Raamattu vuodessa kesäkuu 24

RAAMATTU LÄPI VUODESSA

kesäkuu 24
____________________________________

2 Kun 6:1 – 7:20

6. LUKU

Kirves nousee vedenpinnalle

1. Profeetanoppilaat sanoivat Elisalle: ”Paikka, jossa me kuuntelemme opetustasi, on meille liian ahdas.
2. Menkäämme Jordanille, tuokaamme sieltä kukin yksi hirsi ja rakentakaamme sinne huone, johon mahdumme istumaan.” Hän sanoi: ”Menkää.”
3. Eräs heistä sanoi: ”Suvaitse tulla palvelijasi kanssa.” Hän sanoi: ”Minä tulen.”
4. Niin Elisa meni heidän kanssaan. Jordanille tultuaan he hakkasivat puita.
5. Kun eräs heistä kaatoi hirttä, hänen kirveensä kirposi veteen. Hän huusi ja sanoi: ”Voi, herrani, se oli vielä lainattu!”
6. Jumalan mies kysyi häneltä: ”Mihin se kirposi?” Tämä näytti hänelle paikan. Elisa katkaisi palan puuta ja heitti sen siihen ja sai kirveen nousemaan pinnalle.
7. Niin hän sanoi: ”Nosta se ylös.” Mies ojensi kätensä ja otti sen.

Uusi Aramin/Syyrian sota

8. Kun Aramin kuningas oli sodassa Israelia vastaan, hän neuvotteli palvelijainsa kanssa ja sanoi: ”Siihen ja siihen paikkaan minä asetun leiriin.”
9. Silloin Jumalan mies lähetti Israelin kuninkaalle sanan: ”Varo, ettet mene siihen paikkaan, sillä aramilaiset ovat asettuneet sinne.”
10. Niin Israelin kuningas lähetti sanan siihen paikkaan, jonka Jumalan mies oli hänelle sanonut. Näin tämä varoitti häntä, ja hän oli siellä varuillaan. Eikä se tapahtunut ainoastaan kerran tai kahdesti.
11. Aramin kuninkaan mieli tuli tästä levottomaksi. Hän kutsui palvelijansa ja sanoi heille: ”Ettekö voi ilmaista minulle, kuka meikäläisistä pitää Israelin kuninkaan puolta?”
12. Eräs hänen palvelijoistaan sanoi: ”Ei asia ole niin, herrani, kuningas, vaan profeetta Elisa, joka on Israelissa, ilmaisee Israelin kuninkaalle senkin, mitä sinä puhut makuuhuoneessasi.”
13. Kuningas sanoi: ”Menkää ja katsokaa, missä hän on, niin minä lähetän ottamaan hänet kiinni.” Hänelle ilmoitettiin: ”Hän on Dootanissa.”

Dootanin ihmeet

14. Niin Aramin kuningas lähetti sinne hevosia, sotavaunuja ja suuren sotajoukon. He tulivat sinne yöllä ja piirittivät kaupungin.
15. Kun Jumalan miehen palvelija nousi aamulla varhain ja meni ulos, hän näki, että sotajoukko, hevoset ja sotavaunut piirittivät kaupunkia. Palvelija sanoi profeetalle: ”Voi, herrani, mitä me nyt teemme?”
16. Hän sanoi: ”Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssaan.”
17. Elisa rukoili ja sanoi: ”Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi.” Niin Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, että vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.
18. Kun viholliset sitten tulivat häntä vastaan, Elisa rukoili Herraa ja sanoi: ”Sokaise tämä väki.” Niin Herra sokaisi heidät Elisan pyynnön mukaan.
19. Elisa sanoi heille: ”Ei tämä ole oikea tie, eikä tämä ole oikea kaupunki. Seuratkaa minua, niin minä vien teidät sen miehen luo, jota te etsitte.” Hän johti heidät Samariaan.
20. Heidän tultuaan Samariaan Elisa sanoi: ”Herra, avaa näiden silmät, että he näkisivät.” Silloin Herra avasi heidän silmänsä, ja he näkivät olevansa keskellä Samariaa.
21. Kun Israelin kuningas näki heidät, hän sanoi Elisalle: ”Surmaanko minä heidät, isäni, surmaanko heidät?”
22. Hän sanoi: ”Älä surmaa. Surmaatko sinä ne, jotka otat vangiksi miekallasi ja jousellasi? Pane heidän eteensä ruokaa ja juomaa heidän syödä ja juoda. Menkööt he sitten takaisin herransa luo.”
23. Kuningas valmistutti heille suuren aterian. Kun he olivat syöneet ja juoneet, hän päästi heidät menemään. He menivät herransa luo. Aramilaisia partiojoukkoja ei sitten enää tullut Israelin maahan.

Samarian piiritys ja nälänhätä

24. Sen jälkeen Benhadad, Aramin kuningas, kokosi kaikki sotajoukkoonsa kuuluvat, tuli ja piiritti Samarian.
25. Heidän piirittäessään sitä kaupungissa syntyi kova nälänhätä, niin että aasinpää maksoi 80 hopeasekeliä ja neljännes kab-mittaa hirjoonijm-kasvia* viisi hopeasekeliä.
26. Kun Israelin kuningas käveli muurilla, huusi muuan vaimo hänelle ja sanoi: ”Auta, herrani, kuningas.”
27. Hän vastasi: ”Jollei Herra auta sinua, mistä minä hankin sinulle apua? Puimatantereeltako vai viinikuurnasta?”
28. Kuningas kysyi häneltä: ”Mikä sinun on?” Hän vastasi: ”Tämä vaimo sanoi minulle: ’Anna tänne poikasi, syödäksemme hänet tänä päivänä, niin me syömme huomenna minun poikani’.
29. Me keitimme minun poikani ja söimme hänet. Minä sanoin hänelle toisena päivänä: ’Anna tänne poikasi, syödäksemme hänet’. Mutta hän piilotti poikansa.”
30. Kun kuningas muurilla kävellessään kuuli vaimon sanat, hän repäisi vaatteensa. Silloin kansa näki, että hänellä oli säkki vaatteiden alla, paljaalla iholla.
31. Kuningas sanoi: ”Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos Elisan, Saafatin pojan, pää tänään jää hänen hartioilleen.”
32. Elisa istui talossaan, ja vanhimmat istuivat hänen luonaan. Kuningas oli lähettänyt miehen edellään. Ennen hänen tuloaan Elisan luo tämä sanoi vanhimmille: ”Näettekö, kuinka se murhamiehen poika lähettää hakkaamaan minulta pään poikki? Kun lähetti tulee, katsokaa, että suljette oven ja pidätte sen häneltä kiinni. Eivätkö hänen herransa askeleet jo kuulu hänen jäljessään?”
33. Hänen vielä puhuessaan heidän kanssaan kuninkaan lähetti tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Tämä onnettomuus tulee Herralta. Miksi enää odottaisin häneltä apua?”

7. LUKU

Pian on ruokaa

1. Elisa vastasi: ”Kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra: ’Huomenna tähän aikaan Samarian portissa sea-mitta lestyjä jauhoja maksaa sekelin ja kaksi sea-mittaa ohria sekelin’.”
2. Vaunusoturi, jonka käsivarteen kuningas nojasi, sanoi Jumalan miehelle: ”Vaikka Herra tekisi ikkunat taivaaseen, kuinka voisi tämä tapahtua?” Hän sanoi: ”Sinä olet näkevä sen omin silmin, mutta syödä siitä et saa.”
3. Kaupungin portin oven edustalla oleskeli neljä pitalitautista miestä. He sanoivat toisilleen: ”Miksi me istumme tässä, kunnes kuolemme?
4. Jos päätämme mennä kaupunkiin, jossa on nälänhätä, me kuolemme siellä. Jos jäämme tähän, me kuolemme tässä. Tulkaa, menkäämme nyt aramilaisten leiriin. Jos he jättävät meidät eloon, me jäämme eloon. Jos he surmaavat meidät, me kuolemme.”

Aramin sotajoukon pako

5. Niin he nousivat hämärissä ja menivät aramilaisten leiriin. Kun he tulivat sen laitaan, he näkivät, ettei siellä ollut ketään.
6. Herra oli näet antanut aramilaisten sotajoukon kuulla sotavaunujen, hevosten ja suuren sotajoukon töminää. He olivat sanoneet toisilleen: ”Israelin kuningas on palkannut meitä vastaan heettiläisten kuninkaat, että nämä hyökkäisivät meidän kimppuumme.”
7. He olivat lähteneet liikkeelle ja paenneet hämärissä, jättäen telttansa, hevosensa, aasinsa ja leirinsä sellaisina kuin ne olivat. He olivat paenneet pelastaakseen henkensä.

Pitalisten tuoma sanoma

8. Tultuaan leirin laitaan pitaliset menivät erääseen telttaan, söivät ja joivat, ottivat sieltä hopeaa, kultaa ja vaatteita, menivät pois ja kätkivät ne. Sitten he tulivat takaisin ja menivät toiseen telttaan, ottivat sieltä saalista, menivät pois ja kätkivät sen.
9. Mutta sitten he sanoivat toisilleen: ”Emme tee oikein. Tämä päivä on hyvän sanoman päivä. Jos olemme vaiti ja odotamme aamun valkenemiseen asti, me joudumme syyllisiksi. Tulkaa, menkäämme nyt ilmoittamaan tämä kuninkaan linnaan.”
10. Niin he tulivat, kutsuivat kaupungin portinvartijat ja ilmoittivat heille sanoen: ”Me menimme aramilaisten leiriin. Siellä ei ollut ketään, eikä kuulunut ihmisääntä. Siellä oli vain hevosia ja aaseja kytkettyinä kiinni, ja teltat olivat, niin kuin olivat olleet.”
11. Portinvartijat huusivat ja ilmoittivat tämän kuninkaan linnaan.
12. Kuningas nousi yöllä ja sanoi palvelijoilleen: ”Minä sanon, mitä aramilaiset meille tekevät. He tietävät meidän kärsivän nälkää. Siksi he ovat poistuneet leiristä ja piiloutuneet kentälle, ajatellen: kun he lähtevät kaupungista, me otamme heidät elävinä kiinni ja menemme kaupunkiin.”
13. Mutta eräs hänen palvelijoistaan vastasi ja ehdotti: ”Otettakoon viisi jäljellä olevista hevosista, jotka ovat vielä täällä. Niidenhän käy kuitenkin samoin kuin koko jäljellä olevan Israelin joukon, ja kuten on käynyt sen Israelin joukon, joka on tuhoutunut. Lähettäkäämme miehiä katsomaan.”
14. He ottivat kahdet sotavaunut hevosineen, ja kuningas lähetti ne aramilaisten sotajoukon jälkeen, sanoen: ”Menkää ja katsokaa.”
15. He menivät heidän jälkeensä Jordanille asti ja näkivät, että koko tie oli täynnä vaatteita ja aseita, jotka aramilaiset olivat heittäneet pois rientäessään pakoon. Lähetit tulivat takaisin ja ilmoittivat sen kuninkaalle.
16. Silloin kansa lähti ja ryösti aramilaisten leirin. Niin sea-mitta lestyjä jauhoja maksoi sekelin ja kaksi sea-mittaa ohria sekelin, Herran sanan mukaan.

Epäuskoinen vaunusoturi

17. Kuningas oli asettanut sen vaunusoturin, jonka käsivarteen hän nojasi, porttiin valvomaan järjestystä. Mutta kansa tallasi hänet kuoliaaksi portissa, kuten Jumalan mies oli puhunut kuninkaan tultua hänen luokseen.
18. Jumalan mies oli sanonut kuninkaalle: ”Huomenna tähän aikaan kaksi sea-mittaa ohria maksaa Samarian portissa sekelin ja sea-mitta lestyjä jauhoja sekelin.”
19. Vaunusoturi oli vastannut Jumalan miehelle ja sanonut: ”Vaikka Herra tekisi ikkunat taivaaseen, kuinka tämä voisi tapahtua?” Silloin Elisa oli sanonut: ”Sinä olet näkevä sen omin silmin, mutta syödä siitä et saa.”
20. Niin hänen myös kävi: kansa tallasi hänet kuoliaaksi portissa.

____________________________________

Apt 15:36 – 16:15

Markusta koskeva erimielisyys

36. Muutamien päivien kuluttua Paavali sanoi Barnabaalle:  ”Lähtekäämme uudelle matkalle kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa olemme julistaneet Herran sanaa, katsomaan, mitä veljille kuuluu.”
37. Barnabas halusi ottaa mukaan Johanneksenkin, toiselta nimeltä Markuksen.
38. Paavali ei kuitenkaan hyväksynyt tätä matkatoveriksi, koska hän oli luopunut heistä Pamfyliassa eikä ollut heidän kanssaan lähtenyt työhön.
39. Siitä tuli niin kiivas erimielisyys, että he erkanivat toisistaan. Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyproon.

PAAVALIN TOINEN LÄHETYSMATKA

40. Paavali valitsi työtoverikseen Silaan. Veljet jättivät hänet Herran armon haltuun, ja hän lähti matkaan.
41. Hän vaelsi Syyrian ja Kilikian läpi vahvistaen seurakuntia.

16. LUKU

Timoteus työtoveriksi

1. Paavali saapui myös Derbeen ja Lystraan. Siellä oli Timoteus-niminen opetuslapsi, joka oli uskovan juutalaisvaimon poika, mutta isä oli kreikkalainen.
2. Lystran ja Ikonionin veljet todistivat hänestä hyvää.
3. Paavali halusi hänet mukaansa matkalle ja ympärileikkasi hänet niiden seutujen juutalaisten tähden. Kaikki näet tiesivät, että hänen isänsä oli kreikkalainen.

Seurakunnat kasvavat

4. Vaeltaessaan kaupungista kaupunkiin he antoivat seurakunnille noudatettaviksi säädökset, jotka apostolit ja Jerusalemin vanhimmat olivat hyväksyneet.
5. Seurakunnat vahvistuivat uskossa ja saivat päivä päivältä yhä enemmän jäseniä.
6. He kulkivat Frygian ja Galatian maan kautta, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa.
7. Tultuaan Mysian kohdalle he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut heidän tehdä sitä.
8. Niin he vaelsivat Mysian ohi ja menivät Trooaaseen.

Euroopan puolelle

9. Paavali näki siellä yöllä näyn: Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: ”Tule yli Makedoniaan ja auta meitä.”
10. Kun Paavali oli nähnyt tämän näyn, me* hankkiuduimme heti lähtemään Makedoniaan, sillä me käsitimme Jumalan kutsuvan meitä julistamaan siellä evankeliumia.
11. Trooaasta purjehdittuamme me menimme suoraan Samotrakeen ja sieltä seuraavana päivänä Neapoliin.

Paavali Filippissä

12. Sieltä me menimme Filippiin, joka on ensimmäinen kaupunki Makedonian siinä osassa, siirtokunta*. Me viivyimme siinä kaupungissa muutamia päiviä. Sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan. Me istuuduimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille.
14. Lyydia-niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan Paavalin julistaman sanan.
15. Kun hän perhekuntineen oli kastettu, hän sanoi meille: ”Jos pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja majailkaa siellä.” Hän pyysi meitä hartaasti.

____________________________________

Ps 142:1-8

142. PSALMI

Vainotun rukous

1. Daavidin psalmi hänen ollessaan luolassa. Rukous.
2. Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa.
3. Valitukseni minä vuodatan hänen eteensä, kerron hänelle ahdinkoni.
4. Kun henkeni minussa nääntyy, sinä tunnet minun tieni. Polulle, jota minä käyn, he ovat virittäneet paulan eteeni.
5. Katso minun oikealle puolelleni ja näe: ei kukaan minua tunne. Minulla ei ole pakopaikkaa, ei kukaan sielustani välitä.
6. Minä huudan sinun puoleesi, Herra, minä sanon: sinä olet turvani, minun osani on elävien maassa.
7. Tarkkaa minun huutoani, sillä minä olen sangen kurja. Pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat minua voimakkaampia.
8. Vie minut ulos vankeudesta* kiittämään sinun nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat ympärilleni, kun sinä minua autat.

____________________________________

Snl 17:24-25

24. Järkevällä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.
25. Tyhmä poika on isänsä suru ja synnyttäjänsä katkera pettymys.

Scroll to Top