Seurustelun suhteen on tärkeää, että molemmilla on samanlainen arvomaailma – sama pohja tärkeille arvoille kuten totuudelle, rehellisyydelle, rakkaudelle, anteeksiantamiselle, kauneudelle jne. Usko samaan pyhään ja armolliseen Jumalaan, ei vain nimellisesti vaan ihan käytännössäkin, on paras pohja, mitä parisuhteelle voi ajatella. Silloin kun voi jakaa syvimmät arvot ja tunteet, silloin eri tunnustuskunnistakaan ei ole välttämättä esteeksi. Kuitenkin olisi tärkeätä, että avioparina voitaisiin osallistua saman seurakunnan toimintaan ja työhän.
Intressien käyminen kahtaalle hengellisen kodin suhteen nakertaa ainakin jonkin verran yhteyttä. Myös viimeistään silloin, kun päätetään, minkä seurakunnan yhteyteen lapset kastetaan/siunataan, missä hän saa hengellistä opetusta, missä hän löytää vertaisryhmänsä jne., viimeistään silloin on ymmärtääkseni päätettävä yhteinen hengellinen koti.
Vaikka nämä päätökset seurusteluvaiheessa tuntuvat vielä kaukaisilta, on ne hyvä puida selväksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kyllä niitä avioliitossakin – johon kristittyjen seurustelu tähtää – voi käsitellä, mutta sitten se voi olla vähän kivuliaampaa. Pääasia on, että perheen isä voisi ilolla ja rohkeudella todeta: “Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa!” (Joos 24:15).
Vastaaja: Jarmo Sormunen