vastausn asked 4 vuotta ago
Aiheesta keskustellaan paljon ja kaipaisin jotain selkeää viittausta Raamattuun. Mistä voimme päätellä että haureudella tarkoitetaan Paavalin ohjeissa myös esiaviollista seksiä eikä vain syrjähyppyjä tms? ”älä tee huorin” on ainakin yleensä ymmärretty vain uskottomuudeksi.
vastausn answered 4 vuotta ago
Apostoli Paavali rajasi selvästi seksuaalisen kanssakäymisen kuuluvaksi avioliittoon. Vastatessaan korinttolaisten osoittamaan kysymykseen avioliiton mielekkyydestä. hän antoi ymmärtää, että mikäli joku halusi olla seksuaalisessa kanssakäymisessä toista sukupuolta edustavan henkilän kanssa, hänen piti avioitua. 1Kr 7:8-9 ”Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin; mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa.” Eli ”suomeksi” tämä kuuluisi jotenkin näin: ”Jos tahdot elää sukupuolisuhteessa, mene naimisiin. Jos et tahdo mennä naimisiin, sinun tulee pidättäytyä sukupuolisista suhteista.” Tässä kielletään ymmärtääkseni aika selvästi nimenomaan esiaviolliset suhteet.
Heprealaiskirjeessä sanotaan (Hb 13:4): ”Avioliitto pidettäkään kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.” Avioliiton kunnioittaminen liittyy Raamatun mukaan myös avioliittoa edeltävään aikaan ihmisen elämässä. Seksuaalinen elämä on tarkoitettu avioelämän suolaksi, kermaksi kakun päälle, aviopuolisoiden välisen rakkauden ilmaisukeinoksi. Se ei ole liimaa, jolla suhdetta voisi kiinteyttää. Toisin kuin aikamme opettaa, sitä ei myöskään tarvitse harjoitella. Tällä lahjalla ”herkutteleminen” ennen avioliittoa on ikään kuin tulevalta aviopuolisolta varastamista.
Kun Joosef sai tietää kihlattunsa Marian olevan raskaana ennen avioliittoa, hän ajatteli säästää morsiamensa julkiselta häpeältä ja jättää tämän salaisesti (Mt 1:19). Esiaviollinen seksi oli juutalaisuudessa ehdoton tabu ja synti. Raamatun mukaisessa avioetiikassa edellytetään aviopuolisoiden olevan neitsyitä avioituessaan. Niinpä myös Ilmestyskirjassa kerrotaan Kristuksen morsiamen – seurakunnan – olevan neitsyt, puhdas ja tahraton. Hänet puetaan neitsyyttä kuvaavaan puhtaaseen valkeaan vaatteeseen (Ilm 19:7-8). Vaikka tässä kuvataan vertauskuvallisesti taivaallisia ja hengellisiä häitä, uskovan kansan lopullista pelastumista, liittyy käytetty kuva olennaisesti Raamatun avioliittoetiikkaan. Miehen ja naisen tulisi astua avioliittoon neitsyinä.
Raamatussa haureudella tarkoitetaan muutakin kuin aviollista uskottomuutta. Apostoli Paavali kirjoitti muun muassa näin (1Kr 6:18-20): ”Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan. Vai ettekä tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.”1Kr 6:12-13 ”Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita. Ruoka on vatsaa varten ja vatsa ruokaa varten; ja Jumala on tekevä lopun niin toisesta kuin toisestakin. Mutta ruumis ei ole haureutta varten, vaan Herraa varten, ja Herra ruumista varten.”Jeesuksen mukaan väärää seksiä ei ole vain avioliitossa tapahtuva syrjähyppy. Mt 5:28: ”Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.” Kaikki sisimmässä tapahtuva toisen sukupuolen himoitseminen (saati saman sukupuolen himoitseminen) on haureutta, johon ihminen tarvitsee anteeksiantamusta.
Raamattu siis selvästi kieltää esiaviolliset sukupuolisuhteet. Ne ovat haureutta, johon kristityn tulisi suhtautua väistäen. Mutta mikäli joku on langennut tällaiseen tai muunlaiseen haureuteen, Raamatun mukaan hänellä on avoin lähde kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan (Sk 13:1). Tuo lähde on Jeesuksen veri. Jokainen syntinsä tunnustava saa uskoa ne anteeksi – myös näissä kysymyksissä. Johannes kirjoittaa (1Jh 1:8-9): ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” Olisi hyvä, jos jokaisella kristityllä olisi joku, mielellään samaa sukupuolta edustava kristitty, jonka kanssa voisi rukoilla ja tunnustaa syntejä Jumalan edessä. Syntien anteeksijulistaminen vapauttaa taakoitetun mielen ja tuo jälleen rauhan sisimpään. Ripin käyttäminen on suuri apu kaiken – myös seksuaalielämään liittyvän – syyllisyyden hoitamisessa.
Vastaaja: Jarmo Sormunen