Kaste riittää niin kauan, kunnes. lapsi tulee tietoiseen ikään ja ottaa kantaa, uskooko hän siihen Jeesukseen, jolle hänet on luvattu. Kaste ja usko liittyvät olennaisesti yhteen. Ellei ihminen usko Jeesuksen sovitustyöhän ja ota sitä henkilökohtaisesti vastaan, kaste ei ole oleva hänelle miksikään hyödyksi.
Kaste on Jumalan armoteko ja lahja, jossa Jumalaa lupaa pelastuksen ja osallisuuden Kristukseen. Mutta tietynlaista kastenäkemystä tai kastetapaa ei saa missään nimessä laittaa pelastavan uskon ehdoksi. Siellä missä näin tapahtuu, asetetaan peitteitä Kristuksen ristin armon eteen. Vain ristiltä löytyy pelastus ja pelastusvarmuus, ei mistään muualta. Meidän täydellinen pelastuksemme on Jeesuksen täydellisessä uhrissa, joka riittää jokaiselle. Itse iloitsen lapsikasteesta. Kristillinen seurakunta sai kirkkoisien mukaan (esim. Origenes, Irenaeus ja Tertullianus) apostoleilta tavan kastaa pieniä lapsia. Raamatussa ei kielletä kastamasta lapsia vaan kehotetaan tuomaan heitä Jeesuksen luokse. Perhekuntakasteissa lapsia kastettiin jo ensimmästen kristillisten sukupolvien aikana. Lapsikaste on myös sopusoinnussa juutalaisen liittoajatuksen kanssa, jossa lapset tuotiin kahdeksan päivän iässä Jumalan liittoon. Mikäli liittoajatus olisi merkittävästi muuttunut uuden liiton kohdalla, Uudessa testamentissa pitäisi olla asiasta valtavan paljon jakeita. Lapsikasteen kohdalla suurin ongelma on opetuksen puute. Kastettuja ei opeteta tuntemaan sitä Jeesusta, jolle heidät on kasteessa luvattu. Mutta ongelmaa ei ratkaista lopettamalla kokonaan kastamasta lapsia vaan alkamalla opettaa kastettuja Raamatun mukaan.En näe mitään ongelmia aikuiskasteen kohdalla, jos ihmistä ei ole aiemmin kastettu. Mutta sensijaan on ns. uudestikastamiskäytäntö on enemmän kuin ongelmallinen. Siinähän kastettavan edellytetään mitätöivän aikaisemman kasteensa ja ikäänkuin sanovan, ettei se ollut mitään. Se on niiden Jumalan lupausten halveksimista, jotka kasteeseen on liitetty. Tällaisen kastenäkemyksen ja -käytännön opettaminen täydellisen pelastuksen ehtona menee reippaasti tekojen puolelle ja omavanhurskaan uskonnollisuuden piikkiin.
Vastaaja: Jarmo Sormunen