RAAMATTU LÄPI VUODESSA
heinäkuu 1
____________________________________
2 Kun 18:13 – 19:37
Sanherib ja Hiskia
13. Kuningas Hiskian 14. hallitusvuotena hyökkäsi Sanherib, Assurin kuningas*, kaikkien Juudan varustettujen kaupunkien kimppuun ja valloitti ne.
14. Hiskia, Juudan kuningas, lähetti Assurin kuninkaalle Laakiiseen sanan: ”Minä olen rikkonut, käänny pois minun kimpustani. Minä kannan, mitä panet kannettavakseni.” Niin Assurin kuningas määräsi Hiskian, Juudan kuninkaan, maksettavaksi 300 talenttia hopeaa ja 30 talenttia kultaa.
15. Hiskia antoi hänelle kaikki rahat, mitä oli Herran temppelissä ja kuninkaan linnan aarteistoissa.
16. Siihen aikaan Hiskia leikkautti irti Herran temppelin ovista ja pihtipielistä päällystyksen, minkä hän itse oli teettänyt, ja antoi sen Assurin kuninkaalle.
Jerusalemin piiritys
17. Assurin kuningas lähetti kuitenkin Laakiista Tartanin sekä ylimmäisen hoviherran ja Rabsaken* suuren sotajoukon kanssa kuningas Hiskiaa vastaan Jerusalemiin. Nämä joukot lähtivät liikkeelle ja tulivat Jerusalemiin. Sen luo tultuaan he pysähtyivät Ylälammikon vesijohdolle, joka on Vanuttajankedon tien varrella.
18. Kun he sitten kutsuivat kuningasta, menivät Eljakim, Hilkian poika, joka oli linnan päällikkönä, kirjuri Sebna ja kansleri Jooah, Aasafin poika, heidän luokseen.
19. Rabsake sanoi heille: ”Sanokaa Hiskialle, että suurkuningas, Assurin kuningas, sanoo näin: ’Mihin sinä oikein luotat?
20. Arvelet kai, että pelkästä huulten puheesta tulee neuvo ja voima sodankäyntiin. Keneen sinä turvaat, kun kapinoit minua vastaan?
21. Sinähän turvaat Egyptiin, tuohon särkyneeseen ruokosauvaan, joka tunkeutuu sen käteen, joka siihen nojaa, ja lävistää sen. Sellainen on farao, Egyptin kuningas, kaikille, jotka häneen turvaavat.
22. Vai sanotteko ehkä minulle: Me luotamme Herraan, meidän Jumalaamme? Mutta eikö hän ole se, jonka uhrikukkulat ja alttarit Hiskia poisti, kun hän sanoi Juudalle ja Jerusalemille: ’Tämän alttarin edessä on teidän kumartaen rukoiltava täällä Jerusalemissa?’
23. Lyö nyt vetoa minun herrani, Assurin kuninkaan, kanssa: minä annan sinulle 2000 hevosta, jos voit hankkia niille ratsastajat.
24. Kuinka sinä sitten voisit torjua ainoankaan käskynhaltijan, ainoankaan herrani vähimmän palvelijan, hyökkäyksen? Sinä vain luotat Egyptiin, sen vaunuihin ja ratsumiehiin.
25. Olenko minä Herran sallimatta hyökännyt tämän paikan kimppuun hävittämään sitä? Herra itse on sanonut minulle: ’Hyökkää tähän maahan ja hävitä se’.”
26. Eljakim, Hilkian poika, ja Sebna ja Jooah sanoivat Rabsakelle: ”Puhu palvelijoillesi arameankieltä, sillä me ymmärrämme sitä. Älä puhu meidän kanssamme juudankieltä muurilla olevan kansan kuullen.”
27. Rabsake vastasi heille: ”Onko minun herrani lähettänyt minut puhumaan näitä sanoja sinun herrallesi ja sinulle? Eikö juuri niille miehille, jotka istuvat muurilla ja joutuvat teidän kanssanne syömään omaa likaansa ja juomaan omaa vettään?”
28. Sitten Rabsake astui esiin, huusi kovalla äänellä juudankielellä ja sanoi: ”Kuulkaa suurkuninkaan, Assurin kuninkaan, sana.
29. Näin sanoo kuningas: ’Älkää antako Hiskian pettää itseänne, sillä hän ei voi pelastaa teitä minun käsistäni.
30. Älköön Hiskia saako teitä luottamaan Herraan, kun hän sanoo: Herra on varmasti pelastava meidät, eikä tätä kaupunkia anneta Assurin kuninkaan käsiin.
31. Älkää kuunnelko Hiskiaa.’ Assurin kuningas sanoo: ’Tehkää sovinto minun kanssani ja antautukaa minulle, niin te saatte syödä kukin omasta viiniköynnöksestänne ja viikunapuustanne ja juoda kukin omasta kaivostanne,
32. kunnes minä tulen ja vien teidät maahan, joka on teidän maanne kaltainen, viljan, viinin ja leivän maahan, viinitarhojen, jalon öljypuun ja hunajan maahan. Niin te saatte elää ettekä kuole. Mutta älkää kuunnelko Hiskiaa. Hän harhauttaa teitä, kun sanoo: ’Herra pelastaa meidät.’
33. Onko muidenkaan kansojen jumalista kukaan pelastanut maataan Assurin kuninkaan käsistä?
34. Missä ovat Hamatin ja Arpadin jumalat? Missä ovat Sefarvaimin, Heenan ja Ivvan jumalat? Ovatko he pelastaneet Samarian minun käsistäni?
35. Onko muiden maiden kaikista jumalista ainoakaan pelastanut maataan minun käsistäni? Kuinka sitten Herra pelastaisi Jerusalemin minun käsistäni?'”
36. Kaikki pysyivät vaiti eivätkä vastanneet hänelle mitään. Kuningas oli käskenyt niin ja sanonut: ”Älkää vastatko hänelle.”
37. Hovin päällikkö Eljakim, Hilkian poika, kirjuri Sebna ja kansleri Jooah, Aasafin poika, tulivat Hiskian luo vaatteet reväistyinä ja kertoivat hänelle, mitä Rabsake oli sanonut.
19. LUKU
Jesajan profetia Herran avusta
1. Kun kuningas Hiskia kuuli tämän, hän repäisi vaatteensa, pukeutui säkkiin ja meni Herran temppeliin.
2. Hän lähetti hovin päällikön Eljakimin, kirjuri Sebnan ja pappien vanhimmat säkkeihin puettuina profeetta Jesajan, Aamoksen pojan, luo.
3. He sanoivat hänelle: ”Näin sanoo Hiskia: ’Hädän, kurituksen ja häväistyksen päivä on tämä päivä, sillä lapset ovat tulleet kohdun suulle saakka, mutta ei ole voimaa synnyttää.
4. Ehkä Herra, sinun Jumalasi, kuulee kaikki Rabsaken sanat, joilla hänen herransa, Assurin kuningas, on lähettänyt hänet herjaamaan elävää Jumalaa, ja rankaisee häntä näistä sanoista, mitkä Herra, sinun Jumalasi, on kuullut. Kohota nyt rukous jäännöksen puolesta, joka vielä on olemassa’.”
5. Kun kuningas Hiskian palvelijat tulivat Jesajan luo,
6. tämä sanoi heille: ”Sanokaa näin herrallenne: Näin sanoo Herra: ’Älä pelkää niitä sanoja, jotka olet kuullut ja joilla Assurin kuninkaan poikaset ovat häväisseet minua.
7. Minä annan häneen mennä sellaisen hengen, että hän kuultuaan sanoman palaa omaan maahansa. Ja minä annan hänen kaatua miekkaan omassa maassaan’.”
8. Rabsake palasi takaisin ja tapasi Assurin kuninkaan sotimassa Libnaa vastaan. Hän oli näet kuullut, että tämä oli lähtenyt pois piirittämästä Laakista.
9. Kun sitten Sanherib kuuli Tirhakasta, Kuusin* kuninkaasta, sanottavan: ”Hän on lähtenyt liikkeelle sotiakseen sinua vastaan,” hän lähetti taas sananviejiä Hiskian luo ja käski sanoa:
10. ”Sanokaa näin Hiskialle, Juudan kuninkaalle: ’Älä anna Jumalasi, johon sinä luotat, pettää itseäsi äläkä ajattele: Jerusalem ei joudu Assurin kuninkaan valtaan.
11. Olethan kuullut, mitä Assurin kuninkaat ovat tehneet kaikille maille, kuinka he ovat vihkineet ne tuhon omiksi. Sinäkö sitten pelastuisit!
12. Ovatko kansojen jumalat pelastaneet niitä, jotka minun isäni ovat tuhonneet: Goosania, Harrania, Resefiä ja Telassarin edeniläisiä?
13. Missä on Hamatin kuningas ja Arpadin kuningas, Sefarvaimin kaupungin, Heenan ja Ivvan kuningas?'”
Hiskian rukous
14. Kun Hiskia oli ottanut kirjeen viestintuojilta ja lukenut sen, hän meni Herran temppeliin ja levitti sen Herran eteen.
15. Hiskia rukoili Herran edessä ja sanoi: ”Herra, Israelin Jumala, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, sinä yksin olet maan kaikkien valtakuntien Jumala. Sinä olet tehnyt taivaan ja maan.
16. Herra, kallista korvasi ja kuule. Herra, avaa silmäsi ja katso. Kuule Sanheribin sanat, kuinka hän lähetti tuon miehen herjaamaan elävää Jumalaa.
17. On totta, Herra, että Assurin kuninkaat ovat hävittäneet kansoja ja heidän maitaan.
18. He ovat heittäneet heidän jumalansa tuleen. Eiväthän ne olleetkaan jumalia, vaan ihmiskätten tekoa, puuta ja kiveä, ja sen tähden he voivat hävittää ne.
19. Mutta pelasta nyt meidät, Herra, meidän Jumalamme, hänen käsistään, että kaikki maan valtakunnat tulisivat tietämään, että sinä, Herra, yksin olet Jumala.”
20. Jesaja, Aamoksen poika, lähetti Hiskialle tämän sanan: ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Mitä sinä olet minulta Sanheribin, Assurin kuninkaan, tähden rukoillut, sen olen kuullut.
21. Tämä on se sana, minkä Herra on puhunut hänestä: Neitsyt, tytär Siion, halveksii ja pilkkaa sinua. Tytär Jerusalem nyökyttää ilkkuen päätään sinun jälkeesi.
22. Ketä olet sinä herjannut ja häväissyt, ja ketä vastaan olet korottanut äänesi? Korkealle olet kohottanut silmäsi Israelin Pyhää vastaan.
23. Lähettilääsi kautta sinä herjasit Herraa ja sanoit: Monilla vaunuillani minä nousin vuorten harjalle, Libanonin ääriin saakka. Minä hakkasin maahan sen korkeat setrit, sen parhaat kypressit, ja tunkeuduin sen etäisimpään paikkaan, sen rehevimpään metsään.
24. Minä kaivoin kaivoja ja join muukalaisten vesiä, ja jalkapohjallani minä kuivasin kaikkia Egyptin virtoja.
25. Etkö ole kuullut, että jo kauan sitten minä olen tätä valmistanut, muinaisuudesta saakka tätä suunnitellut! Nyt olen sen toteuttanut, ja niin sinä sait hävittää varustetut kaupungit autioiksi kiviröykkiöiksi.
26. Niiden asukkaat olivat voimattomia, he kauhistuivat ja joutuivat häpeään. Heidän kävi kuin kedon ruohon ja kuin vihannan heinän, kuin katolla kasvavien korsien ja kuin viljan, joka kuivettuu ennen oljelle tulemistaan.
27. Istuitpa sinä tai lähdit tai tulit, minä sen tiedän, kuten senkin, että sinä raivoat minua vastaan.
28. Koska sinä raivoat minua vastaan, ja koska ylpeytesi on tullut korviini, minä panen koukkuni sinun nenääsi ja suitseni suuhusi ja vien sinut takaisin samaa tietä, jota tulitkin.
29. Tämä on oleva sinulle merkkinä: tänä vuonna syödään jälkikasvua ja toisena vuonna kesantoon kasvanutta, mutta kolmantena vuonna kylväkää ja leikatkaa, istuttakaa viinitarhoja ja syökää niiden hedelmää.
30. Juudan heimon pelastuneet, jotka ovat jääneet jäljelle, tekevät taas juurta alaspäin ja hedelmää ylöspäin.
31. Sillä Jerusalemista lähtee kasvamaan jäännös, pelastunut joukko Siionin vuorelta. Herran pyhä kiivaus on sen toteuttava.
32. Näin sanoo Herra Assurin kuninkaasta: Hän ei tule tähän kaupunkiin eikä ammu siihen nuolta, ei tuo sitä vastaan kilpeä eikä luo sitä vastaan vallia.
33. Samaa tietä, mitä hän tuli, hän palaa, ja tähän kaupunkiin hän ei pääse, sanoo Herra.
34. Minä näet varjelen tätä kaupunkia ja pelastan sen itseni tähden ja palvelijani Daavidin tähden’.”
Assurin armeijan tuho v. 701 eKr.
35. Sinä yönä Herran enkeli lähti ja löi Assurin leirissä 185.000 miestä. Kun noustiin aamulla varhain, heidän kaikkien nähtiin olevan kuolleina ruumiina.
36. Sanherib, Assurin kuningas, lähti liikkeelle ja meni pois. Hän palasi takaisin ja jäi Niiniveen.
37. Kun hän oli kerran rukoilemassa jumalansa Nisrokin temppelissä, hänen poikansa Adrammelek ja Sareser surmasivat hänet miekalla. Sitten he pakenivat Araratin maahan. Hänen poikansa Eesarhaddon tuli kuninkaaksi hänen sijaansa*.
____________________________________
Apt 21:1-16
21. LUKU
Matka jatkuu Kesareaan
1. Erottuamme heistä ja lähdettyämme purjehtimaan me menimme suoraan Koos-saarelle ja seuraavana päivänä Rodoon ja sieltä Pataraan.
2. Tavatessamme siellä Foinikiaan menevän laivan me menimme siihen ja lähdimme purjehtimaan.
3. Kypron tullessa näkyviin ja jäätyä meistä vasemmalle me purjehdimme Syyriaan ja nousimme maihin Tyyrossa, jossa laivan oli määrä purkaa lastinsa.
4. Tapasimme siellä opetuslapsia ja viivyimme seitsemän päivää. Hengen vaikutuksesta he varoittivat Paavalia menemästä Jerusalemiin.
5. Viikon kuluttua loppuun me lähdimme taas matkaan. He kaikki saattoivat vaimoineen ja lapsineen meitä kaupungin ulkopuolelle saakka. Rannalla me laskeuduimme polvillemme ja rukoilimme.
6. Sanottuamme toisillemme jäähyväiset me nousimme laivaan, ja he palasivat koteihinsa.
7. Tyyrosta me tulimme Ptolemaikseen, ja siihen merimatkamme päättyi. Me tervehdimme siellä veljiä ja viivyimme päivän heidän luonaan.
8. Seuraavana päivänä lähdimme sieltä ja tulimme Kesareaan. Siellä me menimme evankelista Filippuksen luo ja majoituimme hänen kotiinsa. Hän oli yksi niistä seitsemästä.
9. Hänellä oli neljä tytärtä, neitsyttä, joilla oli profetoimisen lahja.
10. Me viivyimme siellä useita päiviä. Sinne tuli Juudeasta Agabus-niminen profeetta.
11. Tultuaan meidän luoksemme hän otti Paavalin vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja julisti: ”Näin sanoo Pyhä Henki: ’Sen miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset näin sitovat Jerusalemissa ja antavat pakanain käsiin’.”
12. Sen kuullessamme me pyysimme siellä asuvien kanssa, että hän ei menisi Jerusalemiin.
13. Paavali vastasi: ”Mitä te teette, kun itkette ja särjette sydäntäni. Minä olen valmis, en ainoastaan käymään sidottavaksi, vaan myös kuolemaan Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden.”
14. Kun hän ei taipunut, me rauhoituimme ja sanoimme: ”Tapahtukoon Herran tahto.”
15. Niiden päivien kuluttua me varustauduimme lähtemään Jerusalemiin.
16. Muutamia opetuslapsia lähti Kesareasta kanssamme, ja he veivät meidät majapaikkaamme Mnason-nimisen vanhan kyprolaisen opetuslapsen luo.
____________________________________
Ps 149:1-9
149. PSALMI
Herran kansa, ylistä Häntä!
1. Halleluja! Veisatkaa Herralle uusi virsi, ylistysvirsi hänelle hurskasten seurakunnassa.
2. Iloitkoon Israel tekijästään, Siionin lapset riemuitkoot Kuninkaastaan.
3. Ylistäkööt he hänen nimeään karkeloiden. Soittakoot he hänelle kiitosta vaskirummuilla ja kitaroilla.
4. Herra on mielistynyt kansaansa, hän kaunistaa nöyrät pelastuksella.
5. Iloitkoot hurskaat, veisaten hänen kunniaansa, riemuitkoot he vuoteissaan.
6. Jumalan ylistys on heidän suussaan, ja heidän kädessään on kaksiteräinen miekka,
7. että he rankaisisivat kansoja, kurittaisivat kansakuntia,
8. panisivat kahleisiin heidän kuninkaansa ja jalkarautoihin heidän ylhäisensä.
9. Näin he panevat täytäntöön heistä kirjoitetun tuomion. Tämä on kaikkien hänen hurskaittensa kunnia[tehtävä]. Halleluja!
____________________________________
Snl 18:8
8. Panettelijan puheet ovat kuin herkkupaloja, ne painuvat syvälle sisimpään.