Johanneksen neljännessä luvussa puhutaan hengessä ja totuudessa rukoilemisesta. Totuudessa rukoilemisella tarkoitetaan rehellistä ja Raamatun kanssa sopusoinnussa olevaa rukoilemista. Rukoillaan asioita, joiden tiedetään olevan Jumalan tahdon mukaisia. Kiitetään Jumalaa, joka kaiken meille antaa. Se tarkoittaa avoimuutta Jumalan edessä ja Hänen kaikkitietävän katseensa alle suostumista. Se tarkoittaa Hänen tahtoonsa suostumista.
- Hengessä rukoilemisella ymmärretään ensinnäkin Pyhän Hengen ohjauksessa rukoilemista. Pyhä Henki nostaa rukousaiheita.
- Toiseksi, Hengessä rukoilemisella käsitetään myös Pyhän Hengen kanssa sopusoinnussa rukoilemista.
- Kolmanneksi, sillä ymmärretään sanatonta rukoilemista, jossa ihmisen henki rukoilee ilman lausuttuja sanoja.
- Neljäs tapa ymmärtää hengessä rukoileminen on yhdistää se enemmän tai vähemmän kielillä puhumiseen (1Kr 14:14-115).
Hengessä vaeltaminen on Pyhän Hengen johdatuksessa vaeltamista. Se on Raamatun sanalle kuuliaisuutta ja Kristus-keskeisyyttä, sillä Pyhän Hengen tehtävä on aina kirkastaa Kristusta. Hengessä vaeltaminen on valkeudessa, herkällä omallatunnolla vaeltamista. Se on myös herkkyyttä Jumalan puheelle ja avoimuutta johdatukselle. Se ei tarkoita hetkittäistä miettimistä, laitanko tänään päälle punaisen vai sinisen pusakan, juonko mehua vai kaakaota. Se on luottamista Jumalan johdatukseen ja herkkyyttä palata Hänen tahtoonsa aina kun olemme siitä poikenneet. Se on valmiutta kertoa Jeesuksesta silloin, kun joku kysyy hengellisiä asioita tai kun Jumala muuten selvästi avaa tilaisuuden välittää uskoa Kristukseen.
Vastaaja: Jarmo Sormunen