Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä 9:22-24 näin: “Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, 23. ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa. runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen? 24. Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista…”
Apostoli puhuu tämän juutalaisten kohtaloa käsittelevässä jaksossaan. Herra on laittanut juutalaisen kansan hyllylle ajaksi – ei lopullisesti. Toinen kansa on saanut sen välittäjän tehtävän – toimia Jumalan ja pakanakansojen välittäjäkansana. Siinä missä Israel valitsi vihan ja itsekkyyden, kristillinen seurakunta on kutsuttu välittämään Jumalan armoa ja rakkautta Jeesuksen sovitustyön kautta – laupeutta kaikille ihmisille. Kristillinen seurakunta on tarkoitettu laupeuden astiaksi – vaikka se ei (rehellisyyden nimissä) ihan aina meistä näykään. Samalla Paavali ehättää sanomaan, että osallisuus Kristuksesta ja Hänen laupeudestaan ei määräydy syntyperämme suhteen. Myös juutalaisia kutsutaan uskomaan Jeesukseen. Myös juutalaisen sydämessä Kristus saa aikaan rakkauden ja laupeuden vallankumouksen, kun tämä turvautuu Golgatan uhriin. Myös juutalaisesta voi tulla laupeuden astia, joka ei kosta vaan armahtaa ja antaa anteeksi.Tämä sama Jumalan pyhittävä tyä voi tapahtua myös ei-juutalaisen, suomalaisenkin, kohdalla, kun hän uskoo Jeesukseen omana Vapahtajanaan. Meistä luonnostamme vihan, koston ja lakihenkisyyden lapsista voi tulla armahdettuja syntisiä, jotka armahtavat Kristuksen tähden toista.
Vastaaja: Jarmo Sormunen