulilleni niiden nimiä.
5. Herra on minun perintöosani ja maljani. Sinä hoidat arpani.
6. Osakseni ovat tulleet ihanat seudut, ja kaunis on perintöosani.
7. Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut. Yölläkin siihen sisimpäni kehottaa.
8. Minä pidän Herran aina edessäni. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.
9. Sen tähden sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös ruumiini asuu turvassa.
10. Sinä et hylkää sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi [ruumiin] maatua*.
11. Sinä neuvot minulle elämän tien. Ylenmäärin on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta oikeassa kädessäsi iäti.
____________________________________
Snl 3:27-32
Rakasta lähimmäistäsi
27. Älä kiellä tarvitsevalta hyvää, milloin voit sitä tehdä.
28. Älä sano lähimmäisellesi: ”Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan,” kun sinulla kuitenkin on.
29. Älä mieti pahaa lähimmäistäsi vastaan, kun hän luottavasti asuu luonasi.
30. Älä syyttä riitele kenenkään kanssa, kun toinen ei ole tehnyt sinulle pahaa.
31. Älä kadehdi väkivaltaista äläkä omaksu hänen teitään.
32. Väärämielinen on näet Herralle kauhistus, mutta oikeamielinen on ystävyydessä hänen kanssaan.