Uuden liiton. ja Vanhan liiton – johon myös Hesekielin kirja kuuluu – ratkaisevin ero on siinä, kenen käsistä viaton veri. vaaditaan. Vanhassa testamentissa sovitus synneistä ja virheistä vaadittiin syntisen omasta kädestä. Uudessa testamentissa julistetaan Hänestä, joka tuli ihmiseksi ja antoi itsensä meidän syntiemme ja virheidemme sovitukseksi. Veri vaadittiin Jeesuksen kädestä.
Me emme täytä Jumalan tahtoa pelastuaksemme. Myöskään laiminlyöntimme evankelioimisen alueella eivät kadota meitä, sillä Kristuksen uhri riittää meille. (Vrt.1Kr 3:11-15) Eri asia on sitten se, että Jumala haluaa käyttää meitä pelastaessaan ihmisiä. Jos emme suostu hänen käytettäväkseen, Hän joutuu etsimään jonkun toisen – ja jäämme itse vaille sitä siunausta, jonka Jumalan antama tehtävä toisi.
Kyse on pohjimmiltaan lain ja evankeliumin tasapainosta elämässämme. Emme tee Jumalan työtä pelastuaksemme, vaan koska olemme pelastuneet. Motiivimme ei ole pelko vaan rakkaus niitä kohtaan, jotka ovat matkalla kadotukseen. Tuo Hesekielin kohta on meille Uuden liiton ihmisille kyllä kehotus ja muistutus Jumalan tahdosta meidän elämässämme ja siitä, miten vakavasta asiasta evankelioimisessa on kysymys. Saamme rohkeasti antaa itsemme Jumalan käyttään ja uskoa Kristuksessa anteeksi kaikki laiminlyöntiimme. Tuota Hesekielin kirjan 33:8-9 -kohtaa vastaava Uuden Testamentin paikka on Rm 10:13-17: ”Onhan kirjoitettu: ”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.” Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: ”Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!” Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: ”Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?” Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.” Saamme rohkeasti pitää esillä Jumalan sanaa ja julistaa sitä erityisesti niille, jotka eivät ole sitä koskaan kuulleet.
Vastaaja: Jarmo Sormunen