RAAMATTU LÄPI VUODESSA
toukokuu 11
____________________________________
1 Sam 10:1 – 11:15
10. LUKU
Saul voidellaan kuninkaaksi
1. Samuel otti öljyastian, vuodatti öljyä Saulin päähän, suuteli häntä ja sanoi: “Herra on voidellut sinut kansansa hallitsijaksi.
2. Kun sinä tänään lähdet luotani, sinä kohtaat Raakelin haudan luona Selsahissa Benjaminin rajalla kaksi miestä. He sanovat sinulle: ‘Aasintammat, joita olet lähtenyt etsimään, ovat löytyneet. Isäsi on jättänyt mielestään aasintammat. Hän on levoton teidän tähtenne ja kyselee, mitä voisi tehdä poikansa hyväksi?’
3. Kun sinä menet siitä edemmäksi ja tulet Taaborin tammelle, siellä sinua vastaan tulee kolme miestä, jotka ovat menossa Jumalan eteen Beeteliin. Yksi kantaa kolmea vohlaa, toinen kolmea leipäkakkua ja kolmas viinileiliä.
4. He tervehtivät sinua ja antavat sinulle kaksi leipää. Ota ne heiltä.
5. Sen jälkeen sinä tulet Jumalan Gebaan, missä on filistealaisten vartiosto*. Tullessasi siihen kaupunkiin sinä kohtaat joukon profeettoja, jotka tulevat alas uhrikukkulalta profetoiden harppu, vaskirumpu, huilu ja kitara* edellään.
6. Herran Henki tulee sinuun, ja sinäkin profetoit kuten he ja muutut toiseksi mieheksi.
7. Kun nämä ennusmerkit käyvät toteen, niin tee, mitä tehtäväksesi tulee, sillä Jumala on kanssasi.
8. Mene sitten minun edelläni Gilgaliin. Minä tulen sinne luoksesi uhraamaan polttouhreja ja yhteysuhreja. Odota 7 päivää, kunnes tulen luoksesi ja ilmoitan, mitä sinun on tehtävä.”
9. Kun Saul käänsi selkänsä lähteäkseen Samuelin luota, Jumala muutti hänen sydämensä. Kaikki nämä ennusmerkit kävivät toteen sinä päivänä.
10. Heidän saapuessaan Gebaan joukko profeettoja tuli häntä vastaan. Silloin Jumalan Henki tuli Sauliin, ja hänkin profetoi heidän joukossaan.
11. Kun ne, jotka ennestään tunsivat hänet, näkivät hänen profetoivan kuten profeetat, he sanoivat toisilleen: “Mikä Kiisin poikaan on mennyt? Onko Saulkin profeettojen joukossa?”
12. Eräs sikäläisistä miehistä vastasi: “Kuka sitten on heidän isänsä?” Niin tuli sananparreksi: “Onko Saulkin profeettojen joukossa?”
13. Lakattuaan profetoimasta Saul meni uhrikukkulalle.
14. Saulin setä kysyi häneltä ja hänen palvelijaltaan: “Missä te olette käyneet?” Hän vastasi: “Aasintammoja etsimässä. Kun emme niitä missään nähneet, me menimme Samuelin luo.”
15. Saulin setä pyysi: “Kerro minulle, mitä Samuel teille sanoi.”
16. Saul vastasi: “Hän ilmoitti meille, että aasintammat ovat löytyneet.” Siitä, mitä Samuel oli sanonut kuninkuudesta, hän ei kertonut tälle.
Saul julistetaan kuninkaaksi
17. Samuel kutsui kansan koolle Herran eteen Mispaan.
18. Hän puhui israelilaisille: “Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä johdatin Israelin Egyptistä ja vapautin teidät egyptiläisten käsistä sekä kaikkien niiden valtioiden käsistä, jotka teitä sortivat.
19. Mutta nyt te olette pitäneet halpana Jumalanne, joka on auttanut teidät kaikista onnettomuuksistanne ja ahdingoistanne, ja olette sanoneet hänelle: ‘Aseta meille kuningas’. Asettukaa siis Herran eteen heimoittain ja suvuittain.”
20. Samuel antoi kaikkien Israelin heimojen astua esiin. Arpa osui Benjaminin heimoon.
21. Kun hän sitten antoi Benjaminin heimon astua esiin suvuittain, arpa osui Matrin sukuun. Sen jälkeen arpa osui Sauliin, Kiisin poikaan. Kun häntä etsittiin, häntä ei löydetty.
22. Silloin he kysyivät vielä kerran Herralta: “Onko se mies tullut tänne?” Herra vastasi: “Hän on piiloutunut kuormastoon.”
23. He juoksivat ja toivat hänet sieltä. Kun hän asettui kansan keskelle, hän oli päätään pitempi kaikkea kansaa.
24. Samuel sanoi koko kansalle: “Näettekö, kenet Herra on valinnut? Hänen veroistaan ei ole koko kansan joukossa.” Niin koko kansa riemuitsi ja huusi: “Eläköön kuningas!”
25. Samuel julisti kansalle kuninkuuden oikeudet, kirjoitti ne kirjaan ja asetti sen Herran eteen. Sitten Samuel päästi kaiken väen menemään, kunkin kotiinsa.
26. Saulkin meni kotiinsa Gibeaan, ja hänen kanssaan meni sotaväkeä, ne, joiden sydämiä Jumala oli koskettanut.
27. Mutta oli myös kelvottomia miehiä, jotka sanoivat: “Mitä apua meillä on tästä?” He halveksivat Saulia eivätkä tuoneet hänelle mitään lahjoja*.
11. LUKU
Voitto ammonilaisista
1. Noin kuukautta myöhemmin ammonilainen Naahas tuli piirittämään Gileadin Jaabesta. Niin kaikki Jaabeksen miehet sanoivat Naahaalle: “Tee liitto meidän kanssamme, niin me palvelemme sinua.”
2. Ammonilainen Naahas vastasi heille: “Sillä ehdolla minä teen liiton kanssanne, että saan puhkaista jokaiselta teiltä oikean silmän. Niin minä häpäisen koko Israelin.”
3. Jaabeksen vanhimmat sanoivat hänelle: “Jätä meidät rauhaan seitsemäksi päiväksi, niin me lähetämme viestinviejiä kaikkialle Israelin alueelle. Jos kukaan ei meitä auta, me antaudumme sinulle.”
4. Sananviejät tulivat Saulin Gibeaan ja kertoivat asian kansalle. Koko kansa puhkesi itkuun.
5. Saul tuli juuri silloin kyntöhärkineen pellolta. Hän kysyi: “Mikä ihmisillä on, kun he itkevät?” He kertoivat hänelle Jaabeksen miesten asian.
6. Kun Saul kuuli sen, tuli Jumalan Henki häneen, ja hän vihastui kovin.
7. Hän otti härkäparin, paloitteli härät ja lähetti kappaleet kaikkialle Israelin alueelle sananviejien mukana ja käski sanoa: “Näin tehdään jokaisen härille, joka ei seuraa Saulia ja Samuelia.” Silloin Herran kauhu valtasi kansan, niin että he lähtivät kuin yksi mies.
8. Saul piti heistä katselmuksen Besekissä. Israelilaisia oli 300.000 ja Juudan miehiä 30.000.
9. Hän sanoi* sananviejille, jotka olivat tulleet: “Sanokaa Gileadin Jaabeksen miehille: ‘Huomenna auringon ollessa polttavimmillaan te saatte apua’.” Sananviejät menivät ja ilmoittivat sen Jaabeksen miehille. Nämä ilostuivat siitä.
10. Jaabeksen miehet sanoivat ammonilaisille: “Huomenna me tulemme teidän luoksenne, ja te saatte tehdä meille, mitä tahdotte.”
11. Seuraavana päivänä Saul jakoi kansan kolmeen joukkoon. Ne hyökkäsivät ammonilaisten leiriin aamuvartion aikana ja voittivat heidät, surmaten heitä, kunnes päivä tuli palavimmilleen. Jäljelle jääneet hajaantuivat, niin ettei heistä kahta jäänyt yhteen.
12. Silloin kansa sanoi Samuelille: “Ketkä olivat ne, jotka sanoivat: ‘Saulko tulisi meidän kuninkaaksemme?’ Antakaa tänne ne miehet, niin me surmaamme heidät.”
13. Mutta Saul sanoi: “Tänään ei surmata ketään, sillä Herra on antanut Israelille voiton.”
14. Samuel sanoi kansalle: “Tulkaa, menkäämme Gilgaliin ja uudistakaamme siellä kuninkuus.”
15. Niin koko kansa meni Gilgaliin ja teki siellä Saulin kuninkaaksi* Herran edessä. He uhrasivat siellä yhteysuhreja Herran edessä. Saul ja kaikki Israelin miehet viettivät siellä ilojuhlaa.
____________________________________
Joh 6:43-71
43. Jeesus sanoi tähän: “Älkää nurisko keskenänne.
44. Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, vedä häntä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
45. Profeettojen kirjoituksissa sanotaan: ‘Heistä kaikista tulee Jumalan opettamia’. Jokainen, joka on kuullut ja oppinut Isältä, tulee minun luokseni.
46. Isää tosin ei kukaan ole nähnyt. Ainoastaan Hän, joka on tullut Jumalan luota, on nähnyt Isän.
47. Totisesti minä sanon teille: sillä, joka uskoo, on iäinen elämä.
48. Minä olen elämän leipä.
49. Teidän isänne söivät mannaa erämaassa ja kuolivat.
50. Mutta tämä on leipä, joka tulee taivaasta, että sitä syövä ei kuolisi.
51. Minä olen elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Minun ruumiini* on leipä, jonka minä annan, että maailma saisi elämän.
52. Juutalaiset väittelivät keskenään sanoen: “Kuinka tämä voi antaa ruumiinsa* meille syötäväksi?”
53. Jeesus sanoi heille: “Totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan ruumista ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää itsessänne.
54. Sillä, joka syö minun ruumiini ja juo minun vereni, on iäinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
55. Minun ruumiini on näet todellinen ruoka ja minun vereni on todellinen juoma.
56. Joka syö minun ruumiini ja juo minun vereni, pysyy minussa ja minä hänessä.
57. Niin kuin Isä, joka elää, on lähettänyt minut, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka syö minua, elää minun kauttani.
58. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Ei ole kuten oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat. Joka syö tätä leipää, elää iäti.”
59. Jeesus puhui tämän opettaessaan Kapernaumin synagogassa.
Opetuslasten uskoa koetellaan
60. Kuultuaan tämän monet hänen opetuslapsistaan sanoivat: “Tämä on kovaa puhetta, kuka voi sitä kuulla?”
61. Jeesus tiesi mielessään, että hänen opetuslapsensa nurisivat siitä. Hän sanoi heille: “Loukkaako tämä teitä?
62. Mitä sitten, jos näette Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!
63. Henki yksin tekee eläväksi. Liha ei hyödytä mitään. Ne sanat, mitkä minä olen puhunut teille, ovat Henki ja elämä.
64. Teidän joukossanne on kuitenkin muutamia, jotka eivät usko.” Jeesus näet tiesi, ketkä olivat ne, jotka eivät uskoneet, ja kuka oli kavaltava hänet.
65. Hän jatkoi: “Siksi minä sanoinkin teille, ettei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isäni sitä hänelle anna.”
Tahdotteko mennä pois?
66. Tämän johdosta monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssaan.
67. Jeesus kysyi niiltä kahdeltatoista: “Tahdotteko tekin mennä pois?”
68. Simon Pietari vastasi hänelle: “Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on iäisen elämän sanat.
69. Me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.”
70. Jeesus vastasi heille: “Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista? Yksi teistä on kuitenkin Perkele.”
71. Sen hän sanoi Juudaasta, Simon Iskariotin pojasta. Tämä oli näet kavaltava hänet, vaikka oli yksi niistä kahdestatoista.
____________________________________
Ps 107:1-43
107. PSALMI
Herra auttaa hädässä
1. Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, ja hänen armonsa pysyy iäti.
2. Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on pelastanut ahdistuksen alta
3. ja koonnut vieraista maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
4. He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttavaa kaupunkia.
5. Heidän oli nälkä ja jano, he olivat nääntymäisillään.
6. Mutta hädässään he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät ahdingosta.
7. Hän ohjasi heidät oikealle tielle, ja he pääsivät kaupunkiin, missä asua.
8. Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
9. Hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
10. He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
11. koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja pitäneet halpana Korkeimman tahdon.
12. Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä. He sortuivat, eikä ollut auttajaa.
13. Mutta hädässään he huusivat Herraa [auttamaan], ja hän pelasti heidät ahdingosta.
14. Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
15. Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
16. Hän murtaa vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
17. He olivat typeriä, vaelsivat synneissä ja kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
18. He inhosivat kaikkea ruokaa ja olivat lähellä kuoleman portteja.
19. Mutta hädässään he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät ahdingosta.
20. Hän lähetti sanansa ja paransi heidät, pelasti heidät turmioistaan*, joihin he olivat joutuneet.
21. Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
22. Uhratkoot he kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen teoistaan.
23. He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
24. He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa syvällä merellä.
25. Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
26. He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin. Heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
27. He horjuivat ja hoippuivat kuin juopuneet, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
28. Mutta hädässään he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät ahdingosta.
29. Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
30. He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
31. Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
32. Kunnioittakoot he häntä kansan seurakunnassa, ylistäkööt häntä vanhinten kokouksessa.
33. Asukasten pahuuden tähden hän muutti virrat erämaaksi, vesilähteet kuivaksi maaksi
34. ja hedelmällisen maan suola-aroksi.
35. Mutta sitten hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
36. Hän asetti nälkäiset sinne asumaan, ja he rakensivat kaupungin asuttavakseen.
37. He kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
38. Hän siunasi heitä, he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
39. Mutta he vähentyivät jälleen, vaipuen onnettomuuden ja huolten painon alla.
40. Herra, joka saattaa ruhtinaat halveksituiksi ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
41. kuitenkin kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
42. Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaikki vääryys joutuu sulkemaan suunsa.
43. Joka on viisas, ottakoon nämä huomioon ja ajatelkoon Herran armotekoja.
____________________________________
Snl 15:1-3
15. LUKU
Viisaus ja tyhmyys
1. Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.
2. Viisaiden kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmien suu purkaa typeryyttä.
3. Herran silmät ovat joka paikassa. Ne vartioivat sekä hyviä että pahoja.