RAAMATTU LÄPI VUODESSA
heinäkuu 26
____________________________________
2 Aik 17:1 – 18:34
17. LUKU
Joosafat Juudan kuninkaana (870-848 eKr.)
1. Aasan poika Joosafat tuli kuninkaaksi hänen sijaansa. Hän vahvistautui Israelia vastaan.
2. Hän sijoitti sotaväkeä kaikkiin Juudan varustettuihin kaupunkeihin sekä asetti maaherroja Juudan maahan ja niihin Efraimin kaupunkeihin, jotka hänen isänsä Aasa oli valloittanut.
3. Herra oli Joosafatin kanssa, sillä hän vaelsi aikaisempia isänsä Daavidin teitä. Hän ei etsinyt baaleja,
4. vaan hän etsi isänsä Jumalaa, vaelsi hänen käskyjensä mukaan eikä tehnyt, niin kuin Israel teki.
5. Herra vahvisti kuninkuuden Joosafatin käsissä, ja koko Juuda antoi hänelle lahjoja, niin että hänelle tuli paljon rikkautta ja kunniaa.
6. Kun hänen rohkeutensa kasvoi Herran teillä, hän poisti Juudasta uhrikukkulatkin ja asera-karsikot.
Kansalle opetetaan Herran sanaa
7. Kolmantena hallitusvuotenaan hän lähetti ylimmät virkamiehensä Benhailin, Obadjan, Sakarjan, Netanelin ja Miikajan Juudan kaupunkeihin antamaan opetusta kansalle.
8. Heidän mukanaan olivat leeviläiset Semaja, Netanja, Sebadja, Asahel, Semiramot, Joonatan, Adonia, Tobija ja Toob-Adonija, leeviläiset. Näiden kanssa olivat papit Elisama ja Jooram.
9 He opettivat Juudassa, ja heillä oli mukanaan Herran lain kirja. He kiertelivät kaikissa Juudan kaupungeissa ja opettivat kansaa.
10. Herran kauhu valtasi kaikki Juudaa ympäröivien maiden valtakunnat, niin etteivät ne sotineet Joosafatia vastaan.
11. Osa filistealaisista toi Joosafatille lahjoja ja hopeaa veroksi. Myös arabialaiset toivat hänelle pikkukarjaa: 7700 pässiä ja 7700 pukkia.
12. Joosafat tuli yhä mahtavammaksi, jopa ylen mahtavaksi. Hän rakensi Juudaan linnoja ja varastokaupunkeja.
13. Hänellä oli suuria varastoja Juudan kaupungeissa sekä sotilaita, sotaurhoja, Jerusalemissa.
14. Nämä olivat heidän palveluosastonsa heidän perhekuntiensa mukaan: Juudan tuhansien ylimmät päälliköt olivat: päällikkö Adna ja hänen kanssaan 300.000 soturia*.
15. Hänen rinnallaan päällikkö Joohanan ja hänen kanssaan 280.000 soturia.
16. Hänen rinnallaan Amasja, Sikrin poika, joka oli vapaaehtoisesti antautunut Herralle, ja hänen kanssaan 200.000 soturia.
17. Benjaminista sotapäällikkönä Eljada, jonka johdossa oli 200.000 jousella ja kilvellä aseistettua miestä.
18. Hänen rinnallaan Joosabad ja hänen kanssaan 180.000 sotaan varustettua miestä.
19. Nämä palvelivat kuningasta, ja lisäksi ne, jotka kuningas oli sijoittanut varustettuihin kaupunkeihin koko Juudaan.
18. LUKU
Liitto Aramia vastaan
1. Joosafatille tuli paljon rikkautta ja kunniaa, ja hän lankoutui Ahabin kanssa*.
2. Muutamien vuosien kuluttua hän meni Ahabin luo Samariaan. Ahab teurastutti hänelle ja hänen kanssaan olevalle väelle paljon lampaita ja nautoja sekä kehotti häntä lähtemään sotaan Gileadin Raamotia vastaan.
3. Israelin kuningas Ahab sanoi Joosafatille, Juudan kuninkaalle: “Lähdetkö minun kanssani Gileadin Raamotiin?” Hän vastasi: “Minä niin kuin sinä, minun kansani kuten sinun kansasi. Minä tulen kanssasi sotaan.”
Väärät profeetat ja Miika
4. Joosafat kuitenkin lisäsi Israelin kuninkaalle: “Kysy silti ensin, mitä Herra sanoo.”
5. Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, 400 miestä, ja kysyi heiltä: “Onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotia vastaan, vai onko oltava lähtemättä?” He vastasivat: “Lähde! Jumala antaa sen kuninkaan käsiin.”
6. Mutta Joosafat kysyi: “Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme tiedustella?”
7. Israelin kuningas vastasi Joosafatille: “On vielä mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika.” Joosafat sanoi: “Älköön kuningas puhuko noin.”
8. Israelin kuningas kutsui erään hoviherran ja sanoi: “Nouda kiiruusti Miika, Jimlan poika.”
9. Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, istuivat kumpikin valtaistuimellaan puettuina kuninkaallisiin pukuihinsa. He istuivat puimatantereella Samarian portin ovella, ja kaikki profeetat olivat profetoimassa heidän edessään.
10. Sidkia, Kenaanan poika, teki itselleen rautasarvet ja sanoi: “Näin sanoo Herra: ‘Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun’.”
11. Kaikki profeetat ennustivat samalla tavalla, sanoen: “Mene Gileadin Raamotiin, niin sinä saat voiton. Herra antaa sen kuninkaan käsiin.”
12. Viestinviejä, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, sanoi hänelle: “Kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää. Olkoon sinun sanasi heidän sanansa mukainen, ja lupaa sinäkin hyvää.”
13. Miika vastasi: “Niin totta kuin Herra elää, minä puhun sen, minkä Jumalani sanoo.”
14. Kun hän tuli kuninkaan eteen, tämä sanoi hänelle: “Miika, onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotiin, vai onko oltava lähtemättä?” Miika vastasi: “Menkää, niin te saatte voiton. Heidät annetaan teidän käsiinne.”
15. Mutta kuningas sanoi hänelle: “Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totuutta Herran nimessä?”
16. Silloin Miika sanoi: “Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Herra sanoi: ‘Näillä ei ole isäntää. Palatkoot he kukin rauhassa kotiinsa’.”
17. Niin Israelin kuningas sanoi Joosafatille: “Enkö minä sanonut sinulle, ettei tämä koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa?”
18. Miika sanoi: “Kuulkaa siis Herran sana: Minä näin Herran istuvan istuimellaan ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan.
19. Herra sanoi: ‘Kuka viekoittelisi Ahabin, Israelin kuninkaan, lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?’ Kuka vastasi niin, kuka näin.
20. Silloin tuli muuan henki, asettui Herran eteen ja sanoi: ‘Minä eksytän hänet’. Herra kysyi häneltä: ‘Miten?’
21. Hän vastasi: ‘Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettojensa suuhun’. Herra sanoi: ‘Saat harhauttaa, siihen sinä pystyt. Mene ja tee niin’.
22. Herra on pannut valheen hengen näiden sinun profeettojesi suuhun, sillä hän on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden.”
23. Sidkia, Kenaanan poika, astui silloin esille, löi Miikaa poskelle ja sanoi: “Mitä tietä on Herran Henki poistunut minusta puhuakseen sinun kanssasi?”
24. Miika vastasi: “Sen saat nähdä sinä päivänä, jona kuljet huoneesta huoneeseen piiloutuaksesi.”
25. Israelin kuningas sanoi: “Ottakaa Miika ja viekää hänet takaisin Aamonin, kaupungin päällikön, ja Jooaan, kuninkaan pojan, luo
26. ja sanokaa: ‘Näin sanoo kuningas: Pankaa hänet vankilaan ja elättäkää häntä niukalla vedellä ja leivällä, kunnes minä palaan voittajana takaisin’.”
27. Miika vastasi: “Jos sinä palaat voittajana takaisin, niin Herra ei ole puhunut minun kauttani.” Hän lisäsi: “Kuulkaa tämä, kaikki kansat.”
Taistelu Raamotista
28. Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, menivät Gileadin Raamotiin.
29. Israelin kuningas sanoi Joosafatille: “Vaihdanpa toiset vaatteet ja pukeudun tuntemattomaksi, kun käyn taisteluun. Mutta ole sinä omissa vaatteissasi.” Niin Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi ja kävi taisteluun.
30. Aramin kuningas oli antanut sotavaunujensa päälliköille käskyn: “Älkää ryhtykö taisteluun kenenkään muun kanssa, olkoon alempi tai ylempi, kuin ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa.”
31. Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin, he ajattelivat: “Tuo on Israelin kuningas”, ja ympäröivät hänet hyökätäkseen hänen kimppuunsa. Silloin Joosafat huusi, ja Herra auttoi häntä kääntäen heidät pois hänestä.
32. Kun näet sotavaunujen päälliköt näkivät, ettei hän ollutkaan Israelin kuningas, he vetäytyivät hänestä pois.
Ahab haavoittuu ja kuolee
33. Eräs mies, joka oli jännittänyt jousensa ja ampui umpimähkään, satutti Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Niin tämä sanoi vaunujensa ohjaajalle: “Käännä vaunut ja vie minut pois sotarintamasta, sillä minä olen haavoittunut.”
34. Kun taistelu sinä päivänä yltyi yltymistään, Israelin kuningas jäi iltaan asti seisomaan vaunuihinsa, päin aramilaisia. Auringonlaskun aikaan hän kuoli.
____________________________________
Room 9:22 – 10:13
22. Entä jos Jumala tahtoo näyttää vihansa ja osoittaa voimansa? Suuressa kärsivällisyydessään hän on sietänyt vihan astioita, jotka ovat olleet valmiit kadotukseen.
23. Hän on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on ennalta valmistanut kirkkauteen?
24. Sellaisiksi hän on kutsunut meidätkin, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös muista kansoista*.
25. Sanoohan hän Hoosean kirjassa: “Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani.
26. Ja siinä paikassa, missä heille on sanottu: ‘Te ette ole minun kansaani,’ heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi.”
27. Mutta Israelista Jesaja huudahtaa: Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, heistä pelastuu vain jäännös.
28. Herra on toteuttava sanansa maan päällä äkkiä ja lopullisesti.
29. Jesajakin on ennustanut: “Ellei Herra Sebaot olisi säästänyt meistä siementä, meidän olisi käynyt kuin Sodoman, ja olisimme tulleet Gomorran kaltaisiksi.”
Israel ja Jumalan vanhurskaus
30. Mitä me siis sanomme? Muihin kansoihin kuuluvat, jotka eivät ole tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, sen vanhurskauden, joka tulee uskosta.
31. Israel taas, joka on tavoitellut vanhurskautta lakia noudattamalla, ei ole sitä saavuttanut.
32. Miksi niin? Siksi, ettei se ole tapahtunut uskosta, vaan kuin teoista. He ovat kompastuneet loukkauskiveen,
33. kuten on kirjoitettu: “Minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuskallion, ja joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.”
10. LUKU
Kristus ja vanha liitto
1. Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa israelilaisten puolesta, että he pelastuisivat.
2. Minä todistan heistä, että heillä on intoa Jumalan puolesta, mutta he eivät näe asiaa oikein.
3. He eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, ja niin he eivät ole suostuneet Jumalan vanhurskauteen.
4. Kristushan on lain päämäärä ja täyttymys*, vanhurskaudeksi jokaiselle uskovalle.
5. Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka tulee laista, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä.
6. Se vanhurskaus taas, joka tulee uskosta, sanoo: “Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?” se on: tuomaan Kristusta alas,
7. tai: “Kuka astuu alas syvyyteen?” se on: nostamaan Kristusta kuolleista.
8. Mitä se sitten sanoo? “Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi.” Tämä on se uskon sana, jota me saarnaamme.
9. Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, sinä pelastut.
10. Sillä sydämellä uskotaan vanhurskauteen, ja suulla tunnustaudutaan pelastukseen.
11. Sanoohan Raamattu: “Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään.”
12. Tässä ei ole eroa juutalaisen ja kreikkalaisen välillä, sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka huutavat häntä avuksi.
13. Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, näet pelastuu.
____________________________________
Ps 20:1-10
20. PSALMI
Herra auttaa kuningasta
1. Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi.
2. Kuulkoon Herra sinua hädän päivänä, varjelkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi.
3. Hän lähettäköön sinulle avun pyhäköstä ja tukekoon sinua Siionista.
4. Muistakoon hän kaikkia sinun uhrilahjojasi, ja olkoon polttouhrisi lihava hänen silmissään. Sela.
5. Hän täyttäköön sydämesi hartaat toiveet, Hän suokoon hankkeillesi menestyksen.
6. Suotakoon meidän riemuita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme nimeen. Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi.
7. Nyt minä tiedän, että Herra auttaa voideltuaan, vastaa hänelle pyhästä taivaastaan, auttaa häntä oikean kätensä voimallisilla teoilla.
8. Jotkut turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä.
9. He vaipuvat maahan ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä.
10. Herra, auta! Vastatkoon Kuningas meille, kun huudamme apua.
____________________________________
Snl 20:2-3
2. Kuninkaan pelottavuus on kuin nuoren leijonan karjunta. Joka hänet vihoittaa, saattaa henkensä vaaraan.
3. Miehelle on kunniaksi karttaa riitaa, mutta kaikki typerät sitä haastavat.