Kysymyksesi on mielestäni hyvä ja aiheellinen. Raamatun ilmoitus enkeleistä ja heidän tehtävistään ei ole kovin tyhjentävä. Enkelit ovat palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä (Hb 1:14). Emme voi Raamatun perusteella ensinnäkään sanoa, että kaikilla olisi enkeli tai että edes kaikilla lapsilla olisi ikioma enkeli. Sekin, missä määrin Jumala varjelee ja suojaa enkelien kautta ja missä määrin jollakin muulla tavalla, sekin jätetään Raamatussa avoimeksi. Sen tiedämme, että enkelit auttavat Jumalan omia monin tavoin, mutta kovin tarkan ”suojelusenkeliteologian” tueksi Raamatussa löytyy yllättävän vähän jakeita.
Sen lisäksi, että sille ei löydy vahvaa perustaa Sanassa, se alkaa elää helposti omaa elämäänsä lapsen mielessä. Olisi ymmärtääkseni tärkeää kysyä, mihin opetamme lapsiamme turvaamaan. Millä rauhoitamme heitä? Opetammeko heitä turvaamaan kaikissa asioissaan ensi sijassa Jeesukseen vai johonkin muuhun, vaikkapa enkeleihin.
Sekä apostolit Paavali (2Kr 1:5) että Pietari (1Pt 1:6) opettavat Jumalan sallivan ja antavan Jumalan omillekin vastoinkäymisiä. Jumala ei ota kaikkea kärsimystä pois vaan kääntää sen niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat (Rm 8:28). Tämä pätee niin aikuiseen kuin lapseenkin. Emme tiedä, miksi Jumala sallii kaiken ikäisille kärsimystä, jopa kuolemaa. Tietysti paratiisin syntiinlankeemus vastaa siihen, miksi kärsimys ylipäätään on ihmiskunnan osa. Mutta yksilön kohdalla emme voi läheskään aina löytää Jumalan logiikkaa kärsimyksen sallimiselle. Yleensä jälkeenpäin näemme välähdyksen tuosta logiikasta, joskus ei sitäkään. Meidän osamme on luottaa Jumalaan, että Hän on hyvä, että Hän tietää kaiken parhaiten. Virrentekijä sanoo sen näin: ”Hän Isä rakkahasti ain vaalii luotujaan ja kaiken taitavasti Hän ohjaa tuolta taivaastaan”.
Vastaaja: Jarmo Sormunen