1Kun.6: 22. Ja Salomon jokapäiväinen muona oli: kolmekymmentä koor-mittaa lestyjä jauhoja ja kuusikymmentä koor-mittaa muita jauhoja,
23. kymmenen syöttöraavasta, kaksikymmentä laitumella käyvää raavasta ja sata lammasta; näitten lisäksi peuroja, gaselleja, metsäkauriita ja syötettyjä hanhia.
Laskimme, että pelkästään jauhoja olisi n. 36 kuutiota päivässä. Sehän on ison huoneen tilavuus! Onko kyseessä käännösvirhe? Kuinka silloisilla systeemeillä pystyttiin valmistamaan JOKA päivä 36 kuutiosta jauhoja leipää? Ei paikallisleipomokaan takuulla käytä tätä määrää päivässä! Mitä rahvas säi, jos yleensä jäi maahan jäljelle mitään?
Terveisiä Jarmolle!
En usko kuvauksessa olevan virheitä.. Ongelmamme on se, ettemme tiedä miten laajaa joukkoa Salomon muonakunnalla tarkoitetaan. Ainakaan se ei tarkoittanut sitä, että Salomo itse söi kaiken. Ruokailu ei myöskään voinut tapahtua yhden pöydän ääressä. Lienee turvallisinta ajatella ilmaisulla tarkoitettaneen koko Salomon Jerusalemin hovista käsin pyöritettyä muonitusta, jonka piirissä oli tuhansittain ihmisiä.
Kiitos kivasta kysymyksestä ja terveisistä. Tässä on pakko tyytyä vain tuumailemaan. Tarkkaa vastausta en usko kenenkään aikamme ihmisen tietävän. Salomon hoviin voi jokainen tutustua Kuningasten kirjojen ja vähän myäs Aikakirjojen kautta, joten oma mielipide tästä asiasta kannattaa muodostaa itse tekstin äärellä.Salomon hallinto oli Israelin historian laajin. Samoin valtakunnan suuruus oli vailla vertaa. 1Kn 4:24 ”Sillä hän vallitsi kaikkea Eufrat-virran senpuoleista maata, Tifsahista aina Gassaan saakka, kaikkia Eufrat-virran senpuoleisia kuninkaita; ja hänellä oli rauha joka puolelta yltympäri.” Kuningasten kirjassa kerrotaan, miten tavaraa ja ruokatarpeita tuotiin maan ääristä (Esim 1Kn 10:22-25). Mielestäni oivan kuvauksen Salomon valtakuntaan virranneesta rikkaudesta tulee esiin myös katkelmassa 2Aik 9:20-24: ”Ja kaikki kuningas Salomon juoma-astiat olivat kultaa, ja kaikki Libanoninmetsä-talon astiat olivat puhdasta kultaa. Hopeata ei Salomon päivinä pidetty minkään arvoisena. Kuninkaalla oli näet laivoja, jotka kulkivat Tarsiiseen Huuramin palvelijain kanssa; kerran kolmessa vuodessa Tarsiin-laivat tulivat ja toivat kultaa ja hopeata, norsunluuta, apinoita ja riikinkukkoja. Ja kuningas Salomo oli kaikkia maan kuninkaita suurempi rikkaudessa ja viisaudessa. Ja kaikki maan kuninkaat pyrkivät näkemään Salomoa kuullaksensa hänen viisauttaan, jonka Jumala oli antanut hänen sydämeensä. Ja he toivat kukin lahjansa: hopea- ja kultakaluja, vaatteita, aseita, hajuaineita, hevosia ja muuleja, joka vuosi vuoden tarpeen.”1Kn 4:7 ”Salomolla oli Israelissa kaksitoista maaherraa, jotka vastasivat kuninkaan ja hänen hovinsa ylläpidosta, kukin vuosittain kuukauden ajan.” 1Kn 4:20 ”Juudan ja Israelin kansaa oli paljon, niin paljon kuin on meren rannalla hiekkaa. Heillä riitti ruokaa ja juomaa, ja he elivät tyytyväisinä.” Salomon hovissa oli kaikki suurta – hevosiakin oli tallissa mielikuvitukselliset 12000 (1Kn 4:26).
Kuka kaiken ruoan söi? Syöjistä ei ollut pulaa. Meidän on vaikea kuvitella sitä väen paljoutta, joka Jerusalemissa oli riippuvainen kuningashuoneesta. Salomolla oli pelkästään vaimojakin jo tuhat (1Kn 11:3), puhumattakaan heidän ympärillään pyörivästä palvelusväestä. Myös erilaisten alueiden johtajat, sotapäällikät, palvelijat ja vieraat täyttivät kuninkaan pöydän. Mikäli sitten tähän ruokakuvaukseen lasketaan kuuluvan myös eläinten ruokkimiseen kulunut vilja, käy sapuska jo vähiin.Paljon sitä sapuskaa oli joka tapauksessa. Sitä miten ravinnon valmistaminen organisoitiin, en käy edes arvailemaan. Olisi hienoa tavata noita logistikkoja, jotka muonituksen hoitivat. Kristillisten kesäjuhlien emäntiäkin varmaan kiinnostaisi tarkempi oppi Salomon keittiöstä.
Vertailun vuoksi katselin kuvausta vuoden 1998 Suviseurojen muonituksesta. Väkeä oli noilla kolme vuorokautta kestäneillä päivillä noin 60 000. Keittoa kuluu 51 tonnia, makkaraa kymmenen tonnia ja kahvia 1500 kiloa. Jäätelöitä on varattu 200 000 ja karkkipusseja 30 000 kappaletta. Mutta kuninkaallinen muonitus ei koostunut pelkästä keitosta ja muusta kenttämuonasta, käy kuvitteleminen vähän helpommaksi. Eivätkä nämä Salomon seurat päättyneet parin päivän päästä vaan jatkuivat kymmeniä vuosia.
Vastaaja: Jarmo Sormunen