Mikael ei ole Jeesus, vaan toinen Raamatussa nimeltä mainituista arkkienkeleistä. Toinen on Gabriel. Enkelit, joita arkkienkelien lisäksi on paljon muitakin, ovat palvelukseen lähetettyjä henkiä (Hp 1:14). Jeesus ei ole palveleva henki vaan Jumaluuden toinen persoona. Jeesus on luoja, enkelit ovat luotuja. Heprealaiskirjeessä sanotaan (Hp 1:3-5): “Jeesus, ollen Jumalan kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa, tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän. Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: “Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin”; ja taas: “Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani”?”
Toinen kysymyksesi koskee saatanan syöksemistä alas taivaasta. Viitannet seuraavaan Raamatun kohtaan: “Ja syttyi sota taivaassa: Mikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa. Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa.” (Ilm 12 :7-9) Sodasta taivaassa ei ole Raamatussa paljon ilmoitusta, mutta kuitenkin riittävästi saadaksemme tarpeellisen kuvan tapahtumista. On olemassa eri tulkintoja siitä, milloin tämä sota käytiin:
- A. Jeesuksen aikaan. Tätä näkökulmaa perustellaan yleensä Jeesuksen sanalla Luukkaan evankeliumin kymmenennessä luvussa jakeessa kahdeksantoista: “Silloin hän sanoi heille: “Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niin kuin salaman.” Tämä keskustelu liittyy tilanteeseen, jossa opetuslapset palasivat matkalta, jolla he ajoivat ulos riivaajia. Jeesus ei viitannut saatanan langenneen juuri sillä hetkellä alas taivaasta. Pikemminkin Hän viittasi jo aiempaan lankeemukseen, jonka seurauksia nyt nähtiin maassa. Opetuslasten saama valta julisti ja ennusti vihollisen vallan lopullista kukistumista.
- B. Ennen vihan aikaa (lopun lopussa). Saatana ei kuitenkaan tule maan päälle vasta lopunajassa. Hän on vaikuttanut täällä jo paljon kauemmin.
- C. Ihmiskunnan aamussa, ennen ihmisen luomista tai vähän sen jälkeen. Itse kallistun tämän vaihtoehdon kannalle. Tämä sota taivaassa ja saatanan heittäminen sieltä ulos tapahtui ennen ihmisen luomista tai juuri sen jälkeen.
Seuraavassa perustelen hieman enemmän tätä ajatusta. Saatana ja yksi kolmasosa enkeleistä ryhtyivät kapinaan. Heidät karkotettiin maan päälle. Luciferista tuli saatana, vastustaja, perkele, syyttäjä. Hänen enkelinsä sidottiin Juudan ja Pietarin mukaan pimeyteen. Osasta langenneita enkeleitä – tai heidän jälkeläisistään – tuli demoneja, pahoja henkiolentoja. (Jd 1:6; 2Pt 2:4; 1Ms 6:1-5) Ihmisen oli otettava kantaa saatanan lankeemukseen, sillä Jumala ei tahdo robotteja, vaan rakkaudesta Häneen turvaavia luotuja, oli sitten kyse enkeleistä tai ihmisistä. Langetustaktiikkana saatanalla oli valehtelu, epäilyn ja ylpeyden ruokkiminen (1Ms 3:1-5). Ihmisen lankeemuksen kautta saatana sai hallintavallan ihmiseen ja hänen kauttaan koko luomakuntaan (Vrt. Lk 4:6). Saatana on tartuttanut omat syntinsä ihmiskuntaan. Tämän hedelmää me niitämme tänäkin päivänä koko maan piirissä valheina, sotina, nälkänä ja kuolemana. Tämä saatanan tartuttama tauti ei tullut meihin vasta Kristuksen aikana, saati vasta lopunaikana. Koska synti sai alkunsa saatanassa, koska hän tartutti sen ihmiskuntaan ja koska synti on vaikuttanut ihmiskunnassa jo paratiisista asti, siksi on syytä olettaa saatanan saapuneen tälle planeetalle ennen Aatamin ja Eevan lankeemusta. Siksi on syytä sijoittaa tuo taistelu taivaassa ja saatanan karkottaminen tuohon aikaan.
Vastaaja: Jarmo Sormunen