Kaatuminen hengellisissä kokouksissa    /

Paavali puhuu Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä (1Kr 12:6) voimavaikutuksista ja yhdistää ne Jumaluuden ensimmäisen persoonaan. “…Voimavaikutukset ovat moninaiset,. mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama.” Apostolin mukaan Jumala vaikuttaa monenlaisia voimavaikutuksia. Kaatumisen voi nähdä yhtenä tällaisena vaikutuksena, joka ei kuitenkaan ole automaatti – kaikki eivät suinkaan kaadu. On muitakin nähtäviä voimavaikutuksia ja varmasti myäs sellaisia, jotka eivät näy ulospäin.

Se mistä hengestä jokin voimavaikutus on lähtöisin on joskus vaikea erottaa. Mahdollisia lähteitä on ainakin kolme: Jumala, saatana ja oma psyyke. Psyykkeestä läheteviin ilmiöihin liittyy yleensä voimakas manipulointi, jota esimerkiksi Benny Hinn tietoisesti kokouksissaan käyttää. Musiikilla ja sielullisen tunnelman nostattamisella voidaan vaikuttaa ihmiseen ja synnyttää reaktioita, jotka vaikuttavat yliluonnollisilta. Fyysisellä kosketuksella on myös voimakas suggestiivinen vaikutus ihmiseen. En kuitenkaan väitä, että fyysinen kosketus aina merkitsisi manipuloimista tai psyykeen voimalla toimimista – liittyyhän koskeminen esimerkiksi moniin Raamatussakin mainittuihin ihmeparantumisiin. Esimerkiksi Jaakob kehotti sairaita kutsumaan vanhimmat, jotka laittaisivat kätensä sairaan päälle ja voitelisivat öljyllä (Jk 5:14).
 
Saatanakin pystyy vaikuttamaan ihmisessä kokemuksia, jotka muistuttavat kovastikin Jumalan antamia voimavaikutuksia. Kuitenkin niihin liittyvä pelko ja henkinen vallankäyttö paljastavat omalta osaltaan kokemusten alkuperän. Mikäli tällaisten kokemusten jälkeen ihmisen henkinen tasapaino horjuu, hän kokee harha-aistimuksia ja kasvavaa pelkoa, on syytä epäillä pahan vaikutusta.
 
Jumala antaa kokemuksia, jotka viestivät rauhaa, rakkautta, pitkämielisyyttä, lempeyttä ja totuudellisuutta (vrt. Hengen hedelmät Gl 5:22). Jumalan työ kirkastaa aina Kristusta ja saa ihmisen rakastumaan vähän enemmän Häneen sekä Jumalan Sanaan. Niinpä, jos joku kaatuu kokouksessa ja siihen liittyy jollakin tavalla voimakas henkilökohtainen Jumalan rakkauden kirkastuminen ja armon kokemus, on arveluttavaa käydä leimaamaan tapahtunutta vihollisen tai oman psyykeen vaikuttamaksi. Merkit kun kuitenkin viittaavat Jumalaan. Mutta samalla on mielestäni muistettava, että väkevänäkin alkanut Jumalan vaikutus voi joissakin tilaisuuksissa tai liikehdinnöissä muuttua inhimillisen psyykkeen voimalla puristettuun kaatamiseen. Mikäli kaatumisesta tehdään merkki Jumalan läsnäolosta tai kosketuksesta, ajaudutaan sielullisen toiminnan kierteeseen. Jumala siirtyy katsomoon ja jättää ihmiset vääntämään keskenään.
 
On mielenkiintoista, että Jumalan vaikuttamissa kaatumisissa ei läheskään aina ole “välimiestä”, joka koskettaisi kaatujaa. Myöskin eräänlaisen kaatamiskyvyn tarttumiseen suhtaudun varauksellisesti. Jumala voi antaa missä ja kenelle vain niin kuin haluaa. Olen ollut muutamissa rukoushetkissä, joissa Jumalan läsnäolo on ollut voimakkaastikin aistittavaa. Yhtäkkiä muutamat ovat pudonneet lattialle ilman, että kukaan on heihin koskenut. Kokemus on ollut myönteinen ja kyseiset henkilöt Jeesusta tunnustavia luotettavia kristittyjä, joille tuo kokemus on merkinnyt entistä syvempää rakastumista Jeesukseen. Tämä on kuitenkin ollut ikään kuin ekstraa sille, että Jeesuksen nimi ja armo on tullut suureksi Jumalan omien keskellä. Mutta saman kokemuksen tietoinen tavoitteleminen olisi johtanut yrittämisen, puristamisen ja sielullisuuden tielle.Tässä on mielestäni kaatumisen ja kaatamisen ero. Silloin, kun tietoisesti valmistaudutaan kaatamiseen – Jumalan kunniaksikin – ollaan polulla, jolla vauhti kasvaa ja sielullisuuden oja lähenee. Eri asia on, jos Jumala yllättää läsnäolollaan ja saviset jalat eivät enää oikein kanna.

Vastaaja: Jarmo Sormunen